En pidä lapseni kaverista...

Lapsellani on kaveri, josta en ollenkaan pidä. Tämä kaveri on useamman kerran narahtanut siitä, että sepittää tarinoita, muuntaa totuutta kameleonttimaisesti ja hakee ilmeisesti huomiota ja/tai hyväksyntää omasta mielestäni erittäin kyseenalaisilla keinoilla. Ymmärrän, että tämä on todennäköisesti tämän lapsen tapa selviytyä tässä maailmassa kun parempaakaan ei ole keksinyt (en tiedä kamalasti hänen perheestään), mutta asian ymmärtäminen tiedon tasolla ei poista epämukavuuden ja ärsyyntymisen tunnetta hänen seurassaan. Omalle lapselleni olen sanonut, että tämän kyseisen kaverin juttaja kannattaa vähän suodattaa ja miettiä ovatko ihan kaikki totta.

En aio estää kaveruutta koska olen sitä mieltä että kaikenlaisia kavereita tarvitaan ja kaikista oppii, mutta kyllä olen useammankin kerran miettinyt pitäisikö ko. lapsi napata joku kerta ihan henkilökohtaiseen puhutteluun ja sanoa että meillä on nollatoleranssi hevonkukulle. Jotenkin vaan huomaan että itsellä on levy samantien kutosella kun kuulen että tämä kaveri tulee meille kylään, ei vaan jaksaisi häntä yhtään.

Kiitos että sain vuodattaa!