Miksen voinut syntyä rikkaaseen perheeseen?

Köyhät, hakekaa oikikseen!

Yliopistoon on vaikeaa päästä ja oikiksella on vaikea maine, mutta just tällä hetkellä sinne on vähemmän hakijoita kuin aikaisemmin (kaikki hakee nykyään kauppakorkeeseen), joten toisin sanoen sinne on just nyt melko helppoa pääästä, kannattaa yrittää!

Juristina tienaa hyvää palkkaa ja on varaa nauttia elämästä.

Minäkin olen köyhästä perheestä. En saa sitä pois harteiltani, vaikka olen nykyään keskituloinen ja keski-ikäinen. Vieläkin takaraivossa pelottaa, että tipun uudelleen köyhyyteen esim. jos sairastun. Jos en tietäisi, miltä köyhyys tuntuu, en osaisi pelätä. Tiukassa tilanteessa on todellakin hyötyä, jos pappa voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet syntynyt rikkaaseen maahan, jossa veronmaksajat kustantavat opiskelut vaikka kuinka pitkälle jos vain haluaa opiskella. Mikset käyttänyt tilaisuutta hyväksesi ja hankkinut korkeaa koulutusta joka mahdollistaa mielenkiintoisen työn omalla vapaudella ja vielä kovat tulot siihen päälle.

Hankin korkean koulutuksen. Työllistyminen on ollut mitä on.

Ap

Miten pieniä pitää tukien olla, että ihmiset alkavat opiskella jotain, millä työllistyy, eikä sitä, mikä vaan sattuu tuntumaan mukavalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt rikkaaseen sukuun, mutta kyllä mun on ihan joka päivä käytävä töissä. Vanhempani kun eivät ole elättäneet mua enää vuosikymmeniin vaan ihan itse on pitänyt rahaa hankkia. Suomessa on nimittäin aika tavallista, että rikkaissakaan suvuissa ei voi jäädä elelemään oloneuvoksena vanhempien ja suvun rahoilla. Jossain suuressa maailmassa ehkä voikin.

Siinä on pienehkö ero, onko lähtöisin rikkaasta vai köyhästä perheestä.

Rikkaan perheen lapselle on vanhemmat maksaneet autokoulun, auton ja mitä kaikkea ja tod.näköisesti auttavat laskujen maksamisessa, niin lapsilla jää oma työssä tienattu palkka käyttöön. Monet rikkaan perheen jälkeläiset, jotka tekevät ihan tavallisia duunarihommia, matkustelevat enemmän kuin köyhikset. Köyhillä pitää maksaa palkastaan kaikki laskut ja muut elämisen menot.

Mulle ei kyllä ole maksettu autokoulua, autoa eikä  maksettu mun laskujanikaan. Asuntolainakin piti ihan itse hakea pankista ja myös maksaa se. Vanhemmiltani tosin olen saanut neuvoja, miten rahaa käytetään ja miten rahaa sijoitetaan. Äkkiähän ne rikkaudet olisi kulutettu, jos ne olisi käytetty kaikenlaiseen hömpötykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt rikkaaseen sukuun, mutta kyllä mun on ihan joka päivä käytävä töissä. Vanhempani kun eivät ole elättäneet mua enää vuosikymmeniin vaan ihan itse on pitänyt rahaa hankkia. Suomessa on nimittäin aika tavallista, että rikkaissakaan suvuissa ei voi jäädä elelemään oloneuvoksena vanhempien ja suvun rahoilla. Jossain suuressa maailmassa ehkä voikin.

Maksoivatko vanhempasi opintosi?

Vastaa rehellisesti.

Mikä on ammattisi?

Lukio-opinnot maksoivat. Tosin niin tekevät useimmat ihan keskituloisetkin. Muutin omilleni heti lukion jälkeen ja sen jälkeiset opintoni olen rahoittanut kuten muutkin eli opintotuella, opintolainalla ja työssäkäynnillä. Tällä  hetkellä olen yrittäjä, mutta olen tehnyt elämäni aikana aika monenlaisia hommia ihan siivoojan hommista alkaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet syntynyt rikkaaseen maahan, jossa veronmaksajat kustantavat opiskelut vaikka kuinka pitkälle jos vain haluaa opiskella. Mikset käyttänyt tilaisuutta hyväksesi ja hankkinut korkeaa koulutusta joka mahdollistaa mielenkiintoisen työn omalla vapaudella ja vielä kovat tulot siihen päälle.

