Lue keskustelun säännöt.
Äitini yrittää sekaantua kaikkeen mun elämässä, koska olen hänen tyttärensä
07.04.2018 |
Olen 27-vuotias nainen ja äitini yrittää jatkuvasti sekaantua mun elämään. Hain nyt taiteen ja kulttuurin alalle opiskelemaan, kun tekniikan alan insinööriopinnot eivät niin kiinnosta, niin kauhea nalkutus kuinka mä teen elämässäni virheitä. Miesystävä ja veljet onneksi tukevat mua tässä asiassa. En mä kuitenkaan huonolla todistuksella tuu mitään tekemään.
Sitten ulkonäköön. Jos meikkaan, niin meikkaan liikaa ja jos en jaksa meikata, niin sekin on väärin. Hiukset ovat äitini mielestä aina rumat ja jos äiti saa mut mukaansa vaateostoksille, niin yrittää väkisin ostaa mulle vaatteita, jotka ovat hänen tyylisiään, eli täysin päinvastaisia kuin mun oma tyylini.
Kaiken huipuksi äitini on nalkuttanut jopa syömistavastani. Syön kuulemma kuin miehet, eikä miehet tykkää tippaakaan miehekkäistä naisista. En sitten tiedä millä lailla, ja miten pienissä paloissa mun pitäisi ruokani syödä.
Sitten kun mulla palaa hermo ja ärähdän äidilleni, että mitä helvettiä se sekaantuu mun elämään ja ulkonäköön, kun ne ei sille kuulu pätkääkään, niin väittää mun elämän kuuluvan sille, koska se on mun äiti.
Nykyisin en edes kerro äidilleni mitään, mutta jos esimerkiksi veljieni kanssa keskustelen, kun olemme vanhemmillamme, niin äitini salakuuntelee meidän keskustelut.
Kommentit (34)
Höh ? Sinä päätät ja teet mitä haluat! Meitä äitejä on moneen junaan, pelastetaan sitten, jos tarvetta on. Neuvoa äiti tietenkin voi, mutta mutta... Äitejäkin äidit ovat neuvoneet, kuka uskoi? En minä ainakaan, ja hyvin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
No sekö sitten olis hyvä että opiskelee aivokirurgiksi rimaa hipoen läpi koulusta, kun kerran työllistyy tai saa hyvin fyffeä. Sitten tumpeloidaan leikellen vähän siten suten täten.
Vaikka en kyseisellä alalla olekkaan niin olen tällaisia nähnyt jotka vai ruikuttavat työnteosta, tumpeloivat ihan perus asioissa ja minä ihmettelen miten kummassa nuo on voineet edes päästä koulustaan läpi kun mikään ei luonnistu ei vaikka 10 vuotta olisivat samaa touhanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
No sekö sitten olis hyvä että opiskelee aivokirurgiksi rimaa hipoen läpi koulusta, kun kerran työllistyy tai saa hyvin fyffeä. Sitten tumpeloidaan leikellen vähän siten suten täten.
Vaikka en kyseisellä alalla olekkaan niin olen tällaisia nähnyt jotka vai ruikuttavat työnteosta, tumpeloivat ihan perus asioissa ja minä ihmettelen miten kummassa nuo on voineet edes päästä koulustaan läpi kun mikään ei luonnistu ei vaikka 10 vuotta olisivat samaa touhanneet.
Ap ei ole menossa aivokirurgiksi, vaan toistamiseen etsimään alaansa. On jo 27. Sitten kun valmistuu on jo 30. Entäs jos tääkin menee pieleen? Eikä se kv ura aukeakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
No sekö sitten olis hyvä että opiskelee aivokirurgiksi rimaa hipoen läpi koulusta, kun kerran työllistyy tai saa hyvin fyffeä. Sitten tumpeloidaan leikellen vähän siten suten täten.
Vaikka en kyseisellä alalla olekkaan niin olen tällaisia nähnyt jotka vai ruikuttavat työnteosta, tumpeloivat ihan perus asioissa ja minä ihmettelen miten kummassa nuo on voineet edes päästä koulustaan läpi kun mikään ei luonnistu ei vaikka 10 vuotta olisivat samaa touhanneet.
Ap ei ole menossa aivokirurgiksi, vaan toistamiseen etsimään alaansa. On jo 27. Sitten kun valmistuu on jo 30. Entäs jos tääkin menee pieleen? Eikä se kv ura aukeakaan.
