Olen aina vihannut lasten koulun yhteistoimintaa
en halua osallistua missään muodossa mihinkään. En myöskään osaa leipoa, rahaa ei meiltä liikene mihinkään ylimääräiseen. Olemme olleet, ja olemme jatkossa, niitä halveksittuja luusereita, joilla ei vaan ole aikaa eikä tippaakaan innostusta tehdä jotain f-ing kuivakakkuja jotta lapset lähtee sitten väkisin jonnekin reissuun itkemään koti-ikäväänsä.
Sosiaalinen pakko on mulle myrkkyä. Minä olen kouluni aikanaan käynyt, enkä aio enää lasteni kouluun osallistua. En siis myyjäisten, kirpputorien enkä minkään muunkaan myyntitouhun kautta. Onneksi eivät voi pakottaakaan.
Kommentit (10)
rahaa voin antaa, mutta vain oman lapseni kustannusten verran, en muuta. Ja jos ei oo antaa rahaa, niin eipä tartte lapsenkaan minun mielestä mennä.
itse olen jo sen verran vanha, ettei meillä ollut tuollaisia rahankerjuutalkoita. ei ainakaan sellaisia, että olisi äiti joutunut työpäivänsä jälkeen tekemään. eikä olisi tehnytkään. oma lapsi on nyt 2,5 v. ja odotan kauhulla kouluun menoa, sillä itse en aio leipoa mitään, kun en leivo nytkään. jos ei nyt riitä aika leipomiseen, niin en ymmärrä, miten sitten, kun olen työelämässä takaisin.
no hyvanen aika. eiko lapsen koulu ja sen tukeminen kiinnosta? toivottavasti lapsenne ei tieda kaikkea mita aiti-kullan paassa liikkuu.
kivoja sosiaalistavia strategioita koulun ja kodin välillä jne.. Oltiin muutamia vuosia sitten lastensuojelun asiakkaana ja silloin meillä oli parhaimmillaan 20-30 hoitavan ihmisen verkosto. Nykyisillään verkostoomme kuuluu enää n. 20 ihmistä. En jaksa enää täyttää yhtään lippua ja lappua ja miettiä mitään kehitysnäkymiä. Edes yliopiston tenteissä ei ole koskaan ollut niin vaikeita kysymyksiä!!!
Itellä jauhopeukalo keskellä kämmentä mut voinhan mennä vaikka arpoja myymään tai salaattia pilkkomaan.
Vierailija:
no hyvanen aika. eiko lapsen koulu ja sen tukeminen kiinnosta? toivottavasti lapsenne ei tieda kaikkea mita aiti-kullan paassa liikkuu.
en aio jatkossakaan tukea mitään joukkorientoja, joissa ei ole mitään opetuksellisia tarkoitusperiä, esim. lasketteluretket jne.
lapseni tietävät kantani ja ovat aivan samaa mieltä, heidän mielestään retkille pakotetaan kaikki mukaan, ja se on väärin.
Kun on nyyttärit, niin oppii tuntemaan muita lapsia ja heidän vanhempiaan ja toisinaan sisaruksiaan. Tämä parantaa luokkahenkeä ja luokkahenki on tärkeä asia oppimisen kannalta. Niille yhteisille retkillekin on pyritty pääsemään mukaan, joko minä tai isä.
Enemmänkin voisin perustella, mutta en jaksa lähteä sen kummemmin niin itsestään selvää asiaa perustelemaan kuin omien lasten koulunkäynti ja siihen liittyvä ympäristö.
kannattaisiko vaihtaa koulua jossa noita aivottomia menoja ei ehka olisi? miten olisi koulu jossa myos sina vanhempana viihtyisit? onhan tuo nyt kamalaa.
Se oli minusta aikani tuhlaamista. Jos ei kerran ole opetusta niin antakoon sitten vapaapäivän.
olen antanut suoraan rahan koska itse olisi sen kakun kumminkin sillä rahalla ostanut. Säästyipähän vaiva.