Minusta omaisuuden tulisi kuulua leskelle kuolinpäiväänsä saakka.

Lapsi on kuitenkin omaa lihaa ja verta, leski voi olla kuka tahansa. Ja kyllähän lesken hallintaoikeus on, sekä aina voi tehdä testamentin.

Tilannetta muuttaa, jos leski ottaa uuden puolison, jonka kanssa eletään siinä yhdessä rakennetussa maailmassa ja kututetaan sen varoja. Iäkkäillä miesleskillä on yleensä aina hyvin nopeasti joku uusi nainen putsaamassa humppareissujen myötä. 

No joo, mutta jos lähtökohtaisesti ajattelee nyt lasten biologisia vanhempia. Voihan olla tilanne vaikka mitä, lapsia siellä ja täällä ja niin edelleen.

Leski ei välttämättä ole lasten äiti tai isä. 

Vierailija kirjoitti:

Tilannetta muuttaa, jos leski ottaa uuden puolison, jonka kanssa eletään siinä yhdessä rakennetussa maailmassa ja kututetaan sen varoja. Iäkkäillä miesleskillä on yleensä aina hyvin nopeasti joku uusi nainen putsaamassa humppareissujen myötä. 

Humppa, humppa, falle-ralle-raa.

Miksi miehen keräämä omaisuus kuuluisi minulle? Asumisoikeus minulle jää, mutta muuten perintö jaettaisiin lasten kesken kuten lain mukaan kuuluu. Pärjään itse ja jos matkoja haluan tehdä, maksan ne omasta eläkkeestä. Jos eläke ei reissuihin riitä, en sitten matkusta. Enemmän lapset rahaa tarvitsevat.

No entäpä jos et pärjää itse. Varasi eivät riitä huolehtimaan vaikka pienistä lapsistanne. Ja kuitenkaan et saa lasten perintöihin koskea. Ei mitään järkeä tässäkään. 

Kotiaanhan leski ei menetä. Mutta mun mielestä muu omaisuus joutaakin mennä perinnöksi lapsille.

Suurempi ongelma on mun mielestä kun lapset perii jotain ja maksavat perintöveron, vaikkeivat mitään konkreettista rahaa saa mistään.

Onneks Suomen laki on eri mieltä kanssasi tästä asiasta eikä mielipiteelläsi ole laillista painoa.

Vaihtuvat puolisot ja lasten saanti sen ja tän kanssa sekoittavat kaikki kuviot.

Jos vaikka puolisolla on pari lasta tehty vähän päälle parikymppisenä ja erottu sitten.

Uusi puoliso vaikka kolmekymppisenä. Sen kanssa ostettu asunto ja mökki puoliksi, niin ihan tyhmää, että ne pari lasta sieltä nuoruusvuosilta tulee pyytämään puolet kuolemantapauksessa.

Ei omaisuus avioliitossa yhteiseksi muutu, kuten ap tuntuu ajattelevan, vaan kyllä se on kummankin omaa. Tottakai voi olla myös yhdessä omistettua, tyypillisesti asunto, mutta siinäkin on kummallakin tietty oma osuus. Velatkin ovat ja pysyvät kummankin omina. Jos velka on yhteisvastuullista, niin silloinkin jos joutuu maksamaan toisen osuutta velkojalle, on oikeutettu saamaan maksamansa toiselta velalliselta takaisin (se on sitten eri asia, onko toisella maksamiseen varaa, jos kerran ei ole alkuperäisestä velastakaan osuuttaan maksanut).

Ilman avioehtoakaan omaisuus ei muutu yhteiseksi, vaan puolisoilla on toistensa omaisuuteen avio-oikeus, joka toteutuu kuitenkin vasta avioliiton päättyessä, eroon tai kuolemaan.

Aiemminhan avioleskellä ei tosiaan ollut lain takaamaa halintaoikeutta asuntoon, jolloin tulivat muotiin keskinäiset testamantit. Toki nykyäänkin testamentilla voidaan leskelle antaa esim. mökkiin hallintaoikeus, mutta hallintaoikeuden pitänyt myös maksaa kaikki kulut ja on oikeutettu yksin päättämään kuka mökkiä käyttää (ellei testamentista muuta johdu).  Laki kuitenkin antaa rintaperillisille oikeuden saada ainakin puolet perinosastaan heti paitsi omistukseensa, myös hallintaansa, paitsi asunnon osalta hallintaa, jos se ko. tapauksessa leskelle kuuluu (= ei itse omista hänelle sopivaa asuntoa).

Lesken uusi avioliitto tai nykyään pitkä avoliittokin, antaa tosiaan uudelle puolisolle oikeuksia, jotka vielä pienentävät entisen liiton ensin kuolleen puolison perillisten oikeuksia, mikä ei kai ole ensin kuolleen toive.

Ei puolisot välttämättä vaihdu, voihan olla kuollut puoliso ja leski on löytänyt uuden elämänkumppanin, jonka kanssa on vaikka sen 40 vuotta elämästään viettänyt. Ja sitten kuolee tämä leski, niin ne lapsethan voivat olla veemäisyydessään häätämässä vanhaa ihmistä pois. Ei tämäkään oikein ole.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se näkökanta tulee, että kun puoliso kuolee, on oltu vaikka 30 vuotta naimisissa ja eletty yhdessä, rakennettu elämä, kasvatettu lapset. Niin mikä saa ajattelemaan, että se yhdessä rakennettu kuuluu enemmän lapsille, kuin sille leskelle? (laki tietysti sanoo, kuka perii, mutta maalaisjärjellä kun mietin) Tätä olen välillä pohtinut. Että miksi se leski olisi "ahne", jos haluaa edelleen asua siinä kodissa, mikä on yhdessä rakennettu, käydä siellä mökillä, joka oli yhteinen unelma, tehdä samoja reissuja niillä yhteisillä varoilla ja omaisuudella. Että miten niin se kuolleen osuus kuuluu sitten lapselle/lapsille? Kun se aikaisemmin oli yhteistä..

