Vihaan ulkonäköäni niin paljon etten voi mennä ulos
Olen 19-vuotias ja vihaan sitä miltä näytän. En mene ikinä esimerkiksi baariin tai muualle juhlimaan kavereiden kanssa tai ylipäätään muualle missä on paljon tuntemattomia jotka voivat arvostella ulkonäköäni(paitsi tottakai koulu ja muut pakolliset jutut). Vihaan itseäni koska olen todella ruma ja erityisesti koska olen lihava(paksut reidet, jenkkakahvat jne). Olen jotain 160cm pitkä ja painoin 60kg suunnillee puoli vuotta sitten. Olen nyt puoli vuotta laihduttanut(erityisesti siitä syystä koska syöminen ahdistaa, ja liikun todella paljon), mutta silti peilistä katsoo se sama läski isoine reisineen. Onko kellään mitään vinkkejä miten pystyisin lähtemään ulos?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit hakea apua tuohon ongelmaan (miten näet itsesi), ulkonäössäsi ei ole mitään vikaa.
Sun on pakko opetella tulemaan toimeen realismin kanssa, toivottavasti osaisit suhteuttaa hieman asioita, eli että kuinka kamalaa onkaan se, ettei ole kaunis.
Voi kulta tyttö, oot ihana sellaisena ku oot. Tiedän ton tunteen paremmin kuin hyvin, oon sua kymmenen vuotta vanhempi ja kärsin ajoittain tosi pahasta itseinhosta. Oon kans sun kuvailemissa mitoissa, urheilen, ja kaikki näennäsesti ok ja tajuankin sen toisaalta ettei mun ulkonäössä oo "vikaa", mutta inho omaa ulkonäköä kohtaan kumpuaa silti välillä niin voimakkaana että en pysty lähtemään ulos...
Oon miettinyt avun hakemista mutta toisaalta se tuntuu oudolle lähtä jollekin tuntemattomalle avautuun. Joku ruumiinkuvan häiriö tämä vaiva kaiketi on. Jos jollakin on omakohtasia tai ylipäänsä vinkkejä miten tästä voi päästä eroon, kertoisitteko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit hakea apua tuohon ongelmaan (miten näet itsesi), ulkonäössäsi ei ole mitään vikaa.
Sun on pakko opetella tulemaan toimeen realismin kanssa, toivottavasti osaisit suhteuttaa hieman asioita, eli että kuinka kamalaa onkaan se, ettei ole kaunis.
Miksi tähän alapeukkuja? Ap tuskin uskoo olevansa kaunis, mutta miksi antaa sellaiselle noin suuret mittasuhteet elämässään? Siinä vika.
Älä katso peiliin, jos se ahdistaa.
Ulkona kulkiessasi muista, että muut näkevät sinut vain hetken verran eikä heidän elämänsä mene siitä millään tavalla pilalle. Päinvastoin ystävillesi on sinun näkemisesi iloinen asia.
Voi, oot niin nuori vielä! Varmasti vaikeaa nyt ajatella, mutta älä anna nuoruusvuosien kulua surkutellessa tuota. Sinä et ole edes ylipainoinen. Osta vaikka kivoja peittäviä vaatteita, niin pääset sinne ulos.
Onko elämässä kaikki muu hyvin? Joskus psyykkiset vaivat voi purkautua tuolla tavoin. Tuskin sun ulkonäössä on mitään vikaa. Parasta olisi käydä juttelemassa ammattilaiselle.
Kaikki voi johtua siitä, että olet varmaan neitsyt. Seksittömyys syö naisen itsetunnon miinukselle. Kokemusta on.
Mene juttelemaan psykologin kanssa.
Vika on mielessäsi eikä kropassasi.
Jos puoli vuotta sitten painoit 60 kiloa, niin kyllä siinä vielä hetki menee että saavutat noin 40 kilon rajan.
Sitten on reidetkin hoikat ja jenkkakahvat tiessään.
Tsemppiä matkaan!
Ei minua ainakaan kiinnosta kaupungilla kenenkään liikakilot ja sullahan niitä ei edes ole. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Olet aivan liian ankara ja tuomitseva itseäsi kohtaan, ja projisoit tämän piirteen muihin ihmisiin. Baareihin mennään pitämään hauskaa eikä arvostelemaan muiden ulkonäköä. Nelikymppisenä katsot itsestäsi nyt otettuja kuvia ja ihastelet kuinka nätti nuori nainen olitkaan silloin aikoinaan.. Älä tuhlaa nuoren aikuisen parhaita vuosia turhaan itsekritiikkiin ja elämisen pelkäämiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit hakea apua tuohon ongelmaan (miten näet itsesi), ulkonäössäsi ei ole mitään vikaa.
Sun on pakko opetella tulemaan toimeen realismin kanssa, toivottavasti osaisit suhteuttaa hieman asioita, eli että kuinka kamalaa onkaan se, ettei ole kaunis.
Oi voi, mitenhän suurin osa maapallon väestöstä pärjää kun he eivät ole kauniita? Onko elämän ainoa tarkoitus näyttää hyvältä?
Kaverisi eivät yhtään ihmettele miksi kieltäydyt huvittelusta ja baarireissuista? Miksi ne "paksut reidet ja jenkkakahvat" estävät hauskanpidon mutta eivät opiskelua ym. normaalielämää? Eihän tuossa ole logiikan hiventäkään :D Ja sanot liikkuvasti todella paljon eli kyllähän sinä poistut kotoa jatkuvasti, ellet sitten harrasta pelkkää kotijumppaa.
Aika monet ajattelee noin tuossa iässä. 20 vuoden kuluttua katsot kuvia itsestäsi ja ajattelet että Hel.. tti kun näytin hyvältä. Todennäköisesti olet ihan normaalin näköinen, olet myös normaalipainoinen. Nauti elämästä, käy siellä missä haluat käydä ja tutusti ihmisiin. Itsellä oli samoja ajatuksia mutta en jäänyt kotiin sen takia. Elin railakkaan unohtumattoman nuoruuden ja löysin rakkauden 27'-vuotiaana.
Pääsisitkö kouluterveydenhoitajan kautta juttelemaan asiasta? Kyselisit ravitsemusvinkkejä ja sanoisit että sulla on toive saada neuvoja oman kunnon hoitamiseen. Jos terkkari on työnsä tasalla, hän osaa antaa oikeaa tukea eikä vain mitään laihdutusvinkkejä koska lihavahan sä et ole vaan sulla on ahdistusta oman kehonkuvan suhteen. Meilläpäin on erikseen syömishäiriötiimi josta saa oikeaa ravitsemusneuvontaa ja vertaistsemppiä myös. Huom. ei tarvitse olla anoreksia vaan kaikenlaiset oman kehon kuvan vääristymät on tuen arvoisia.
Se on aivan liian yleistä, mutta se ei tarkoita että sun tarvitsisi kärsiä siitä. Joten käy terkkarilla.
Elämän ihanimmat vuodet on edessäsi ja hienoja uusia tuttavuuksia tulossa, koko kaunis kesä :)
Ehkä voisit hakea apua tuohon ongelmaan (miten näet itsesi), ulkonäössäsi ei ole mitään vikaa.