Etkö ymmärtänyt että se aivokirurgi oli vain esimerkki, en todellakaan luullut että ap olis sellaiseksi menossa opiskelemaan. Pointtini oli se että paskaksi työntekijäksi on ihan turha opiskella ja paskaksi työntekijäksi opiskellaan silloin kun opiskellaan sitä mihin ei ole intohimoa. Ja jos ap ei ole 27 vuotiaana vielä löytänyt sitä omaa juttuaan niin sääli juttu pitänee vain yrittää mutta minun mielestäni ei pidä yrittää sellaista mikä ei kiinnosta. Ja no jotkut eivät koko elämänsä aikana löydä sitä omaa alansa, onhan tuo ap silti jo töissäkin kerinnyt olemaan. Mitäs mieltä ap itse olet??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
No sekö sitten olis hyvä että opiskelee aivokirurgiksi rimaa hipoen läpi koulusta, kun kerran työllistyy tai saa hyvin fyffeä. Sitten tumpeloidaan leikellen vähän siten suten täten.
Vaikka en kyseisellä alalla olekkaan niin olen tällaisia nähnyt jotka vai ruikuttavat työnteosta, tumpeloivat ihan perus asioissa ja minä ihmettelen miten kummassa nuo on voineet edes päästä koulustaan läpi kun mikään ei luonnistu ei vaikka 10 vuotta olisivat samaa touhanneet.
Ap ei ole menossa aivokirurgiksi, vaan toistamiseen etsimään alaansa. On jo 27. Sitten kun valmistuu on jo 30. Entäs jos tääkin menee pieleen? Eikä se kv ura aukeakaan.
Etkö ymmärtänyt että se aivokirurgi oli vain esimerkki, en todellakaan luullut että ap olis sellaiseksi menossa opiskelemaan. Pointtini oli se että paskaksi työntekijäksi on ihan turha opiskella ja paskaksi työntekijäksi opiskellaan silloin kun opiskellaan sitä mihin ei ole intohimoa. Ja jos ap ei ole 27 vuotiaana vielä löytänyt sitä omaa juttuaan niin sääli juttu pitänee vain yrittää mutta minun mielestäni ei pidä yrittää sellaista mikä ei kiinnosta. Ja no jotkut eivät koko elämänsä aikana löydä sitä omaa alansa, onhan tuo ap silti jo töissäkin kerinnyt olemaan. Mitäs mieltä ap itse olet??
Ap kuulostaa ajelehtijalta. Tuota pikaa on 40 ja se oli sitten siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
No sekö sitten olis hyvä että opiskelee aivokirurgiksi rimaa hipoen läpi koulusta, kun kerran työllistyy tai saa hyvin fyffeä. Sitten tumpeloidaan leikellen vähän siten suten täten.
Vaikka en kyseisellä alalla olekkaan niin olen tällaisia nähnyt jotka vai ruikuttavat työnteosta, tumpeloivat ihan perus asioissa ja minä ihmettelen miten kummassa nuo on voineet edes päästä koulustaan läpi kun mikään ei luonnistu ei vaikka 10 vuotta olisivat samaa touhanneet.
Ap ei ole menossa aivokirurgiksi, vaan toistamiseen etsimään alaansa. On jo 27. Sitten kun valmistuu on jo 30. Entäs jos tääkin menee pieleen? Eikä se kv ura aukeakaan.
Etkö ymmärtänyt että se aivokirurgi oli vain esimerkki, en todellakaan luullut että ap olis sellaiseksi menossa opiskelemaan. Pointtini oli se että paskaksi työntekijäksi on ihan turha opiskella ja paskaksi työntekijäksi opiskellaan silloin kun opiskellaan sitä mihin ei ole intohimoa. Ja jos ap ei ole 27 vuotiaana vielä löytänyt sitä omaa juttuaan niin sääli juttu pitänee vain yrittää mutta minun mielestäni ei pidä yrittää sellaista mikä ei kiinnosta. Ja no jotkut eivät koko elämänsä aikana löydä sitä omaa alansa, onhan tuo ap silti jo töissäkin kerinnyt olemaan. Mitäs mieltä ap itse olet??
Ap kuulostaa ajelehtijalta. Tuota pikaa on 40 ja se oli sitten siinä.
Voi olla ajelehtijakin, mutta parempi että edes etsii, kuin että jää työkkärin kortistoon odottamaan ilmaista rahaa ja kenties vielä alkaa lisääntymään.
40 vuotiaana minusta se ei vielä ole siinä. Tiedän alanvaihtajia jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa silloin. Ap voisitko vastata mitä mieltä itse olet? Vai onko tämäkin pelkkä provo?
Taisi ap olla Porvoosta ja toivoa että aloituksen perusteella ihmiset olisivat alkaneet mollaamaan äitejä, mutta toisin kävikin ruvettiin puhumaan hänen uravalinnoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
No sekö sitten olis hyvä että opiskelee aivokirurgiksi rimaa hipoen läpi koulusta, kun kerran työllistyy tai saa hyvin fyffeä. Sitten tumpeloidaan leikellen vähän siten suten täten.
