Miksi uskotaan että kaikki pystyvät parantamaan tilannettaan?

Koska kaikki pystyvät. Eivät välttämättä niin paljon ja niin nopeasti kerralla kuin haluaisivat, mutta pystyvät kitenkin parantamaan.

Oikeasti ongelma tulee siitä, että samoilla ihmisillä, joilla on aloittaja. Kuvaamia oppimisen ja opiskelun ongelmia, on yleensä ongelmia myös pitkäjänteisyyden, kärsivällisyyden ja tyydytyksensiirron/odottamisen kanssa. He eivät siis toisin sanoen koe vähän kerrallaan parantamista vaivan arvoisena, vaan haluavat kaiken, heti.

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki pystyvät. Eivät välttämättä niin paljon ja niin nopeasti kerralla kuin haluaisivat, mutta pystyvät kitenkin parantamaan.

Oikeasti ongelma tulee siitä, että samoilla ihmisillä, joilla on aloittaja. Kuvaamia oppimisen ja opiskelun ongelmia, on yleensä ongelmia myös pitkäjänteisyyden, kärsivällisyyden ja tyydytyksensiirron/odottamisen kanssa. He eivät siis toisin sanoen koe vähän kerrallaan parantamista vaivan arvoisena, vaan haluavat kaiken, heti.

Eikö se ole niiden pikkuetenemisten kanssa ihan se ja sama. Ei niitä koskaan kerry niin paljon että tilanne ratkaisevasti muuttuisi. Menetkö sanomaan halvaantuneelle että ihan varmasti pystyt kävelemään kun riittävästi harjoittelet? Joo joo pitää muka ottaa eri tavoitteet jos ei pysty kävelemään mutta entä jos ei vaan pysty näkemään jotain kuolaamisen vähentämistä tai mitä tahansa siihen nyt sitten milloinkin tilalle tarjotaan, mielekkäänä tavoitteena.

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki pystyvät. Eivät välttämättä niin paljon ja niin nopeasti kerralla kuin haluaisivat, mutta pystyvät kitenkin parantamaan.

Oikeasti ongelma tulee siitä, että samoilla ihmisillä, joilla on aloittaja. Kuvaamia oppimisen ja opiskelun ongelmia, on yleensä ongelmia myös pitkäjänteisyyden, kärsivällisyyden ja tyydytyksensiirron/odottamisen kanssa. He eivät siis toisin sanoen koe vähän kerrallaan parantamista vaivan arvoisena, vaan haluavat kaiken, heti.

Monilla on myös taustallaan elämänmittainen sarja katkeria epäonnistumisia. Vuosien työ menee jatkuvasti hukkaan ja joka ikinen pikkujuttukin menee pieleen. Oikeasti pieleen. Tällöin rupeaa tuntumaan siltä, että mikään ei todellakaan onnistu, vaikka mitä tekisi ja jokainen uusi yritys on entistä rankempi ja pelottavampi. Suurikaan työ ei takaa tuloksia, jos on ap:n kuvailemia ongelmia.

Mullakin on noita vaikeuksia. Kaikki on aina mennyt pieleen. En tiedä, mitä vielä tekisin, mutta en ole vielä luovuttanut suuresta epätoivosta ja täysin murskaantuneesta itsetunnosta huolimatta ihan täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki pystyvät. Eivät välttämättä niin paljon ja niin nopeasti kerralla kuin haluaisivat, mutta pystyvät kitenkin parantamaan.

Oikeasti ongelma tulee siitä, että samoilla ihmisillä, joilla on aloittaja. Kuvaamia oppimisen ja opiskelun ongelmia, on yleensä ongelmia myös pitkäjänteisyyden, kärsivällisyyden ja tyydytyksensiirron/odottamisen kanssa. He eivät siis toisin sanoen koe vähän kerrallaan parantamista vaivan arvoisena, vaan haluavat kaiken, heti.

Eikö se ole niiden pikkuetenemisten kanssa ihan se ja sama. Ei niitä koskaan kerry niin paljon että tilanne ratkaisevasti muuttuisi. Menetkö sanomaan halvaantuneelle että ihan varmasti pystyt kävelemään kun riittävästi harjoittelet? Joo joo pitää muka ottaa eri tavoitteet jos ei pysty kävelemään mutta entä jos ei vaan pysty näkemään jotain kuolaamisen vähentämistä tai mitä tahansa siihen nyt sitten milloinkin tilalle tarjotaan, mielekkäänä tavoitteena.

