Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi yhteisiä ystäviä/ystäväpariskuntia?
07.04.2018 |
Meillä ei. On alkanut vähän vaivata. Minulla on joitakin ystäviä ja ystäväpariskuntia, joita tapaan yksin ja miehellä jotain mieskavereita. Kummankin ystävät voivat joskus tulla kyläilemään, mutta nämä eivät ole yhteisiä hetkiä. Mieheni on jollain lailla ilmaissut halveksuvansa sellaisia ihmisiä kuin ystäväni ovat (hänen mukaansa "vihervassareita" tai muuten outoja - ovat kyllä oikeasti hyvin normaaleja, työssäkäyviä ihmisiä, mutta miehen mielestä humanisti=epäilyttävä hippi).
Tuntuu tosi harmilliselta, että elämäämme ei voi kuulua yhteisiä illanviettoja tai muuta mukavaa tuttavaperheiden kanssa. Ajaudumme entisestäänkin kauemmas toisistamme, jos ja kun ystävien tapaaminen ei tapahdu koskaan yhdessä. Onko jollain samanlaista tilannetta? Voisitko kuvitella kohdallesi samaa? Miten suuri merkitys yhteisillä ystävillä parisuhteelle mielestänne on?
Kommentit (4)
Kaikki meidän ystävät on yhteisiä. Osa on minun ja osa miehen ystäviä ajalta ennen tapaamistamme, mutta ajan myötä kaikista tulee yhteisiä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että meillä ei ole enää edes erillisiä ystäviä. On vain tuttuja tai kavereita, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä hyvin vähän ja satunnaisesti. Ei ole aikaa eikä energiaa ponnistella ystävyyden eteen. Vanhat ystävät ovat jääneet entisille asuinpaikkakunnille, eikä uusista tuttavuuksista ole sukeutunut ystävyyttä.
Ei. Kummankin ns. omat ystävät - ne harvat mitä on - ovat kyllä hyvissä väleissä molempien kanssa, mutta yhteydenpidon kumpikin hoitaa itse. Ollaan molemmat tultu tänne paikkakunnalle ex-puolisoiden perässä ja erotessa ystäväpariskunnat jäivät exille.
On meillä, ja nekin ystävät, jotka eivät ole ns. yhteisiä, ovat sellaisia, että voimme kyllä puolin ja toisin viettää aikaa yhdessä. Mä oon saanut miehen kavereista tosi hyviä ystäviä, esim. erään kanssa oltiin viime syksynä kahdestaan reissussa.