Lue keskustelun säännöt.
En jaksa lastensuojelua enään!
13.04.2018 |
Avohuollon tukitoimia tyrkytetään, ja jos et ota vastaan, saattaa lapsi lähteä. Lapsen huostaanoton kannalla olleet jo useat asiantuntijaryhmät.
Mutta entä kun enää jaksa? Jokainen sossupalaveri vie voimat jo ennen palaveria useammaksi viikoksi, yritäpä käydä töissä ja hoitaa kotia, kun stressi aiheeuttaa jo fyysisiä kipuja ja jtkuvasti ahdistaa. Ajatus perhetyöntekijästä kotiin saa vihan syttymään, ahdistus taas kovenee, iskee hirveät suorituspaineet, oksettaa ja kaiken stressin myötä fyysinen toimintakyky laskee laskemistaan.
Eikö lastensuojelun tulisi autaa, eikä vaikeuttaa perhe-elämää? Varsinkin huostaanottouhan alla paineet ovat kasvaneet sietämättömiksi. Nyt olisi pakko ottaa jotain "apua" vastaan ettei sossut luule minun salailevan mitään, mutta miten se on mahdollista, kun reagoin psykosomaattisesti näin voimakkaasti?
Kommentit (44)
No mikä olisi se avun tarve jos ei perhetyö kelpaa? Mitkä ovat ne ongelmat jos useampi taho jo pohtii tarvetta huostaanottoon? Ei varmaan mitään ihan pikkujuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useat perhetyöntekijät ovat ihan mukavia.
Tottakai se jännittää kun joku tulee sun kotiisi, mutta tulee nimenomaan tukemaan tuota yhtä lasta. Ei niitä varten tarvitse kotia siivota ja puunata. Itse tiedät ne taustasyyt miksi lapsi oltaisi sijoittamassa. Onko syynä lapsen oma käytös vai sinun käytös ja elämäntilanne vanhempana?
Perhetyöntekijät yrittävät löytää yhdessä vanhemman kanssa sellaisia käytännössä toimivia asioita tai yhdessä sovittuja arjen pelisääntöjä, jotka auttaisivat nimenomaista lasta. Sääntöjä esim. että koulusta tullaan suoraan kotiin ja ensimmäisenä tehdään läksyt. Siinä on vanhemman oltava mukana että ne rajat pysyvät. Tai muita rajojen asettamisongelmia...
Joskus on vain hyvä, että levoton lapsi sijoitetaan. Helpotus vanhemmalle, ettei tarvitse pinnistellä äärimmilleen. Voit pärjätä aivan hyvin muiden lasten kanssa, jos sinulla on myös muita lapsia. Joskus vain se yksi imee energiat tyhjiin.
Ne "tuki"toimethan on sitä, että tulevat kahvittelemaan tai aikuinen käy juttelemassa jossain. Miten se auttaa esim. uupumuksen kanssa jos muutenkin tuntuu ettei aika ja voimat riitä? En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tukitoimet ei voisi olla perheen jaksamisen auttamista, autettaisiin ihan niissä arkisissa asioissa, eikä uuvutettaisi vanhempia lisää. Sympatiani ap.lle! Auttaisiko jos kävisit lääkärissä puhumassa tuosta tilanteesta ja pyytäisit lausuntoa ja yrittäisitte yhdessä lääkärin ja sossun kanssa keksiä ratkaisua?
Itse olen myös toisinaan väsynyt lastensuojeluun. mutta pitkän ajan kanssa tässä on tullut kohdattua myös varjopuolen hyvä puoli mutta sekin on käsitteellistä. SEhän kun alkaa jos se pakotetaan sinulle, siis sinulle tehdään lasu teidän kotiin yms. Niin alkaahan siinä usko omasta vanhemmuudesta kärsitä traumaattisesti, alkaa ajatella usein että " mitähän jos teen näin niin mitähän Lasu siihen?" tai " Mitähän onkohan tämä nyt ok vai tuleeko peräänpuheita," alkaa siis elämään ehkä vainoharhaisen epäoleellisen härdellin keskelle. Kun on pelko lapsen sijoittamisesta muualle niin saattaa mennä pönttö sekaisin ihan maalaisjärjenkin asioissa. Ja varsinkin kun vauva palsta, kadunkulkijat yms muut mukavat tutut ovat useinkin joksenkiin ei niin ymmärtäväisiä meitä optimistisia,hieman hönöjä ihmisiä kohtaan jotka ei välttämättä osaa niin hyvin ja uskalla toimia sosiaalisten paineiden sekä käytännölisen koulutuksen puuttumisen uuvuttamana. Kaikenlaista ja anteeks että teen vaan kriisipuuroa otatteko kahvia
-hae sairaslomaa töistä, jos jaksamisesesi on tuolla tolalla.