Pohdin vaan, lakiahan tietysti kaikki lähtökohtaisesti noudattaa.

Keskinäinen testamenttihan on äärimmäisen helppo tehdä. Sisältää noin viisi virkettä. Tehdään omistusoikeustestamentti ja avot, leski saa kaiken. Lapset voivat tietenkin vaatia lakiosaansa, mutta silti.

Hallintaoikeustestamentti on yleisempi, koska tällä haavaa perintöverotus tekee sen kannattavammaksi. Mutta hallintaoikeudessakin edelleen se leski hallitsee, mökki on hänen hallinnassaan, samoin koti ja muu omaisuus. Perilliset vain maksoivat perintöveron lesken puolesta.

Jos ei tee testamenttia, niin sitten opn pikkuisen höntti.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka puolisolla on pari lasta tehty vähän päälle parikymppisenä ja erottu sitten.

Uusi puoliso vaikka kolmekymppisenä. Sen kanssa ostettu asunto ja mökki puoliksi, niin ihan tyhmää, että ne pari lasta sieltä nuoruusvuosilta tulee pyytämään puolet kuolemantapauksessa.

Ei leskellä suurtä hätää ole, koska hän saa pitää asunnon ja sen irtaimiston hallinnan. Jos asuntoa ei ole kokonaan maksettu, mutta leski pystyy yksinkin lainan ottamaan harteilleen, jää asunto hänen käyttöönsä ja lapset perivät vain sen osan, joka oli jo heidän vanhempansa maksama. Leski voi yleensä vaihtaa tarvittaessa asuntoa hänelle sopivampaan, elleivät puolison lapset suostu, niin sitten oikeuden kautta. Uuden asunnon omistussuhteet vain pitää muistaa kirjata oikein, niin lesken kuin edesmenneen perillisten takia.

Mitä mökkiin, autoon ja muuhun omaisuuteen tulee, miksi ihmeessä lesken pitäisi saada ne? Ostakoon halutessaan perilliset ulos tai toisin päin, saahan hän kuitenkin niistä omansa pois, jos omaisuus myydään.

Vierailija kirjoitti:

Ei puolisot välttämättä vaihdu, voihan olla kuollut puoliso ja leski on löytänyt uuden elämänkumppanin, jonka kanssa on vaikka sen 40 vuotta elämästään viettänyt. Ja sitten kuolee tämä leski, niin ne lapsethan voivat olla veemäisyydessään häätämässä vanhaa ihmistä pois. Ei tämäkään oikein ole.

Leskellä oli 40v aikaa tienata omat rahansa.

Onko teillä elämä yhteistä puolison kanssa missään vaiheessa? Vai laskelmoitteko kaiken aina ennakkoon? Että tienaa omas, ja tämä lasku on nyt 50/50 ja niin edelleen...

Minusta taas sinun omaisuuden tulisi kuulua kaikille yhteisesti ja minun oman omaisuuden vain ja ainostaan minulle. T. Vasemmisto 

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa, varsinkin niissä tapauksissa, missä yhteiseloa on kestänyt pitkään. Läheltä olen nähnyt esimerkiksi sellaisen tilanteen, jossa vanha äiti jäi yksin syrjäkylälle asumaan yksin entistä maitotilaa. Kaupalle oli pitkä matka kulkea pyörällä vaivaisena ja kotona oli yksinäistä. Aikuiset lapset eivät antaneet lupaa ´myydä kotitaloa. Yksi kauppareissu jäi viimeseksi, kun vanha äiti sai slaagin kesken rankan pyöräilyn. Sen jälkeen lapsia ei kiinnostanut tila, vaan sen annettiin rapistua. Olisin suonut vanhalle äidille mukavammat ja helpommat elinvuodet lähempänä ystäviään ja palveluja.

Samoin yksi esimerkki on sellainen, jossa puolisot ovat olleet yhdessä 30 vuotta ja yhteiset lapset ovat vielä alaikäisiä. Talosta on velkaa jäljellä yli 100 000 euroa, eikä käteisvaroja ole. Järkevämpää on, että 

omaisuus ja velat jäävät lesken hoidettavaksi, koska lapset eivät velkoja pysty maksamaan. Näin perhe pystyy säilyttämään kotinsa ja lapset saman koulun ja kaverit. Lapset saavat sitten aikanaan toisenkin vanhemman kuoltua perinnön itselleen. Mikäli tässä vaiheessa leski saa vain puolet omaisuudesta, niin hän joutuu käytännössä aloittamaan alusta kituuttamisen lasten kanssa jossakin pikkukaksiossa ja se ei ole kenenkään etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puolisot välttämättä vaihdu, voihan olla kuollut puoliso ja leski on löytänyt uuden elämänkumppanin, jonka kanssa on vaikka sen 40 vuotta elämästään viettänyt. Ja sitten kuolee tämä leski, niin ne lapsethan voivat olla veemäisyydessään häätämässä vanhaa ihmistä pois. Ei tämäkään oikein ole.

Leskellä oli 40v aikaa tienata omat rahansa.

Eipä sitten kannata alkaa ainakaan naisten lapsia tekemään, kun lasten tekeminen todistetusti haittaa uran luomista ja tienaamista.