Onko laajan kaveripiirin omaavien pakko olla hieman kieroja kun sopivat menoistaan?

En ymmärrä miksi kaverit pitää jakaa johonkin luokkiin..

Niin sitähän väitetään että ihmisellä on aina tietty määrä ihmisiä keitä voi samaan aikaan olla hyvinä kavereina ja muut ovat ulkokehällä. Oliko niin että viisi hyvin läheistä on maksimi.

Ymmärrän tietyllä tapaa aloittajaa. Kyllä kaveri on kaveri vaikka voissa paistaisi. Tässäkin on kyse ihan aikuisten ihmisten tekemisistä. Jos aikuinen kaveeraa, niin kaikki samalle viivalle tai sitten pitää miettiä millainen kaveri itse haluaa olla muille. Ei vain ole mitään järkeä juuri tuossa luokkiin jakamisessa - yleensähän kun ihmiset aikuistuvat ja tasoittuvat sinne kolmekymppiseksi, niin ei jää mitään kakkosluokan kavereita, vain jää vain ja ainoastaan ne keiden kanssa oikeasti viihtyy ja sitten muut jää kokonaan pois.

Tän aloituksen jälkimmäinen kaveri teki paljon sitä, että sopi alustavasti jollekin päivälle jonkun yhteisen menon, mutta piti kyllä taitavasti itsellään aina viime hetkille saakka oikeuden vetäytyä (kun tulikin jotain mielenkiintoisempaa). ap

Vierailija kirjoitti:

Tän aloituksen jälkimmäinen kaveri teki paljon sitä, että sopi alustavasti jollekin päivälle jonkun yhteisen menon, mutta piti kyllä taitavasti itsellään aina viime hetkille saakka oikeuden vetäytyä (kun tulikin jotain mielenkiintoisempaa). ap

Mä teen nykyään niin, että jos joku kaveri kysyy hyvissä ajoin vkonlopuksi jonnekin ja tiedän sen olevan sellainen meno mikä ei oikein nappaisi, niin sanon suoraan että en usko olevani tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tietyllä tapaa aloittajaa. Kyllä kaveri on kaveri vaikka voissa paistaisi. Tässäkin on kyse ihan aikuisten ihmisten tekemisistä. Jos aikuinen kaveeraa, niin kaikki samalle viivalle tai sitten pitää miettiä millainen kaveri itse haluaa olla muille. Ei vain ole mitään järkeä juuri tuossa luokkiin jakamisessa - yleensähän kun ihmiset aikuistuvat ja tasoittuvat sinne kolmekymppiseksi, niin ei jää mitään kakkosluokan kavereita, vain jää vain ja ainoastaan ne keiden kanssa oikeasti viihtyy ja sitten muut jää kokonaan pois.

Nojaa, kyllä aikuisillakin voi mielestäni olla eri "tasoisia" kavereita. Ei kaikkien kanssa vain voi tulla yhtä läheiseksi, ja sille ei mitään voi jos jonkun kanssa jaksaa aikaa viettää enemmän kuin toisten. Minulla on rakkaita kavereita, joita en kuitenkaan koko aikaa jaksa nähdä koska heidän seuransa on välillä pidemmän päälle raskasta. Sitten on sellaisia kavereita joiden kanssa voi vaikka löhötä tuntikausia sohvalla höpisten maailman menosta, tai olla pitkään hiljaakin ilman että se on kiusallista. Näitä kavereita jaksaa nähdä useammin koska heidän seurassaan ei tarvitsr samalla tavalla olla koko ajan jotain ohjelmaa tai edes järkevää puhuttavaa. Erityyppisten ihmisten kanssa on myös kiva tehdä eri asioita. Joidenkin kavereiden kanssa on kiva reissata, toisten kanssa taas matkustelu voi olla stressaavaa vaikka muuten olisikin ihana ihminen. Joku tykkää lähteä tanssimaan ja toinen seuraksi kirjastoon. Siitä olen toki yhtä mieltä että jos jonkun kanssa sopii näkevänsä niin ei tehdä ohareita ja tosiaankin vietetään päivä just sen tyypin kanssa, vaikka törmäisikin johonkin toiseen tuttuun. Mutta pakko myöntää että on minullakin ystäviä jotka priorisoin toisten edelle, ihan vaan siitä syystä että he ovat läheisempiä. Jo sovittuja menoja en silti peruuttele tai muuttele.

