Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellinen turvallisuudentunne ja hyvä olo, kun aloin heittää kaikki jätteet samaan pussiin mitään lajittelematta
15.04.2018 |
Osaatteko arvata, mistä se johtuu? Itselläni on teoria, mutta kuulisin mielellään muidenkin näkemyksiä
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisellä syyllistämisellä ei kyllä päästä parempaan lopputulokseen.
Pitää ymmärtää ihminen-nimisen eläimen psyykettä.
Rahaa se ihminen ymmärtää
Niinpä. Syyllistäminen on toimimaton tapa, sanktio toimiva. Verot lajittelemattomasta jätteestä niin jopa alkavat lajitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä ihan totta, että ihminen kaipaa lapsuutensa jätejärjestelyjä.
Minä olen maalta, eikä meillä ollut jätehuoltosopimusta ollenkaan. Possu ja myöhemmin koira söi ruoantähteet, potunkuoret ja kahvinporot menivät lehtikompostiin. Kaikki palava poltettiin keskuslämmitysuunissa. Metallit ja lasit pinottiin autotalliin ja vietiin pari kertaa vuodessa kaatikselle (silloin niitä ei erikseen kerätty, mutta eipä niitä voinut polttaakaan). Kaikki mahdollisesti tulevaisuudessa tarpeellinen vietiin navetan ylisille.
Mulle on ollut aina helppoa lajitella jätteet. Voin ihan fyysisesti pahoin, jos minun pitää laittaa ruokaa sekajäteastiaan. Ainut ongelma on, ettei mulla ole käytössä navetan ylisiä nykyisessä asunnossani.
Mieleeni juohtuu nyt jo edesmennyt sukulaismies, jolla oli tiettyjä anarkistisia piirteitä. Jos olisi ollut mahdollista, niin hän olisi varmaan asettunut kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta ei se taajamassa asuen tietenkään onnistunut. Hän vastusti kaikkia mielestään turhanpäiväisiä yhteiskunnan määräyksiä ja ohjeita, mm. lajittelua ja kierrätystä. Kompostorin hän hankki biojätteille, mutta tyhjänä se seisoi takapihalla! Jätteet menivät kaikki samaan pussiin. Vain vanhat lehdet hän kävi nakkaamassa lehtilaatikkoon ohi ajaessaan.
Mulla on sama sokerin kanssa.
Ihana tunne, kun ei enää välitä, vaikka syö herkkuja joka päivä. Paino vain nousee viikko viikolta, mutta kun se ei itseä kiinnosta, niin aikamoinen paino nostettu hartioilta.
Ja jos kuolen tähän, niin sitten kuolen. Kaikkihan kuolee joskus.
N30
Rahaa se ihminen ymmärtää