Lue keskustelun säännöt.
"Ota nyt ihmeessä ero!" Ja miten ihmeessä minä sen teen?
08.04.2018 |
Ihmiset ei tunnu käsittävän, että vielä nykyäänkin on meitä, jotka ei voi tehdä vapaita päätöksiä ja hyödyntää ihmisoikeuksiaan, koska on mokannut niin raskaasti elämässään.
Minä olen hankkinut hyvän koulutuksen, ollut ystävällinen ja hyvä tyyppi, koittanut tehdä kaiken oikein.
Tyhmyyksissäni tapasin miehen ja rakastuin, tein lapsia, jotka ovat vielä pieniä. Mies on kotioloissa tyranni, pitää tehdä niinkuin hän sanoo. Jos onnistun siinä, on kotona rauha, ainakin näennäisesti.
Jos en onnistu, kyseenalaistan, haen omia oikeuksiani, seurauksena on uhkailua, tolkuttomia raivokohtauksia ja kostamista.
Meillä on on kaikki ulkoiset puitteet kunnossa, itse olen ollut kotona monta vuotta, en tehnyt koulutukseni mukaisia töitä, liekö enää niitä saisinkaan.
Miten erota? Tuhoaisin lasten koko tunteman elämän. Antaisin muutenkin ärhäkälle "pedolle" kunnon syyn raivota ja pistää koko myrkyllinen persoonansa peliin, tuhotakseen minun ja lasten elämän.
Nyt kaikki on kohtuu hyvin, lapsilla on aineellisesti kaikkea, kodin ilmapiiri on rauhaisa, kun itse huolehdin, etten ärsytä.
Jos eroan, on kaikesta jäljellä vain savuavat rauniot, olen seurannut muiden eronneiden lapsiperheiden elämää ja näkemäni perusteella eroa pidetään ratkaisuna liikaakin, sitä se ei ole. Miksei puhuta siitä miten ero tuhoaa aikuiset ja lapset? Eikö avioliitto ole parempi, vaikka luonnehäiriöisenkin kanssa?
Ok, sain purkautua. Tuntuu, ettei kukaan tätä tajua.
Kommentit (29)
Eikö sinulla ole itsekunnioitusta ollenkaan? Jos miehesi on luonnehäiriöinen tyranni, niin miten hänen kanssaan eläminen voi mitenkään olla hyväksi omalle mielenterveydellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ymmärrän.
Lasten takia kannattaa olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole itsekunnioitusta ollenkaan? Jos miehesi on luonnehäiriöinen tyranni, niin miten hänen kanssaan eläminen voi mitenkään olla hyväksi omalle mielenterveydellesi?
Ei se olekaan. Mutta mulla ei valitettavasti ole varaa itsekunnioitukseen. Sillä en paljon lapsiani ruoki ja lohduta erotilanteessa.
Ap
En tiedä oletko trolli, mutta minä ymmärrän.
Ero ero ero. Hoetaan ja erotaan hemmetin helposti. Ero on AINA lapselle kauhea asia. AINA. Oksettavaa, miten kevyin perustein lapselliset eroavat. Jos puoliso vetää turpiin tai pelaa kaikki rahat tai panee kaikkea liikkuvaa tai katoilee juomaan, on ero ehdottoman pakollinen, mutta pikkulapsiperheiden erot "kun ei nyt nappaa" ovat aika kamalia.
Siis ap, I feel you. Enkä eroa itsekään, koska uskon eron olevan huonoin ratkaisu.
Miksi ihmeessä luulet että lapset haluavat elää sairaassa perheessä isän tyrannian alla? Juuri lasten takia sinun pitäisi erota. Oman elämäsi saat pilata jos noin kovasti tahdot.
Mikään materia ei korvaa sairasta ilmapiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oletko trolli, mutta minä ymmärrän.
Ero ero ero. Hoetaan ja erotaan hemmetin helposti. Ero on AINA lapselle kauhea asia. AINA. Oksettavaa, miten kevyin perustein lapselliset eroavat. Jos puoliso vetää turpiin tai pelaa kaikki rahat tai panee kaikkea liikkuvaa tai katoilee juomaan, on ero ehdottoman pakollinen, mutta pikkulapsiperheiden erot "kun ei nyt nappaa" ovat aika kamalia.
Siis ap, I feel you. Enkä eroa itsekään, koska uskon eron olevan huonoin ratkaisu.
En ole trolli, totta puhun. Olen avautunut tästä asiasta viime aikoina muutamalle ystävälle ja myös nimettömänä. Saan aina vain saman ryöpyn, "oot hullu, kun et lähde, tuhoot lapses". Minä tuhoan? Minähän yritän juuri päinvastaista, korjata tekemäni virheet, kantaa vastuun. Se on raskasta, luovun kaikesta omasta luonnevikaisen eduksi, se katkeroittaa, mutta mitä muutakaan voin tehdä?
