Ei oikein ole enää syytä olla täällä

Olen aina ollut hankala ihminen, epämukava, itsekeskeinen sekä itseriittoinen. En ole varma mistä nämä oikein kumpuaa, huonosta lapsuudesta ehkä? Vai huonosta kasvatuksesta?

Kohtelen ihmisiä huonosti, jätän monet vain häipymällä heidän elämästään, ja ihmettelin jälkikäteen miksei kukaan soita.

Harvoin minusta tykätään, kun opitaan tukemaan. Alussa olen ihana, hauska, hymyilevä sekä kohtelias, mutta ajansaatossa, olen kontrolloiva, mustasukkainen, epävarma ja ilkeä ihminen, joka manipuloi sekä valehtelee.

Olen yrittänyt muuttua, mutta viimeisen vuoden aikana kaikki on mennyt huonommin.

Hylkäsin lapseni, koska en enää pystynyt olemaa äiti, hylkäsin ystäväni (ne viimiset) kun en voinut olla ystävä, olen työpaikalla aivan kamala ihminen (haluan kai saada potkut), sekä tyttöystävänä, maailman ihanimmalle pojalle - alistava narttu, joka tuhoaa kaiken.

Miksi minun pitäisi jäädä tähän maailmaan saastuttamaan muiden ihmisten elämää? En varmaan ikinä parannu tästä, ja tiedän että poikaystäväni sekä lasteni on paljon mukavampi elää ilman minua.

En vain jaksa olla enää paska ihminen, mutta en pysty muuttumaankaan..