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, kyllä aikuisillakin voi mielestäni olla eri "tasoisia" kavereita. Ei kaikkien kanssa vain voi tulla yhtä läheiseksi, ja sille ei mitään voi jos jonkun kanssa jaksaa aikaa viettää enemmän kuin toisten. Minulla on rakkaita kavereita, joita en kuitenkaan koko aikaa jaksa nähdä koska heidän seuransa on välillä pidemmän päälle raskasta. Sitten on sellaisia kavereita joiden kanssa voi vaikka löhötä tuntikausia sohvalla höpisten maailman menosta, tai olla pitkään hiljaakin ilman että se on kiusallista. Näitä kavereita jaksaa nähdä useammin koska heidän seurassaan ei tarvitsr samalla tavalla olla koko ajan jotain ohjelmaa tai edes järkevää puhuttavaa. Erityyppisten ihmisten kanssa on myös kiva tehdä eri asioita. Joidenkin kavereiden kanssa on kiva reissata, toisten kanssa taas matkustelu voi olla stressaavaa vaikka muuten olisikin ihana ihminen. Joku tykkää lähteä tanssimaan ja toinen seuraksi kirjastoon. Siitä olen toki yhtä mieltä että jos jonkun kanssa sopii näkevänsä niin ei tehdä ohareita ja tosiaankin vietetään päivä just sen tyypin kanssa, vaikka törmäisikin johonkin toiseen tuttuun. Mutta pakko myöntää että on minullakin ystäviä jotka priorisoin toisten edelle, ihan vaan siitä syystä että he ovat läheisempiä. Jo sovittuja menoja en silti peruuttele tai muuttele.

Kiitos vastauksesta!

Puhut paljon asiaa eletystä elämästä. Tuskin kukaan kieltää näitä luonnonlakeja että toisten kanssa viihdytään paremmin tai toisten kanssa ollaan läheisempiä. Se on vain se laskelmointi mitä ihmettelen. Miten aikuinen ihminen voi tehdä sellaista. Ja toisaalta sitä juuri ihmettelen että onko se käytännön sanelema pakko sellaisella ihmisellä jolla hyvää seuraa on paljon. Minä en usko että on. Tiedän nimittäin pari sosiaalisesti taitavaa henkilöä, jotka käyvät lauantaisin tai sunnuntaisin viidessäkin eri paikassa kylässä. Eivät pyllistä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, kyllä aikuisillakin voi mielestäni olla eri "tasoisia" kavereita. Ei kaikkien kanssa vain voi tulla yhtä läheiseksi, ja sille ei mitään voi jos jonkun kanssa jaksaa aikaa viettää enemmän kuin toisten. Minulla on rakkaita kavereita, joita en kuitenkaan koko aikaa jaksa nähdä koska heidän seuransa on välillä pidemmän päälle raskasta. Sitten on sellaisia kavereita joiden kanssa voi vaikka löhötä tuntikausia sohvalla höpisten maailman menosta, tai olla pitkään hiljaakin ilman että se on kiusallista. Näitä kavereita jaksaa nähdä useammin koska heidän seurassaan ei tarvitsr samalla tavalla olla koko ajan jotain ohjelmaa tai edes järkevää puhuttavaa. Erityyppisten ihmisten kanssa on myös kiva tehdä eri asioita. Joidenkin kavereiden kanssa on kiva reissata, toisten kanssa taas matkustelu voi olla stressaavaa vaikka muuten olisikin ihana ihminen. Joku tykkää lähteä tanssimaan ja toinen seuraksi kirjastoon. Siitä olen toki yhtä mieltä että jos jonkun kanssa sopii näkevänsä niin ei tehdä ohareita ja tosiaankin vietetään päivä just sen tyypin kanssa, vaikka törmäisikin johonkin toiseen tuttuun. Mutta pakko myöntää että on minullakin ystäviä jotka priorisoin toisten edelle, ihan vaan siitä syystä että he ovat läheisempiä. Jo sovittuja menoja en silti peruuttele tai muuttele.

Sekin on olennaista kuinka lähellä pidät noita vähemmän houkuttelevia kamuja. Jos yhteydenpito on aktiivista (mikä nyt kenellekin on aktiivista), niin silloin annat tälle toiselle ymmärtää olevasi lähellä tätä. Ja jos näin teet, niin sitten pitäisi olla myös teot sen mukaisia että olet sen ystävyyden arvoinen. Minulla on pari kaveria joihin olen tutustunut kaverini kautta. Pidän heitä hiukan ulkokehällä ja minusta homma toimii siinä mielessä reilusti, etten pyri hyötymään heistä. Koska olen itse työntänyt heitä hiukan kauemmaksi, ymmärrän hyvin että he saattavat työntää minut vielä kauemmaksi. Ymmärrän hyvin että ehkä mitään ystävyyttä ei edes ole. 