Hankin korkean koulutuksen. Työllistyminen on ollut mitä on.

Ap

Jokainen vastaa myös itse alavalinnoistaan. Jos on kovien tieteiden, matemaattis-luonnontieteellisten tai matemaattis-teknisten alojen huippuasiantuntija niin tilanne on vähän toinen kuin jos on ehdoin tahdoin halunnut opiskella naistutkimusta ja arkeologiaa tms.

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet syntynyt rikkaaseen maahan, jossa veronmaksajat kustantavat opiskelut vaikka kuinka pitkälle jos vain haluaa opiskella. Mikset käyttänyt tilaisuutta hyväksesi ja hankkinut korkeaa koulutusta joka mahdollistaa mielenkiintoisen työn omalla vapaudella ja vielä kovat tulot siihen päälle.

Hankin korkean koulutuksen. Työllistyminen on ollut mitä on.

Ap

Miten pieniä pitää tukien olla, että ihmiset alkavat opiskella jotain, millä työllistyy, eikä sitä, mikä vaan sattuu tuntumaan mukavalta?

Kuvittelin insinöörinä löytäväni töitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rikkaalla on rankempaa, usko pois. Huumeet maistuu ja suku on pahin. 

Elä tässä ja nyt.

Miksi vain rikkaalla olisi suku pahin? Ei köyhissä suvuissakaan aina niin leppoisissa väleissä olla.

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Miksi juuri sinun olisi pitänyt syntyä rikkaaseen perheeseen? Ja oletko varma, että vanhempasi olisivat antaneet sinulle rahat helppoon elämään? Moni varakaskin vanhempi on sitä mieltä, että ihmisen pitää oppia rahan arvo ansaitsemalla se itse. 

Minäkin tulen saamaan kohtuullisen perinnön, mutta varmaan vasta 60-vuotiaana. Siihen saakka pitää sinnitellä omillaan.

Haluaako joku alapeukuttaja kertoa, mitä väärää on tosiasioiden toteamisessa?

Vai voiko varakkaan perheen lapsi jotenkin väkisin saada rahaa vanhemmiltaan? Ei kaikki varakkaatkaan vanhemmat (eivät ainakaan omani) antaneet eurokaan sen jälkeen kun lähdin armeijaan ja omilleni. Lukion ja ja autokoulun maksoivat.

Minä olisin halunnut syntyä perheeseen, jossa olisi edes yritetty miettiä, mitkä ovat minun kiinnostuksen kohteitani. Ja olisi kannustettu etenemään/opiskelemaan niiden suhteen.

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Miksi juuri sinun olisi pitänyt syntyä rikkaaseen perheeseen? Ja oletko varma, että vanhempasi olisivat antaneet sinulle rahat helppoon elämään? Moni varakaskin vanhempi on sitä mieltä, että ihmisen pitää oppia rahan arvo ansaitsemalla se itse. 

Minäkin tulen saamaan kohtuullisen perinnön, mutta varmaan vasta 60-vuotiaana. Siihen saakka pitää sinnitellä omillaan.

Haluaako joku alapeukuttaja kertoa, mitä väärää on tosiasioiden toteamisessa?

Vai voiko varakkaan perheen lapsi jotenkin väkisin saada rahaa vanhemmiltaan? Ei kaikki varakkaatkaan vanhemmat (eivät ainakaan omani) antaneet eurokaan sen jälkeen kun lähdin armeijaan ja omilleni. Lukion ja ja autokoulun maksoivat.

No voi kyynel. Tulet silti todennäköisesti saamaan mukavan perinnön. Suurin osa ei.

Ensimmäisen työpaikan sain 15-vuotiaana ja siitä lähtien on aina ollut töitä. Opiskelin kaksi tutkintoa ja olin onnekas kun löysin hyvän työpaikan. Olen myös köyhästä perheestä. Äiti opiskeli karjakoksi ja isä ei ole opiskellut mitään kansakoulun jälkeen. Teki metsurin hommia. 

Onni oli, että isäni oli kuitenkin melkoisen älykäs ja matemaattinen, ja ilmeisesti perin häneltä älykkyyteni. 

