Miten Suomeen saataisiin oikeasti lisää empaattisuutta ihmisten välille, yhteisöllisyyttä? :(

Nykyään elämän jokaisella osa-alueella on se asenne, että jokaisen pitää vaan yksin pärjätä vaikka minkälaisista vaikeuksista. Moni ei ole läheinen edes oman perheensä kanssa, vaikka on vanhempienkin kanssa on lähes jokainen elänyt tiiviisti yhdessä ainakin sen 16-18 vuotta. Ystävät ovat monelle pelkkä hyväksikäytön kohde. Silloin ollaan yhteydessä, kun itse tarvitaan apua tai murheiden kuuntelijaa. Kaverin soittoihin ei niin ole väliksi vastata, eikä etenkään kavereiden murheita sisältäviin viesteihin. Pärjätköön yksin tai kai sillä JOKU MUU kuuntelija on. Kuka muu, kun kaikilla tuntuu olevan nykyään tuo sama kylmä ja epäempaattinen asenne? :'( Kaikki ajavat vaan omaa etuaan.

Muiden auttaminen ja sellainen yleinen kiltteys ei kiinnosta enää ketään. Sellaista kiltteyttä jopa halveksitaan joka paikassa! Täälläkin elää vahva asenne siitä, että kiltit tulee huijatuksi ja se on heille ihan oikein, mitäs eivät ole oppineet olemaan kylmiä p*skiaisia kuten suurin osa suomalaisista on! Olen itse ollut jo pitkään todella lohduton tämän asian suhteen. Olen 26v ja olen aina ollut läpeensä kiltti nainen. Minä olen se, joka kuuntelee kaikkien puolituttujenkin murheita jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella ja auttaa aina jokaista vierastakin jos vaan MITENKÄÄN pystyn. Läheiseni ovat oppineet luottamaan apuuni ja pitävät minua luottohenkilönään. Rakastan sitä roolia, mutta olen äärimmäisen surullinen siitä, että nyt lopulta itse kaivatessani vaan henkistä olkapäätä, KUKAAN ei auta minua! Oikeasti voitte vastavuoroisuuden heittää kaivoon. Minulla on kymmeniä läheisiä, joille olen ollut vuosia paras mahdollinen ystävä ja niin kovasti ajatellut aina muiden etua kuin vaan ikinä voin. Miten ihmiset voivat tehdä minulle näin? Miksi niin moni suomalainen on niin läpeensä itsekäs? :(

Jotenkin vielä sen ymmärrän jos joku ei heti fyysisesti pystykään auttamaan takaisin päin, vaikka häntä olisi kovasti autettu. Eihän sitä välttämättä aina vaan pysty, aikataulut ei kohtaa. Mutta tätä en ymmärrä, että itse olen ollut vuosia se, jolle ystävät ovat verrattain pienissäkin murheissaan ottaneet jopa yöllä yhteyttä, koska tietävät minun olevan aina valmis olemaan läsnä läheisilleni. Huomaavaisen ja kiltin käytökseni vuoksi minulla onkin paljon ystäviä, mutta mitäpä tekee ystävillä, joista ei ole mitään apua silloin, kun kerrankin itse tarvitsisin sitä olkapäätä ja tukea? Enkä edes todellakaan kehtaa itse soitella öisin kenellekään. Itse reagoin aina välittömästi ystävieni viesteihin, mutta nyt useampikin ystäväni on vaan luvannut ottaa piakkoin yhteyttä minuun päin ja tässä olen jo reilun viikon odotellut, eikä kenestäkään ole kuulunut!

Ehkä suomalaisia ei voi enää pelastaa kylmyydeltä ja itsekkyydeltä. Monella ei näytä pätevän lainkaan mikään vastavuoroisuuden periaate, että kyllähän toista kuuluu edes yrittää auttaa takaisin, kun on itsekin saanut häneltä paljon apua. Ehei, suurin osa ottaa vaan itse hyödyt irti ja uskoo jonkun muun kyllä auttavan sitä omaa tukijaa sitten, eihän minun tarvitse! Olen aina ollut todella kiltti ihminen ja ollut sellainen koko maailmaa syleilevä tapaus. Nyt luonteeni alkaa muuttua kovemmaksi ja kylmemmäksi minullakin, vaikken sitä tahtoisikaan. :(