Vaikka en kyseisellä alalla olekkaan niin olen tällaisia nähnyt jotka vai ruikuttavat työnteosta, tumpeloivat ihan perus asioissa ja minä ihmettelen miten kummassa nuo on voineet edes päästä koulustaan läpi kun mikään ei luonnistu ei vaikka 10 vuotta olisivat samaa touhanneet.
Ap ei ole menossa aivokirurgiksi, vaan toistamiseen etsimään alaansa. On jo 27. Sitten kun valmistuu on jo 30. Entäs jos tääkin menee pieleen? Eikä se kv ura aukeakaan.
Etkö ymmärtänyt että se aivokirurgi oli vain esimerkki, en todellakaan luullut että ap olis sellaiseksi menossa opiskelemaan. Pointtini oli se että paskaksi työntekijäksi on ihan turha opiskella ja paskaksi työntekijäksi opiskellaan silloin kun opiskellaan sitä mihin ei ole intohimoa. Ja jos ap ei ole 27 vuotiaana vielä löytänyt sitä omaa juttuaan niin sääli juttu pitänee vain yrittää mutta minun mielestäni ei pidä yrittää sellaista mikä ei kiinnosta. Ja no jotkut eivät koko elämänsä aikana löydä sitä omaa alansa, onhan tuo ap silti jo töissäkin kerinnyt olemaan. Mitäs mieltä ap itse olet??
Ap kuulostaa ajelehtijalta. Tuota pikaa on 40 ja se oli sitten siinä.
Voi olla ajelehtijakin, mutta parempi että edes etsii, kuin että jää työkkärin kortistoon odottamaan ilmaista rahaa ja kenties vielä alkaa lisääntymään.
40 vuotiaana minusta se ei vielä ole siinä. Tiedän alanvaihtajia jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa silloin. Ap voisitko vastata mitä mieltä itse olet? Vai onko tämäkin pelkkä provo?
Todennäköisimmin hän sonne kortistoon joutuu opiskelemalla jotain huuhaata johon vielä valmistuukon vanhana.
Voi jestas, miten paikalleen pysähtynyttä porukkaa täällä kirjoittelee. On vanhanaikaista ajatella, että se oma ura löydetään heti parikymppisenä ja siinä pysytellään sitten eläkkeeseen asti. Nykyiset työmarkkinat "vaativat" joustavuutta, lisäkoulutusta, kysyä muuntautua ja vaihtaa työtehtäviä. Nykyiset parikymppiset vaihtavat uraa, kouluttautuvat lisää jne. ennen omaa eläkeikäänsä.
Lisäksi olisi aika kamala ajatella, että se oma ala pitää löytyä heti parikymppisenä ja myöhemmin ei voi kouluttautua tai vaihtaa alaa.
terveisin 40+, joka suoritti toisen tutkinnon 40+ ja vaihtoi totaalisesti alaa ja joka viihtyy uudella urallaan loistavasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Tämä on hyvä neuvo.
Itse hylkäsin taideopinnot ja lähdin opiskelemaan automaatiotekniikkaa. Tulevaisuuden ala, sanottiin. Pääsee hyville palkoille, sanottiin.
Sain pätkätöitä, lyhyitä opettajan sijaisuuksia (pienellä palkalla sillä olin epäpätevä opettaja). Pelkkää pätkä- ja silpputyötä lähes koko tuöura. Lopulta sain nelikymppisenä vakkarityön omalta alalta. Yt-neuvotteluita oli joka vuosi vähintään yhdet. Pahimpina vuosina niitä oli ihan tauotta. Kun yhdet loppui niin uudet alkoi, välillä oli useammat yt:t samaan aikaan.
Lomautuksiakin oli melkein joka vuosi. Välillä vaan pari viikkoa, välillä useita kuukausia.
Ja hirveä stressi ja pelko töiden menettämisestä koko ajan.
Väsyin siihen ja lähdin opiskelemaan taiteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
No sekö sitten olis hyvä että opiskelee aivokirurgiksi rimaa hipoen läpi koulusta, kun kerran työllistyy tai saa hyvin fyffeä. Sitten tumpeloidaan leikellen vähän siten suten täten.
Vaikka en kyseisellä alalla olekkaan niin olen tällaisia nähnyt jotka vai ruikuttavat työnteosta, tumpeloivat ihan perus asioissa ja minä ihmettelen miten kummassa nuo on voineet edes päästä koulustaan läpi kun mikään ei luonnistu ei vaikka 10 vuotta olisivat samaa touhanneet.
Ap ei ole menossa aivokirurgiksi, vaan toistamiseen etsimään alaansa. On jo 27. Sitten kun valmistuu on jo 30. Entäs jos tääkin menee pieleen? Eikä se kv ura aukeakaan.
