Mitä vaaditte murrosikäiseltä pojalta?
Meillä asuu jotenkin tosi vaikea murkkupoika 16,5-v.
Taantuma on valtava. Aivan kuin unessa. Syö milloin muistaa ja mitä huvittaa, ei pese hampaitaan, ei siivoa huonettaan, vaatteet jäävät myttyihin. Ei jaksa ponnistella koulun eteen. Roikkuu puhelimella ja Youtube-videoissa. Ainekokeiluja, joiden vuoksi emme anna lupaa kevariin. Ja siitäkös veti herneen nenään.
Olisi niin paljon helpompaa ratkaista tilanne antamalla periksi, syytää pojalle rahaa ja siivota sen huone yms. Mutta ei anna sisu periksi. Ja siksi meillä onkin kylmän sodan tunnelma.
Ihan poikki.
Kommentit (12)
On haettu, mutta on vaikea löytää sellaista, joka puhuu samaa kieltä teinin kanssa, joka on kaikkitietävä, voittamaton ja itseriittoisa.
Vierailija kirjoitti:
On haettu, mutta on vaikea löytää sellaista, joka puhuu samaa kieltä teinin kanssa, joka on kaikkitietävä, voittamaton ja itseriittoisa.
Uskon. Jos teini ei koe itse tarvitsevansa apua, siitä ei välttämättä ole oikein hyötyä. Ajattelin enemmän, saisitteko te apua joltain taholta, joka osaisi ehkä neuvoa, miten toimia konkreettisissa tilanteissa.
Luulisin, että porkkana olisi parempi vaihtoehto kuin keppi, mutta millähän poikaa voisi motivoida, jos rahan antamisessa on riskinsä?
Millaista apua olette hakeneet pojalle? Ihan masennukseltahan tuo kuvauksesi kuulostaa. Tsemppiä!
Sitä että osaa elää ja käyttäytyä kuin normaali kunno aikuinen ihminen, mutta tottelee vielä tunnollisesti omien vanhempiensa käskyjä oli sitten kyse huoneen siivoamisesta, läksyistä, tiskivuoroista, kavereista tai kotiintuloajoista ja jne.
Miten meni varhaislapsuuden vuorovaikutuksen ja kommunikaation kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Sitä että osaa elää ja käyttäytyä kuin normaali kunno aikuinen ihminen, mutta tottelee vielä tunnollisesti omien vanhempiensa käskyjä oli sitten kyse huoneen siivoamisesta, läksyistä, tiskivuoroista, kavereista tai kotiintuloajoista ja jne.
Aika paljon vaadittu, kun teini-ikäinen ei kuitenkaan ole aikuinen ihminen.
Milloin taantuma alkoi? Siis milloin poika lakkasi siivoamasta huonettaan jne? Tapahtuiko silloin jotain, joka olisi voinut aiheuttaa masennusta tms? Koulukiusaamista, tyttöystävä jätti, kaveripiiri muuttui, harrastus loppui tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että osaa elää ja käyttäytyä kuin normaali kunno aikuinen ihminen, mutta tottelee vielä tunnollisesti omien vanhempiensa käskyjä oli sitten kyse huoneen siivoamisesta, läksyistä, tiskivuoroista, kavereista tai kotiintuloajoista ja jne.
Aika paljon vaadittu, kun teini-ikäinen ei kuitenkaan ole aikuinen ihminen.
Teini on aikuistumassa oleva ihminen, joten ei ole mitään väärää vaatia teinia toimimaan kuin kuka tahansa täysjärkinen ja normaali aikuinen.
Käskyjen mukaan toimiminen on eri kuin se ettei osaa tehdä (vaaditaanko esim. pesemään ikkunoita 13- vuotiaalta) vai onko mielikuva että lapsi siivoaa itsenäisesti ja sanomatta.
Se ettei lapsi siivoa (järjestele) huonettaan vaikka sen sanoo tehtäväksi on liian vähän.
Lähinnä tähtään siihen, että vanhempien ja teinin luottamus, puhevälit ja yhdessä sovitut kotiintuloajat pitää. Ja erityisesti jos tulee poikkeus niin ilmoitetaan. Huoneen siivoaminen tai vaatemytyt on toisarvoisia. Ollaan siivottu myös yhdessä, koska ymmärrän sen, kun huone on tarpeeksi sekaisin ja ei motivaatiota niin vaikeaa on aloittaa. Näillä opeilla selvitty pojan teini-ikä. Hän on kohta 18 v ja edelleen eniten arvostan sitä, että pystytään avoimesti puhumaan kaikesta, esim. ensikännit, tyttöystävä ja eron hetki. Nyt on tytär kohta 15 v ja uskon ja toivon että samoilla opeilla menee tämäkin teini.
Kun teini käyttäytyy väärin, on pahin että siitä rankaistaan, tässä tapauksessa viedään kevari kortti. Voin olla aika varma että poika haukkuu vanhempansa kavereilleen ja rankaisu lisää vettä myllyyn. Tässä tapauksessa voi olla jo vaikea saavuttaa puhe välejä uudestaan, nuoren pitäisi osata luottaa siihen että hänen vanhempansa luottaa häneen ja kun mokia sattuu, ei rankaisu olisi kohtuuton. Oma nuoreni on saman ikäinen ja kokeilee minua jos jonkinlaisilla asioilla, sanoo usein että jos en tee niin tai näin, niin mitä sitten ? Näihin vastaan usein, tekemättä jättämiset eivät ole minulta pois, mutta sinun elämääsi niillä voi olla kauas kantoiset seuraukset, viittaan näillä mm koulun kokeeseen lukuun. Yksi suuri asia mielestäni on anteeksi pyyntö nuorelta jos on itse toiminut väärin, tällöin nuori tajuaa että kukaan ei ole täydellinen eikä sitä myöskään häneltä odoteta. Mutta joo, haastavaa touhua on toimia nuoren kanssa ja on päiviä että kaikki on päin persettä, nuoren itse luottamusta ei ole, vanhemmat on ihan paskoja. Vaikeimmissa tilanteissa voisi olla hyvä saada jostain tukea, tai vaikka soittaa eri tuki puhelimeen.
Voimia teille! Tuo on kyllä sellainen tilanne, että jos ette jo saa ammattilaisapua, niin ehkä kannattaa hakea. Se, mitä nyt tapahtuu, voi määrittää pojan elämän suunnan totaalisesti.