Kurkitteko vieraiden ihmisten ostoskärryihin?

Totta kai! Eikä se jää kurkistelun asteelle. Kirjaan muiden asiakkaiden ostokset pikku lehtiööni. Kysyn jokaiselta ostoskärryn työntäjältä iän, painon, liikuntatottumukset, harrastukset, perhesuhteet ja mahdolliset perinnölliset ja perinnöttömät sairaudet. Sekä tietysti nimen ja yhteystiedot.

Kotona tutkin tarkasti kaikkien elintarvikkeiden ravintoarvot ja lasken saamani informaation perusteella elinajanodotteet, hoitosuositukset ynnä muun tarpeellisen. Meilaan nämä sitten jokaiselle erikseen.

Näin päiväni kuluvat mukavasti. Huomenna taas aamuseitsemältä K-kauppaan!

Olen ammatiltani kirjailija, joten olen luontaisen utelias lähes kaikesta. Minusta on hauskaa katsella ihmisiä ja kehitellä heistä tarinoita päässäni - tietäen, ettei ne välttämättä pidä alkuunkaan paikkaansa. Ostoksien katseleminen on myös mielenkiintoista. En tee sitä pahantahtoisesti enkä arvottaen. Niistä vaan näkee usein erilaisia asioita. Joku, joka ostaa aamulla 10 kappaletta joka ainoaa ostosta, pitää todennäköisesti jotain kahvilaa tai ravintolaa. Tällaista voi olla tietenkin ei-taiteellisten ihmisten hankalaa ymmärtää, mutta esim. näyttelijät, kirjailijat ym. tutkivat ympäristöään jatkuvasti.

Omia ostoksiani kyllä mulkoillaan. Onhan se kontrasti kyllä monesti melkoinen, kun siihen jakajan toiselle puolelle rullaa viinirypäleet paistin viereen ja rahkapurkit kirii kiinni lonkeroitani. Suklaalevyt ja viinerit vielä odottavat pakkaamistaan, kun viereiseen laariin kolahtaa ananas ja persikka. Siellä on monesti kassalla pyyhkiytynyt mielestä lapsen syntymäpäivän mukaan mietitty maksukortin pin-koodikin, kun on kelattu mitä muovikassiini lappaan.

Kaikki kurkkivat, mutta sitä ei haluta tunnustaa. Kuten ei sitäkään, että keskustellaan tällaisista aiheista AV:lla päivittäin :)

En katso ostoskärryihin, mutta useasti kurkkaan kyllä luottokortin tunnusluvun sitä syötettäessä.

En koskaan. Olen niin keskittynyt siihen, että saisin äkkiä hoidettua sen maailman ärsyttävimmän asian pois alta eli ruokien ostamisen, etten katso muualle kuin hyllyihin. Kenties lievää ihmiskammoa, kun haluttaa aina nopeasti pois sieltä.

Mutta olen päiväkodissa töissä ja kun väkisin kuulen välillä mitä ruokaa äiti/isä tänään tekee, niin pieni arvio käy usein mielessä.

Mää vaan tiiän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kurki, omaankin ostoskärryyn olen kurkkinut viimeksi vuonna 2015.

Oletko kuullut, että näsäviisaalle kasvaa kouvolatukka alleihin?

.

Totta tuo on, meillä mies hoitaa kauppaostokset ja kärräilyt.

Toisinaan olisi ihan kiva käydä, en vain pääse liikkuumaan niin, että pääsisin kurkkimaan.