-kerro perhetyöntekijälle, että pelkäät heidän tuloa kun pelkäät mitä he ajattelee.
-hae työterveyshuollosta keskusteluapua tilanteeseen tai julkisen puolen psyk. sairaanhoitajalta
-lapsi ansaitsee tasapainoiset aikuiset ja perhetyön tavoite on saada sinua näkemään tilanteet lapsen silmin. Ja perhetyöntekijä antaa sinulle arkeen vinkkejä ja neuvoja. Se on sinusta itsestä kiinni pystytkö ottamaan niitä käytäntöön vai ei. Tilanne vaikuttaa jo todella kriittiseltä, jos huostaanotosta on puhuttu. Se on nimittäin viimeinen asia, josta lastensuojelussa puhutaan. Ensin on kaikki muut keinot. Ja kuntien taloudellisen tilanteen vuoksi en ole nähnyt yhtään turhaa huostaanottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä huostaanoton kynnys on TODELLA korkea. Esimerkkinä lapsi, joka kiireellisesti sijoitettiin ja on aivan tillin tallin. Vanhempi/vanhemmat epäilee omaa jaksamistaan juuri näiden haasteiden takia, mutta väkisin ovat tunkemassa lasta takaisin kotiin. Halvempaa näes.
Ylipäätään huostaanottoja näkee todella vähän verratuna siihen, kuinka suuria ongelmia monilla nuorilla on. Käytetään päihteitä alkoholista huumeisiin, ei käydä peruskoulua, hengataan öisin ulkona jne. Siltikään kukaan ei edes ehdota huostaanottoa. Tosin en itsekään näe huostaanottoa kovin hyvänä keinona, vaikka olisi isotkin ongelmat. Tarkoitus on vaan korostaa, että en ole yhtään turhaa huostaanottoa vielä nähnyt. Kyllä ne on yleensä ihan hirveitä tapauksia ja yleensä lopputulos lähtee lähinnä vanhemmista, kun eivät enää pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitää saada äkkiä taustatukea ja lausuntoa esim yksityislääkäriltä, yksityiseltä psykologilta tahi joltain ammattiterapeutilta (esim toimintaterapeutti), tms. Hänen on oltava sellainen, joka ymmärtää teidän tilanteenne.
Ottakaa tarvittaessa yhteyttä myös seurakuntaanne, esim diakoni, pappi tms.
Ottakaa palavereihin mukaan joku ulkopuolinen teitä puolustava ammatti-ihminen, jos suinkin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ainakin kiva perhetyöntekijä. Eikä hän koskaan tullut kotiin. Käytiin kahvilla kaupungilla ja välillä tavattiin hänen toimistolla. Minullahan oli ero narsistimiehestä, joka systemaattisesti häiriköi minua ja lasta. Pitkään olin sitä mieltä, etten halua työntekijää, mutta se olikin tosi hyvä juttu.
Lukekaa Esko Leipälän artikkeleita.
Asianajajat joutuvat jatkuvasti tekemisiin liian kevein perustein, väärin perustein otettujen huostaanottojen vuoksi, samoin poliitikkoihin otetaan yhteyttä. Näitä tapahtuu oikeasti.
Sosiaalityöntekijöillä on kova paine töissä ja työ on stressaavaa, asiat saattavat alkaa näyttämään pahemmilta kuin ovatkaan ja jos sattuu joku vähänkin liian kiihko virkaihminen, niin siinä mennään kaasu pohjassa ja lujaa. Sosiaalityöntekijän valta on liian suuri, eroavaisuuksia toiminnoissa on kaupunkien ja kuntien välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo perhetyö ei ole mikään iso juttu, jos tilanne olisi paha niin sinulla ei todellakaan olisi kuin kaksi vaihtoehtoa, joko tehdä heti nii kuin pyydetään tai sitten lapset sijoitetaan, näissä tapauksissa ei perhetyötä tarjota, vaan esimerkiksi jotain perhekuntoutusta, katkaisuhoitoa tai muuta vastaavaa.
Ota perhetyötä vastaan, omalla käytökselläsi annat kuvan, että perheessä on jotain salattavaa, sillä et halua päästää ketään kotiisi tilannetta arvioimaan.