Luuletko ettei lapsesi tajua isänsä paskuutta, ja sitä että sä alistut? Sellaisenko mallin haluat heille opettaa? Vääristyneessä ja alistavassa parisuhteessa kasvaa vääristyneitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyrannin alaisuudessa eläminen pilaa lastenkin elämän. Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä.
Kyllä ne lapset vaistoaa sen ongelman. Eivät välttämättä uskalla näyttää sitä tai puhua, mutta vaistoavat kyllä.
Itselläni oli tuollaiset vanhemmat: äiti yhdessä hirveän isän kanssa vain, koska oli liian köyhä ja työtön lähteäkseen. Olin koko lukioajan masentunut. Masennukseni parani kuin taikaiskusta, kun muutin pois kotoa enkä nähnyt vanhempiani enää ikinä. Olen pysynyt tiukkana sen suhteen, etten halua heidän ongelmiaan enää näköpiiriin. Jotenkin oikein huokuvat negatiivista energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet toivoton tapaus.
Trolli tai ei, tuollaisia hölmöjä todellakin on.
He valittavat ja valittavat, eivätkä tee mitään.
Tällaisilta pitäisi panna piuhat poikki.
Ihan tosi sekopää olet. Pelastat lapset? Kuule, aikuisena ne terapiassa tilittää, kuinka kokivat äitinsä heidät pettäneen, kun ei vienyt pois sairaasta perheestä. Eivät he sua kiitä. Sinusta tulee syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero otetaan näin: Etsit ensin työtä. Vakituista työtä. Alat säästämään takuuvuokraan ja kahden kuukauden vuokraan. Kun se säästetty, säästät muihin erokuluihin. Kun rahat on kasassa, etsit asunnon. Teet vuokrasopimuksen, haalit käytettyjä huonekaluja kirppiksiltä tai ostat välttämättömät Ikeasta. Kun asunto on kalustettu ja valmis, pakkaat laukun. Oman, ja lapsille. Täytät eropaperin ja toimitat eteenpäin. Otat kuvaakaappauksen saman päivän pankkitilienne saldoista, lainasaldosta jne. Lähdet kotoa lasten kanssa seuraavana aamuna, etkä enää palaa. Vaihdat lasten osoitteen. Laitat miehelle viestin, että olet lähtenyt. Kysyt, milloin haluaa tavata lapsia. Kysyt, sopiiko teidän tehdä sopimukset lasten asioista lastenvalvojalla, vai haluaako lähteä käräjöimään. Kysyt myös, miten ositus tehdään.
Kas noin.
Minä ymmärrän eroamatta jättämisen vain silloin, jos on se riski, että eron jälkeen lapset voivat joutua yksin väkivaltaiselle isälle, ja äiti ei saa yksinhuoltajuutta. Näitä on, niin kuin esim. Porvoossa puukotetun pikkulapsen tapaus todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ei lapsina ollut kauhea asia se vanhempien ero. Se tuntui enemmänkin helpotukselta. Ei jaksanut kuunnella jatkuvaa riitelyä ja eripura pienistäkin asioista. Eroa ei hoidettu mitenkään fiksusti ja meitä lapsia eritysesti ajatelle. Isä häippäsi, tuli joskus käymään, haki meitä välillä luokseen, aina joskus.
Mutta se ero, se oli helpotus ja vain hyvä asia.
Totta, että nykyään erotaan liian helposti. Johtuu siitä että naiset ovat muuttuneet itsekeskeisimmiksi.
Hyviä neuvoja jo annettu. Ap voisi varata aikaa perheneuvolaan myöskin. Yksinkin voi mennä.
Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Meillä toimi.
Tajuan sinua ap erittäin hyvin. Itselläni samanlainen tilanne. Mies on todella hyvä isä lapsille ja kärsivällinen heidän kanssaan. Jos me vanhempina eroaisimme, se olisi valtava järkytys lapsille. En osaa kuvitella tekeväni sellaista heille. Minulla ja miehellä on syviä ongelmia, mutta pystymme elämään yhdessä ja jonkinlaista ystävyyttäkin on välillämme. Tämä rauha tarkoittaa kuitenkin sitä, että en voi olla täysin itseni. Ongelma on siis suurelta osin minun. Minulla ei ole hyvä olla. En kuitenkaan voi sen vuoksi tuhota lasten elämää. Olen panostanut siihen että esimerkiksi työelämässä ja ystävien kanssa minullakin on rikas elämä, joten en pääse aivan masentumaan. Lasten kanssa meillä on ihanaa ja usein perheenäkin meillä on hauskaa yhdessä. Mutta jssap ei nyt tule kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Totta, että nykyään erotaan liian helposti. Johtuu siitä että naiset ovat muuttuneet itsekeskeisimmiksi.
Joopa joo. Johtuu siitä että naisten ei enää ole pakko olla miehen alistettavana kun voi itse elättää itsensä tai yhteiskunnaltakin apua saa.
Parempi tuttu vihollinen kuin vieras ystävä?
Okei.