Mies kokee, että en arvosta häntä, vaikka arvostan. En osaa muuttaa hänen oloaan. Mikä auttaisi?
Vaikka miten yrittäisin osoittaa arvostavani häntä, niin hän usein kuitenkin vetäytyy pettyneeseen hiljaisuuteen, että en taaskaan arvostanut häntä. Millä ihmeellä saan hänet uskomaan, että arvostan (ja rakastan)?? Kehut ei kelpaa, kiitos ei kelpaa, pitkä keskustelu siitä kuinka arvostan ei kelpaa, kynttiläillallisen laittaminen osoituksena arvostamisesta ei kelpaa jne. En enää tiedä miten saan muutettua hänen olon siitä että en muka arvostaisi häntä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä miten hän kokee itsensä arvostetuksi?
Yritetty on. Hän loukkaantuu siitä, että "kyselen tyhmiä". Ap.
Ukko terapiaan.
Itsetuntoa ei selvästi ole.
Se oireilee noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä miten hän kokee itsensä arvostetuksi?
Yritetty on. Hän loukkaantuu siitä, että "kyselen tyhmiä". Ap.
Ei arvosta sinua. Ei jatkoon.
Kuulostaa yritykseltä hallita sinua tai sitten masennukselta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa yritykseltä hallita sinua tai sitten masennukselta.
Olen itsekin itse asiassa miettinyt noita vaihtoehtoja. En silti tiedä miten pystyisin asiaa muuttamaan. Ap.
Sillä on joku tunnevaje, mitä se ei tiedä itsekään. Sanit vaan kauniisti, että ihmuset on erilaisia, sinä et valitettavasti osaa lukea ajatuksia ja olet osoittanut arvostusta kuten sinä sen miellät.
Mies tutustumaan opuksiin Tunne lukkosi ja Murra tunnelukkosi.
Kunnon sekopää taas valittu mieheksi, huutikset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä miten hän kokee itsensä arvostetuksi?
Yritetty on. Hän loukkaantuu siitä, että "kyselen tyhmiä". Ap.
Ei arvosta sinua. Ei jatkoon.
Ei se nyt noinkaan ole. Nykynaisilla on ihan liian korkea käsitys miehistä. Se johtaa tällaiseen, että pidetään väkisin toista aikuisena, vaikka se yrittää paljastaa, ettei ole, ja tarvitsee apuasi sellaiseksi kasvamiseen. Se paljastaminen nimenomaan johtuu arvostamisesta. Mitä kovemmin miehet yrittävät kiistää naisten oikeudet ja arvon, sitä yliluonnollisemman korkealle he tosiasiassa naisen arvostavat. Eivät näe omaa valtaansa ollenkaan, ja siksi käyttävät sitä niin haavoittavasti. Kun äitiä potkaisee nilkkaan kun ei ylemmäs yletä, niin eihän se voi siihen sattua. Vuorta ei voi vahingoittaa sinisellä muovilapiolla ja litraisella ämpärillä.
Tuossahan jätkä on selvästi ihan vereslihalla, toki itsetuntokin paskana, mutta siis sielussa on jatkuva hyväksynnän nälkä. Joka siis on vanhuuttaan kyltymätön, eikä mikään paapominen sitä paranna. Päinvastoin, odotukset kasvaa ja loukkaantuneisuus sitten myös. Ja pitäisi lukea ajatukset ja sielunliikkeet, joita kuitenkin varjellaan kuin Graalin maljaa.
Tuossa on miehellä niin vahvasti marttyyriutta mukana, että ainoa tapa päästä asioissa eteenpäin on se, että lakkaat mukautumasta miehen mielentiloihin ja etsimästä vastauksia, ja sen sijaan alat suuttua ja laittaa toisen arvailemaan puolestaan, mistäpäin sinulla tuulee. Alat vaatia.Ja kun toinen alkaa mennä tolaltaan, sitten vasta tulet vastaan. Sitten on jotain toiveita mennä viestin perille, että oikeasti arvostat ja toinen on tärkeä.
Keskustelu siitä miten hän kokee itsensä arvostetuksi?