Mä kyllä ymmärrän ap:ta siinä, että tukitoimet pelottaa. Meistä tehtiin lasu kun olin sairaana ja suunnittelin tuolloin muuttoa - stressaannuin, että jos sossu ei ole tyytyväinen päätöksiini ym. jne. enkä melkein osannut tehdä mitään päätöksiä, pieniäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiselta pitäisikin ottaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän ap:ta siinä, että tukitoimet pelottaa. Meistä tehtiin lasu kun olin sairaana ja suunnittelin tuolloin muuttoa - stressaannuin, että jos sossu ei ole tyytyväinen päätöksiini ym. jne. enkä melkein osannut tehdä mitään päätöksiä, pieniäkään.
Ei teistä tehty lasua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös toisinaan väsynyt lastensuojeluun. mutta pitkän ajan kanssa tässä on tullut kohdattua myös varjopuolen hyvä puoli mutta sekin on käsitteellistä. SEhän kun alkaa jos se pakotetaan sinulle, siis sinulle tehdään lasu teidän kotiin yms. Niin alkaahan siinä usko omasta vanhemmuudesta kärsitä traumaattisesti, alkaa ajatella usein että " mitähän jos teen näin niin mitähän Lasu siihen?" tai " Mitähän onkohan tämä nyt ok vai tuleeko peräänpuheita," alkaa siis elämään ehkä vainoharhaisen epäoleellisen härdellin keskelle. Kun on pelko lapsen sijoittamisesta muualle niin saattaa mennä pönttö sekaisin ihan maalaisjärjenkin asioissa. Ja varsinkin kun vauva palsta, kadunkulkijat yms muut mukavat tutut ovat useinkin joksenkiin ei niin ymmärtäväisiä meitä optimistisia,hieman hönöjä ihmisiä kohtaan jotka ei välttämättä osaa niin hyvin ja uskalla toimia sosiaalisten paineiden sekä käytännölisen koulutuksen puuttumisen uuvuttamana. Kaikenlaista ja anteeks että teen vaan kriisipuuroa otatteko kahvia
Ei lasua tehdä aikuiselle eikä kenenkään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän ap:ta siinä, että tukitoimet pelottaa. Meistä tehtiin lasu kun olin sairaana ja suunnittelin tuolloin muuttoa - stressaannuin, että jos sossu ei ole tyytyväinen päätöksiini ym. jne. enkä melkein osannut tehdä mitään päätöksiä, pieniäkään.
Ei teistä tehty lasua.
....
Mitä tuohon nyt sanoisi. En usko että se untakaan oli.
Vierailija kirjoitti:
Tuo perhetyö ei ole mikään iso juttu, jos tilanne olisi paha niin sinulla ei todellakaan olisi kuin kaksi vaihtoehtoa, joko tehdä heti nii kuin pyydetään tai sitten lapset sijoitetaan, näissä tapauksissa ei perhetyötä tarjota, vaan esimerkiksi jotain perhekuntoutusta, katkaisuhoitoa tai muuta vastaavaa.
Ota perhetyötä vastaan, omalla käytökselläsi annat kuvan, että perheessä on jotain salattavaa, sillä et halua päästää ketään kotiisi tilannetta arvioimaan.
Kyllä, pitää ottaa tuossa tilanteessa vastaan.
Ja tuossa tilanteessa myös joku ulkopuolinen teidän tuttunne, teitä puolustava ihminen mukaan aina, jos suinkin mahdollista, vaikka naapuri, ystävä, pappi, tms ihan kuka vain kunhan on todistamassa tilannetta. Pyytäkää että saatte lukea etukäteen ihan kaikki mitä teistä kirjoitetaan, niitä on vaikea jälkikäteen enää korjailla. Se, mitä sosiaalitoimi kirjoittaa koneelle, on "totta" valitettavasti, vaikka olisi millaisia virheitä ja ymmärrysvirheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän ap:ta siinä, että tukitoimet pelottaa. Meistä tehtiin lasu kun olin sairaana ja suunnittelin tuolloin muuttoa - stressaannuin, että jos sossu ei ole tyytyväinen päätöksiini ym. jne. enkä melkein osannut tehdä mitään päätöksiä, pieniäkään.
Ei teistä tehty lasua.
....
Mitä tuohon nyt sanoisi. En usko että se untakaan oli.
Ei lasu ilmoitusta tehdä teistä aikuisista vain ainoastaan lapsesta.
Lastensuojelu ajattelee lapsen parasta. Jos vanhempi on tuollainen, ei lapsen paikka ole terapialeluna hänen luonaan vaan suojassa ja turvassa sijaisperheessä.