Eikö kuolaamisen vähentäminen kuitenkin olisi tilanteen paranemista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki pystyvät. Eivät välttämättä niin paljon ja niin nopeasti kerralla kuin haluaisivat, mutta pystyvät kitenkin parantamaan.

Oikeasti ongelma tulee siitä, että samoilla ihmisillä, joilla on aloittaja. Kuvaamia oppimisen ja opiskelun ongelmia, on yleensä ongelmia myös pitkäjänteisyyden, kärsivällisyyden ja tyydytyksensiirron/odottamisen kanssa. He eivät siis toisin sanoen koe vähän kerrallaan parantamista vaivan arvoisena, vaan haluavat kaiken, heti.

Monilla on myös taustallaan elämänmittainen sarja katkeria epäonnistumisia. Vuosien työ menee jatkuvasti hukkaan ja joka ikinen pikkujuttukin menee pieleen. Oikeasti pieleen. Tällöin rupeaa tuntumaan siltä, että mikään ei todellakaan onnistu, vaikka mitä tekisi ja jokainen uusi yritys on entistä rankempi ja pelottavampi. Suurikaan työ ei takaa tuloksia, jos on ap:n kuvailemia ongelmia.

Mullakin on noita vaikeuksia. Kaikki on aina mennyt pieleen. En tiedä, mitä vielä tekisin, mutta en ole vielä luovuttanut suuresta epätoivosta ja täysin murskaantuneesta itsetunnosta huolimatta ihan täysin.

Tämä. Ei kukaan jaksa loputtomiin. Eikä nuo pätijätkään oikeasti jaksaisi. On helppo neuvoa ulkopuolelta. Oikeistolaista olet oman onnesi seppä - ajatteluahan tuo on. Ja jos et pysty itse onneasi takomaan et ole vaan yrittänyt riittävästi.

Tuohon, että kaikki pystyvät.

Mutta kun tilanteet on erilaisia.

Jos korjattavaa on vain hiukan tai on pudonnut vain jonkin verran alemmas siitä normaalista, niin varmaan tuntuu, että pienikin asia on eteenpäin.

Mutta jos on todella paljon vastoinkäymisiä, huonoja sattumuksia, kovin väsynyt jo kaikkeen niin ymmärrän hyvin, että tuntuu, ettei se pieni auta ja sitten taas tulee joku asia joka vie takaisin samanverran tai vielä enemmän.

Jos on kaun elänyt normaalielämää ja siihen tulee kupruja, jotka kirjautuvat melko pian, niin jaksaminen ja ajatusmaailma on ihan erilainen.

Pitkään jatkunut *epänormaali* elämäntilanne vaikuttaa niin paljon ihmisen jaksamiseen ja psyyken, että ajatusmaailma on muuttunut, sitä ei voi verrata eikä ymmärtää jos ei ole kokenut itse, tai kokenut lyhyemmän ajan.

Kaikki on niin suhteellista. Ehkä kaikki voivat parantaa tilannettaan, mutta hyvää siitä ei välttämättä tule koskaan. Kuolemakin parantaa kivusta, jos sikseen.

Uskon, että on hyväonnisia ja huono-onnisia ihmisiä.

Joillekin vain usein vahingossakin sattuu menemään hyvin, vaikka ei edes itse siihen vaikuta.

Ja sitten on niitä, joille miltei joka asia menee vaikeimmin kautta, jos jotain sattuu, niin ei ainakaan hyvään suuntaan. Vaikka ihminen ei tee mitään siihen viittaavaakaan, että näin tulee käymään.

Ei joka ihminen ole oman onnensa seppä.

Itse kun hoidin erästä asiaa, siis minulle kuuluvaa, niin miltei joka kohta siinä meni pieleen. Vaikka kuinka varmistin, huolehdin, tarkistin eri asiantuntijoilta, niin pieleen meni. Mitään en siinä enempää en olisi voinut tehdä. Mitään en tehnyt väärin tai vääryydellä. Kukaan ei sielläpäin ottanut minuun yhteyttä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta laatuaan.

Sama asia meni tuttavalla oikein ja hänen edukseen, jopa otettiin häneen yhteyttä ja kysyttiin oletko huomannut tämän ja tämän, saisit tsellesi etua jos tämä laitetaan näin ja näin.

Itse kertoi ja tiedän, että puhuu totta. Tämä ei ollut hänellä ensimmäinen kerta laatuaan.

Olimme siis hakemassa samaa asiaa ja samoilla kriteereillä.

Samasta paikasta.