Etkö ymmärtänyt että se aivokirurgi oli vain esimerkki, en todellakaan luullut että ap olis sellaiseksi menossa opiskelemaan. Pointtini oli se että paskaksi työntekijäksi on ihan turha opiskella ja paskaksi työntekijäksi opiskellaan silloin kun opiskellaan sitä mihin ei ole intohimoa. Ja jos ap ei ole 27 vuotiaana vielä löytänyt sitä omaa juttuaan niin sääli juttu pitänee vain yrittää mutta minun mielestäni ei pidä yrittää sellaista mikä ei kiinnosta. Ja no jotkut eivät koko elämänsä aikana löydä sitä omaa alansa, onhan tuo ap silti jo töissäkin kerinnyt olemaan. Mitäs mieltä ap itse olet??
Ap kuulostaa ajelehtijalta. Tuota pikaa on 40 ja se oli sitten siinä.
Mikä oli ja missä?
Itse vaihdoin alaa nelikymppisenä.
Töitä en tietenkään saanut, sillä olin liian vanha ja liian nainen. Petustin sitten oman firman nollabudjetilla.
Kun sain ensimmäisen asiakkaan,ostin luottokortilla lisenssin ohjelmaan jota tarvitsen työn tekemiseen. Se oli ainoa hankinta jonka jouduin tekemään.
Nyt saan tehdä sitä työtä mitä itse haluan, ja milloin haluan. Kävi siis tuuri kun kukaan ei halunnut palkata minua.
Nyt tuntuu siltä kuin oma elämäni olisi vasta kunnolla alkamassa.
Aika surullista jos joku kokee että"se oli sitten siinä" kun täyttää 40.
Siinähän on vielä toiset 40 vuotta jäljellä. Työuraakin on vielä 20-30 vuotta jäljellä, riippuen eläkeiästä ja omasta jaksamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40v. nainen olis todella fiksu palkattava iän puolesta, tietenkin osaaminenkin vaikuttaa. Mutta nelikymppinen nainen on jo tehnyt lapsensa eikä vaihda työpaikaa lennosta viikottain, joten kannattava sijoitus minun mielestäni. Firmat eivät sitä vaan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
No sekö sitten olis hyvä että opiskelee aivokirurgiksi rimaa hipoen läpi koulusta, kun kerran työllistyy tai saa hyvin fyffeä. Sitten tumpeloidaan leikellen vähän siten suten täten.
Vaikka en kyseisellä alalla olekkaan niin olen tällaisia nähnyt jotka vai ruikuttavat työnteosta, tumpeloivat ihan perus asioissa ja minä ihmettelen miten kummassa nuo on voineet edes päästä koulustaan läpi kun mikään ei luonnistu ei vaikka 10 vuotta olisivat samaa touhanneet.
Ap ei ole menossa aivokirurgiksi, vaan toistamiseen etsimään alaansa. On jo 27. Sitten kun valmistuu on jo 30. Entäs jos tääkin menee pieleen? Eikä se kv ura aukeakaan.
Etkö ymmärtänyt että se aivokirurgi oli vain esimerkki, en todellakaan luullut että ap olis sellaiseksi menossa opiskelemaan. Pointtini oli se että paskaksi työntekijäksi on ihan turha opiskella ja paskaksi työntekijäksi opiskellaan silloin kun opiskellaan sitä mihin ei ole intohimoa. Ja jos ap ei ole 27 vuotiaana vielä löytänyt sitä omaa juttuaan niin sääli juttu pitänee vain yrittää mutta minun mielestäni ei pidä yrittää sellaista mikä ei kiinnosta. Ja no jotkut eivät koko elämänsä aikana löydä sitä omaa alansa, onhan tuo ap silti jo töissäkin kerinnyt olemaan. Mitäs mieltä ap itse olet??
Ap kuulostaa ajelehtijalta. Tuota pikaa on 40 ja se oli sitten siinä.
Voi olla ajelehtijakin, mutta parempi että edes etsii, kuin että jää työkkärin kortistoon odottamaan ilmaista rahaa ja kenties vielä alkaa lisääntymään.
40 vuotiaana minusta se ei vielä ole siinä. Tiedän alanvaihtajia jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa silloin. Ap voisitko vastata mitä mieltä itse olet? Vai onko tämäkin pelkkä provo?
En oo provo. Oli muuta tekemistä tuossa. Tykkään aiemmasta ammatistani, mutta kun jäin työttömäksi, niin hakeuduin insinööriopintoihin, mutta kun sen alan insinööritouhut eivät kiinnosta mua pätkääkän. Tuo ala jolle nyt hain taas liittyy yhteen harrastukseeni. Näyttelijää tai mitään sellaista musta ei tule. Sen sijaan valmistuttuani olen pätevä toimimaan monessakin paikassa.
"Koska olen hänen tyttärensä" ..et kai nyt sentään?