Miehen epävarmuus rasittaa suhdetta
Mikä neuvoksi, kun olen välillä räjähtämispisteessä miehen epävarmuuden vuoksi!
Suhdetta takana kymmenen vuotta, ongelma on aina ollut läsnä, mutta pikkuhiljaa itsellä alkaa olla jaksaminen rajoilla kun olen jotenkin odottanut että kyllä tässä ajan kuluessa mies asettuu, löytää luoton ja varmuuden siitä että rakastan häntä enkä ole jättämässä häntä.
Mieheni ei ole ylimustasukkainen eikä kontrolloiva (näitä piirteitä on, mutta hän tiedostaa ne eikä anna niiden hallita itseään), mutta pelkää jatkuvasti että löydän jonkun toisen tai että en rakasta häntä. Hän on takertuva ja toisinaan minun palvontani menee todella yli. Arvostan toki, että hän näkee todella paljon vaivaa suhteen eteen ja on kaikin tavoin ihana aviomies, rakas ja kumppani jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Mutta tuo epävarmuus... tuntuu, että minun täytyisi koko ajan olla todistamassa rakkauteni, mutta toisaalta taas tein mitä hyvänsä, hän silti saattaa heittää jossain vaiheessa marttyyrivaihteen päälle, että en oikeasti rakasta häntä, olen hänen kanssaan vain odotellessani jotain parempaa miestä elämääni tms...
Kaiken kukkuraksi jos listattaisiin ominaisuuksiamme, mieheni markkina-arvo olisi paljon suurempi kuin omani, kaiken järjen mukaan minun pitäisi ihmetellä miksi hän tyytyy minuun kun saisi varmasti paljon parempaakin.
Hän on muutoin täydellinen, mutta itsevarmuuden puute, menettämisen pelko ja takertuvuus alkavat pikkuhiljaa olemaan todellinen ongelma. Asiasta on puhuttu niin lukemattomia kertoja eikä mikään ole muuttunut.
Kommentit (12)
Siis hyvä suhde mutta huono mies.
Pidä suhde ja vaihda mies. Problem solved.
Sanot sille että jätät sen jos ei tuo surkuttelu lopu.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei luota sinuun, syystä tai toisesta. Kantsisko miettiä miksi?
Mies ei luota itseensä. Terapiaan mars..
Miehelläsi on huono itsetunto. Sitä voi yrittää parantaa esim terapiassa mutta se ei parane sillä että sinä vakuutat ja vannot rakkauttasi. Tuollainen suhde on kyllä kamalan rankka jos ei erityisemmin nauti siitä että toinen ulisee epävarmuuksiaan vähän väliä. Siinä voi olla jotain huomion hakuakin ja tietynlaista itsekeskeisyyttä miehen puolelta. Huh huh, en oikein tiedä mitä sanoa. Saattaa olla pitkäkin prosessi edessä.
Suhteenne kuulostaa nyt jotenkin täysin vinksahtaneelta ja hyvin haavoittuvalta, joten kyllä varmasti olet siitä huolissasi. Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon aikaa ja energiaa pistät pelkästään näiden ongelmien vähentämiseen, vakuutteluun ja tulevien tekemistesi miettimiseen? Olet mielestäni jatkuvassa tilanteessa, jossa olet varuillasi ihan kaiken mahdollisen suhteen. Joudut miettimään, ainakin yrität miettiä ennalta kaikki tulevat riskit ettei taas kerran tule mitään konfliktitilannetta, jossa tarvotte molemmat pitkään. Tuo on siis enemmänkin kuin stressaavaa ja ei ollenkaan normaalia hyvää ja rauhallista parisuhdetta, jossa kymmenen vuoden suhde pitäisi jo olla se kantava voima, joka rauhoittaa.
Miehesi ongelma ei ole sinun aikaan saamasi, vaan se tulee varmasti jo varhaislapsuudesta. Sinä et voi siis mitenkään sitä pois saada, vaan se on jo ammattilaisen hoidettava asia. Se vaatii runsaasti työtä ja siinä mennään hyvin syvälle, mutta aikaa on ja se kannattaa. Tuollainen nykyinen parisuhteenne on hyvin kuormittava ja jonakin päivänä sinulle tulee luultavasti täydellinen stoppi, jonka jälkeen paluuta ei ole. Elämän ei tarvitse olla koko ajan niin haastavaa ja vaikeaa. Olen ollut hieman samanlaisessa tilanteessa ja periaatteessa olen vieläkin, mutta ammattilaisen avulla tilanne on nyt helpompi.
Eihän suhdetta edeltänyt rietas k.llikaruselli? Se meinaan aiheuttaa noita tuntemuksia. Miten , joku tavismies ei olisi epävarma ja vaimoa ovat panneet kymmenet tai sadat toinen toistaa komeammat uroot.
Tsiisus. En käsitä miten joku jaksaa katsoa moista miestä 10 vuotta.Itseltäni ois pinna palanut jo 9 vuotta sitten.
Minulla on samanlainen tilanne oman mieheni kanssa, suhde tosin on aika tuore. Olen ottanut asian puheeksi ja kertonut, että hyvän parisuhteen ei kuulu väsyttää tällä tavalla. Mies on itsekin yllättynyt omasta epävarmuudestaan ja siitä, että hänessä on herännyt kontrolloinnin halua ja muuta ikävää. Minä en sellaiseen ole suostunut, mistä on ollut seurauksena riitelyä ja loukkistelua, ja rakkauteni kyseenalaistamista.
En olisi suhdetta jatkanut, jos mies ei olisi aloittanut terapiaa. Hänen käytökseensä on löytynyt selkeät syyt, mikä on toisaalta lohdullista, mutta toisaalta tuntuu vaikealta tietää, että nopeaa tietä ulos tilanteesta ei ole. Olen itse poikkeuksellisen itsenäinen ja paljon omaa aikaa ja vapautta tarvitseva ihminen (toisaalta kylläkin ehdottoman uskollinen ja rehellinen myös), joten minulle on huomattavan vaikeaa sietää näitä miehen epävarmuuskohtauksia.
Terapian aloittamisen jälkeen tilanne on kuitenkin ollut paljon parempi. Olen iloinen, että mies löysi heti ensiyrittämällä sopivan terapeutin. Samaa suosittelen ap sinunkin miehellesi, koska muuten sinä joudut omassa parisuhteessasi eräänlaiseen huoltajan/vanhemman rooliin. Se on tuhoisaa pitkään jatkuessaan mm. seksuaaliselle yhteydelle ja monille muillekin asioille. Kummankin osapuolen pitäisi pystyä lepäämään omassa suhteessaan ja saamaan siitä virtaa - ei niin että toinen on jatkuvasti se, joka mahdollistaa toisen hyvinvointia.
Muistutta mulle ihan mun viimeistä vakavampaa parisuhdetta. Mies oli hengisesti väkivaltainen. Muuten oli tosi rakastava mutta koko ajan hän epäili mun rakkaudesta. Mul piti aina todista jotenkin että mä en halua ketään muuta ja en haaveile muista miehistä. Ei ollut väliä mitä mä tein mutta hän aina löysi syyn olla epävarma mun rakkauudesta :( se oli tosi rasittava ja semmonen asia ei tule muuttumaan. Ongelma on miehessä, ei sinussa. Mä lopetin sen suhdeen kun oltiin yhdessä kaksi vuotta. En halunut tuhlata mun elämä semmoseen suhdeseen. Se ei ole sen arvoista.
Aikuinen ei puhu ihmisten markkina-arvosta :D
Hän ei luota sinuun, syystä tai toisesta. Kantsisko miettiä miksi?