Lue keskustelun säännöt.
Onko ystävän käytös epätavallista?
08.04.2018 |
Mulla on ystävä, jonka kans ollaan tunnettu muutamia vuosia. Meitä yhdistää samanlainen elämänkatsomus ja samaa ikäluokkaa olevat lapset. Tässä vuoden sisään mulle on tapahtunut elämäni pahimmat kriisit, mies otti eron, yhdelle lapsistani koki eräänlaisen kriisin ja nyt tulossa vielä mahdollinen oikeustaisto lasten asumisjärjestelyissä. Sanomattakin selvää etten voi kovin hyvin ja mieli on maassa. Olen näitä asioita puinut tämän ystävän ja muidenkin kanssa. Olen avointa tyyppiä joks käsittelee vaikeita asioita puhumalla.
Tämä kaverini laittaa viikottain viestiä, jossa kertoilee mitä kivaa ovat perheenä puuhaileet, missä miehen kanssa käyneet, kertoilee lomakuulumisia tai hehkuttaa upeaa säätä. Hän ei kysy minulta miten voit, tai miten raskaat asiani ovat edenneet tms. Vaan esim. Ollaanko saatu pääsiäismunia tai ollaanko nautittu ulkoilmasta.
Jotenkin oon pahoittanu mieleni tästä. Ikään kuin hän käyttäytyy että mun vaikeuksia ei ole olemassa. Ei mua kiinnosta jutella tuollaisia kevyitä tyhjänpäiväisyyksiä elämäni syvimmän kriisin keskellä. Mulle on ihan yhdentekevää se, ollaanko vietetty hubaa pääsiäislomaa jos mun elämässä päällimmäisenä on se, saanko kohta enää asua lasteni kanssa. :(
Vähän vihjailin tälle ystävälle, tyyliin että anteeksi kun en nyt jaksa oikein kirjoitella niitä näitä kun on niin tuskallinen tilanne. Hän ei kommentoinut mitään. Olenko kohtuuton?
Kommentit (26)
Hei ap, mulle tuli mieleen yksi vaihtoehto, ehkä epätodennäköinen, mutta sanon kuitenkin. Onko mahdollista, että hän on kadehtinut hyvää ja turvallista lapsuuttasi, ollut salaa kovinkin kade siitä ja nyt kun sinulla menee huonosti, hän ikäänkuin kokee itsensä omassa tilanteessaan vahvaksi ja korostaa sitä? Siis ei ilkeilläkseen tai selkäänpuukottaakseen, vaan omien traumojensa takia. Hän on ehkä aina kokenut olevansa jotenkin huonompi, taustaltaan surkea, menneisyytensä leimaama. Sinä taas kaikin puolin toista maata, kunnes nyt osat vaihtuivat ja hän hieman ylireagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen, että ystävä yrittää lähestyä positiivisen kautta. Ei koko ajan jaksa vatvoa sinun ongelmiasi. Minusta viestit on mukavia, hän yrittää piristää sinua. Ei koko ajan voi vaahdota ongelmista. Niiden alle nääntyy koko ystävyyssuhde.
Tästä hyvin todennäköisesti kyse. Koittaa saada sun ajatukset muualle, ettet romahda kokonaan ja toisaalta piristää ja pitää sut "todellisessa" elämässä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me ollaan vakaviakin asioita puhuttu ennen tätä kriisiäni. Hänellä itsellään on traumaattinen lapsuus. Minulla taas turvallinen enkä ole joutunut kauheasti elämässäni kolhuille ennen kuin nyt. Tämä tuli tavallaan yllätyksenäkin vähän, että kun mulle tapahtuu jotain kamalaa, hän muuttuu yltiöpositiiviseksi niitä-näitä viestittäjäksi.
Oonkin aatellu että ehkä mun vaikeat asiat aiheuttaa hälle ahdistusta. Mutta sitten mieluummin oon viestittelemättä nyt hetkeen ollenkaan. Hän kyllä tietää hyvin mikä tilanteeni on. Meidän lapsetkin on tuttuja, samoin ollaan samoissa harrastuspiireissä, noin vain en voi ystävyyttä katkaista. Hän on muuten hyvä ihminen, ei puhu kenestäkään selän takana pahaa.
AP
Minäkin luulen, ettei ystäväsi oikein osaa käsitellä vaikeita tilanteita vaan yrittää sivuuttaa ne puhumalla keveistä asioista. Tuskinpa hän tarkoittaa pahaa, saattaa tosiaan luulla piristävänsäkin. Hänen omat traumansa voivat vaikuttaa tähän.
Jos sinä ahdistut näistä hänen vastauksistaan niin vähennä yhteydenpitoa tähän ystävään ja puhu niille, jotka ns. kestävät kuunnella tilannettasi. Tällä hetkellä oma ja lastesi hyvinvointi on tärkeämpää.
Olen ollut tuo ystävä. Vaati kunnon riidan ennen kuin tosin tajusin se olevani. Minähän oikeasti luulin että positiiviset ja iloiset juttuni/uutiseni jotenkin piristäisivät masennuksen alhossa laahaavaa. Olinkin sitten vain välinpitämätön ja itsekäs... :(
Voi olla että tuollaisen hyvin-menee-kulissin ylläpitäminen on niin raskasta, ettei yksinkertaisesti riitä resursseja kuunnella murheita. Toisaalta ei sellainen vaatimuksinkaan ja sääntöihin perustuva ystävyys kovin hyvältä kuulosta. Ehkä voisit miettiä onko *sinulla* resursseja kuunnella hänen juttujaan, sen sijaan että vaatisit reagoimaan tietyllä tavalla omiin juttuihisi. Ja muutenkin hakeutua sellaiseen seuraan, jossa koet olosi arvostetuksi ja välitetyksi. Tsemppiä isoihin elämänmuutoksiin. Niin kliseistä kuin se onkin, paskassa ne kukatkin kasvaa.
Ystäväsi ei ole oppinut käsittelemään vaikeita tunteita. Hänellä on tunnelukkoja. Hän yrittää tsempata kivoilla jutuilla sinua.
On ystäviä ja tuttuja.
Oman eron aikana, mies jätti 20v yhdessä olon jälkeen, jyvät erottui akanoista.
Olen myös hyvin avoin ja puhuva ihminen. Myöhemmin huomasin puhuneeni parille ihmiselle, joille ei olisi pitänyt, epäilen että ne jutut kiersivät kylällä, mutta onneksi ei tulleet takaisin.
Niitä jyviä oli muutama, joille yritin säännöstellä pahaa oloani ja jossain vaiheessa kääntää puhe heidän asioihinsa ja mukavampiin asioihin.
Sitten oli näitä, joille tapahtumat olivat ilmaa, ilkeää että yksi oli ihminen, jota oikeasti pidin läheisenä, kerran lähes vuosi eron jälkeen kysyin lähtisikö hän kanssani erääseen tapahtumaan, vastaus oli mitä tarkoitin kysymyksellä, hän ei lähde ilman miestään ja tätä ei kiinnosta. Ennen eroani, kyllä oltiin käyty kahdenkin.
Nyt 8v erosta tämä ihminen on eroamassa ja minun pitäisi kuunnella häntä, täytyy sanoa, että minä olen se huono "ystävä" nyt ja vaihdan puheenaihetta.