Kaipaisin kommentteja sellaisilta, joilla on todella laaja kaveripiiri ja jotka joutuvat oikeasti säätämään paljon menojensa kanssa. ap

Eikö baariin mennä juuri sen takia, että jutellaan muille ihmisille? Jos haluaa jutella vain kaverin kanssa, niin kannattaa mennä jomman kumman luo ja tuhota pullollinen viiniä kahteen pirkkoon. Tulee halvemmaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Tän aloituksen jälkimmäinen kaveri teki paljon sitä, että sopi alustavasti jollekin päivälle jonkun yhteisen menon, mutta piti kyllä taitavasti itsellään aina viime hetkille saakka oikeuden vetäytyä (kun tulikin jotain mielenkiintoisempaa). ap

Olet ollut siis varavaihtoehto. Eikö tuo ole ihan selvää?

Mä suosin suoraa puhetta. Ei sitä pystyis muistamaan, että kelle valehteli mitäkin, jos kieroilemaan alkais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän aloituksen jälkimmäinen kaveri teki paljon sitä, että sopi alustavasti jollekin päivälle jonkun yhteisen menon, mutta piti kyllä taitavasti itsellään aina viime hetkille saakka oikeuden vetäytyä (kun tulikin jotain mielenkiintoisempaa). ap

Mä teen nykyään niin, että jos joku kaveri kysyy hyvissä ajoin vkonlopuksi jonnekin ja tiedän sen olevan sellainen meno mikä ei oikein nappaisi, niin sanon suoraan että en usko olevani tulossa.

Mä sanon ihan suoraan, että sovittiin Lissun ja Lauran kanssa alustavasti, että mennään baariin lauantaina, mutta jos se peruuntuu niin voin lähteä sun kanssa. Mielestäni reilua ja läpinäkyvää kaikkia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö baariin mennä juuri sen takia, että jutellaan muille ihmisille? Jos haluaa jutella vain kaverin kanssa, niin kannattaa mennä jomman kumman luo ja tuhota pullollinen viiniä kahteen pirkkoon. Tulee halvemmaksikin.

Joo mennään. Silti sen kaverin käytös oli jotenkin tahditonta kun aina se jäi koko illaksi jankkaamaan ensimmäisen vastaantulevan hyvänpäiväntutun kanssa. Ei se mun baari-iltoja pilannut ja itse asiassa se oli hauskempaakin niin kun oli eka oltu etkot kimpassa niin sitten baarissa sai muunlaista seuraa. ap

En ymmärrä ap:ta lainkaan. Ei sitä etukäteen tiedä,koska baarissa on hurjan kivaa ja koska vain kivaa! Toki sen tietää, että jos mukana on joku ap:n kaltainen takertuva nipo, niin hauskaa ei todennäköisesti ole. Enkä ymmärrä, miksi pitää mennä baariin juttelemaan sen oman kaverin kanssa, eikö silloin olisi helpompi mennä kahdestaan kahvilaan, jos haluaa omia kaverin kokonaan itselleen?

Minä ainakin jaan kaverit eri kasteihin ihan huoletta. On ne pienten lasten äidit, joille se baari-ilta saattaa olla 6 kk aikana ainoa mahdollisuus, joten panostetaan iltaan eikä peruta, ellei jouduta sairaalaan. Sitten on ikisinkkubilettäjät, jotka ovat baarissa tämän tästä ja löytävät muutakin seuraa kuin minut, heidän kanssaan voidaan mennä porukalla, vaikka ei niin tuttuja oltaisi. Tietenkin on myös ne kaverit, jotka ei käy baarissa, heidän kanssaan mennä elokuviin tai lenkille tai kahvilaan, miten milloinkin, mutta mukaan ei pääse ikisinkkubilettäjä. Ja on ne, joiden kanssa mennään mökille (koska eivät kauhistu ulkovessaa tai laituria) ja ne, joiden kanssa reissataan Keski-Euroopassa (koska eivät valita pienistä viivästymisistä tai siitä, että roikun vintagemyymälöissä) jne.