Opiskelu on aina ollut minulle hyvin helppoa ja varsinkin matemaattiset aineet. Sukulaiset ovat aina sanoneet, että olet tullut isääsi vaikka hän ei ole kouluja köynyt. 

Joku aika sitten tuskailin saman eläkeikä-asian kanssa; tuntui että työuraa on niin paljon jäljellä ja eläkeikä niin korkea, ettei millään voi jaksaa.

No, nyt sitten sairastuin ms-tautiin ja työuraa on luultavasti jäljellä muutama vuosi.. ainakin lähti pois huoli siitä että pitää jaksaa 68-vuotiaaksi töissä. Muita huolia tosin tuli tilalle...

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin halunnut syntyä perheeseen, jossa olisi edes yritetty miettiä, mitkä ovat minun kiinnostuksen kohteitani. Ja olisi kannustettu etenemään/opiskelemaan niiden suhteen.

Kumpikaan vanhemmistani eivät koskaan opiskelleet, mutta kannustivat minua opiskelemaan. Äiti taisi opiskella samaan tahtiin minun kanssa. Luki kaikki läksyni ja sitten kuulusteli läksyt. 

He kuitenkin sanoivat, että minun pitää valita sellainen ala, josta itse todella pidän. Jos minä olen onnellinen, sitten hekin ovat onnellisia. Ei heillä ollut kokemusta johdattaa minua jollekin tietylle alalle. 

5000€ palkkaa kuukaudessa, en sellaisesta ole kateellinen, mutta Suomessa on monia henkilöitä, joiden tulot 100000-180000€ vuodessa esim. kauppiksen maisterin papereilla ja niille olen katkera.

Vierailija kirjoitti:

Pää sekoaa töitä tehdessä. En kestä enkä jaksa työelämässä. Miksen voisi olla rikas, niin ei tarvitsisi päivittäin lähteä joka päivä töihin vatsahappoja jännityksen takia oksennellen?

Mä haluaisin olla kuudennessa sukupolvessa rikas. Paskat esivanhemmat, miten tässä ottaa kunnon rappion?

Eikä tämä ole mitään vittuilua, provoilua. oikeasti haluaisin olla sellainen rikas nautinnosta toiseen menevä liukas blayboy. Irstas ja täysin välinpitämätön.

Se ei ollut kohtalosi. Tarkoituksesi on oppia jotain aivan muuta tämän elämän kokemuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin halunnut syntyä perheeseen, jossa olisi edes yritetty miettiä, mitkä ovat minun kiinnostuksen kohteitani. Ja olisi kannustettu etenemään/opiskelemaan niiden suhteen.

Kumpikaan vanhemmistani eivät koskaan opiskelleet, mutta kannustivat minua opiskelemaan. Äiti taisi opiskella samaan tahtiin minun kanssa. Luki kaikki läksyni ja sitten kuulusteli läksyt. 

He kuitenkin sanoivat, että minun pitää valita sellainen ala, josta itse todella pidän. Jos minä olen onnellinen, sitten hekin ovat onnellisia. Ei heillä ollut kokemusta johdattaa minua jollekin tietylle alalle. 

Hyvä sinulle. Minua ei johdettu yhtään mihinkään, ja on lähinnä vittuilt nytkin, kun päätin hakea ja myös pääsin yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Se ei ollut kohtalosi. Tarkoituksesi on oppia jotain aivan muuta tämän elämän kokemuksen kautta.

Se on mahdollista, mutta en vielä tiedä mitä se on. Halusin kovasti olla insinööri, mutta tämä ei ole mennyt oikein putkeen. Työpaikka on ollut paljon kamalampi kuin mitä olen koskaan osannut kuvitella. Vaikka itse työ vastaa koulutustani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku aika sitten tuskailin saman eläkeikä-asian kanssa; tuntui että työuraa on niin paljon jäljellä ja eläkeikä niin korkea, ettei millään voi jaksaa.

No, nyt sitten sairastuin ms-tautiin ja työuraa on luultavasti jäljellä muutama vuosi.. ainakin lähti pois huoli siitä että pitää jaksaa 68-vuotiaaksi töissä. Muita huolia tosin tuli tilalle...

Otan osaa sairastumisesi johdosta. Erittäin ikävä kuulla!