Mutta etukäteen ei todellakaan voi tietää, onko tämä viikonloppu se huippujuttu vai vasta seuraava, oli seurana kuka tahansa. Paitsi tietty ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, kyllä aikuisillakin voi mielestäni olla eri "tasoisia" kavereita. Ei kaikkien kanssa vain voi tulla yhtä läheiseksi, ja sille ei mitään voi jos jonkun kanssa jaksaa aikaa viettää enemmän kuin toisten. Minulla on rakkaita kavereita, joita en kuitenkaan koko aikaa jaksa nähdä koska heidän seuransa on välillä pidemmän päälle raskasta. Sitten on sellaisia kavereita joiden kanssa voi vaikka löhötä tuntikausia sohvalla höpisten maailman menosta, tai olla pitkään hiljaakin ilman että se on kiusallista. Näitä kavereita jaksaa nähdä useammin koska heidän seurassaan ei tarvitsr samalla tavalla olla koko ajan jotain ohjelmaa tai edes järkevää puhuttavaa. Erityyppisten ihmisten kanssa on myös kiva tehdä eri asioita. Joidenkin kavereiden kanssa on kiva reissata, toisten kanssa taas matkustelu voi olla stressaavaa vaikka muuten olisikin ihana ihminen. Joku tykkää lähteä tanssimaan ja toinen seuraksi kirjastoon. Siitä olen toki yhtä mieltä että jos jonkun kanssa sopii näkevänsä niin ei tehdä ohareita ja tosiaankin vietetään päivä just sen tyypin kanssa, vaikka törmäisikin johonkin toiseen tuttuun. Mutta pakko myöntää että on minullakin ystäviä jotka priorisoin toisten edelle, ihan vaan siitä syystä että he ovat läheisempiä. Jo sovittuja menoja en silti peruuttele tai muuttele.

Sekin on olennaista kuinka lähellä pidät noita vähemmän houkuttelevia kamuja. Jos yhteydenpito on aktiivista (mikä nyt kenellekin on aktiivista), niin silloin annat tälle toiselle ymmärtää olevasi lähellä tätä. Ja jos näin teet, niin sitten pitäisi olla myös teot sen mukaisia että olet sen ystävyyden arvoinen. Minulla on pari kaveria joihin olen tutustunut kaverini kautta. Pidän heitä hiukan ulkokehällä ja minusta homma toimii siinä mielessä reilusti, etten pyri hyötymään heistä. Koska olen itse työntänyt heitä hiukan kauemmaksi, ymmärrän hyvin että he saattavat työntää minut vielä kauemmaksi. Ymmärrän hyvin että ehkä mitään ystävyyttä ei edes ole. 

Upea kirjoitus!

Näitä asioita voi hoitaa tahdikkaasti tai tökerösti. Ikävimmistä tulee sellainen varavaihtoehto-oli. Mä sanon yleensä suoraan, että oli jotain suunnitelmia ja jos ne peruuntuu niin katsottaisiinko sitten menoa yhdessä -tyyppisesti. Minulla ei tosin ole paljoa kavereita, mutta silti tulee usein päällekkäisiä menoja. Olen myös ollut varakaverina ja näissä lopettanut yhteydenpidon jossain vaiheessa. Olisi kiinnostavaa kuulla jonkun varakaverina pitäjän kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö baariin mennä juuri sen takia, että jutellaan muille ihmisille? Jos haluaa jutella vain kaverin kanssa, niin kannattaa mennä jomman kumman luo ja tuhota pullollinen viiniä kahteen pirkkoon. Tulee halvemmaksikin.

Joo mennään. Silti sen kaverin käytös oli jotenkin tahditonta kun aina se jäi koko illaksi jankkaamaan ensimmäisen vastaantulevan hyvänpäiväntutun kanssa. Ei se mun baari-iltoja pilannut ja itse asiassa se oli hauskempaakin niin kun oli eka oltu etkot kimpassa niin sitten baarissa sai muunlaista seuraa. ap

Mikä tässä sitten on ongelmana?

Mulla on laaja kaveripiiri, mutta en todellakaan juokse viidessä paikassa samana päivänä. Pidän sellaista jo epäkohteliaanakin, jos yhden kaverin luota on jo kiire seuraavan luokse. Osa kavereistani on lährisempiä ja heitä tapaan useammin kuin muita. Toisaalta taas mietin, kuka kavereistani on se, jota eniten kiinnostaisi tehdä kanssani asiaa, jota olen menossa tekemään. En esim ole koskaan pyytänyt läheisintä ystävääni seurakseni viinimessuille, koska hän on absolutisti.

Vierailija kirjoitti:

Näitä asioita voi hoitaa tahdikkaasti tai tökerösti. Ikävimmistä tulee sellainen varavaihtoehto-oli. Mä sanon yleensä suoraan, että oli jotain suunnitelmia ja jos ne peruuntuu niin katsottaisiinko sitten menoa yhdessä -tyyppisesti. Minulla ei tosin ole paljoa kavereita, mutta silti tulee usein päällekkäisiä menoja. Olen myös ollut varakaverina ja näissä lopettanut yhteydenpidon jossain vaiheessa. Olisi kiinnostavaa kuulla jonkun varakaverina pitäjän kommentteja.

Tässähän juuri toinen jää varalle odottamaan peruuntuuko se ykkösvaihtoehto ja hän kelpaa sitten hätävaraksi.