Onko ystäväni luulosairas?

Tai siis minä ainakin voisin kuvitella loukkaantuvani jos kokisin oikeasti olevani sairas ja ystäväni vain ilmoittaisi että kuvittelen kaiken. AP

Ehkä se ystävä tuntee kroppansa paremmin kun sinä. Jotain sydämentykytyksiä sillä on varmaan ollut. Kyllä se kertoo peloistaan jos on aihetta ja olet luotettava ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ystävä tuntee kroppansa paremmin kun sinä. Jotain sydämentykytyksiä sillä on varmaan ollut. Kyllä se kertoo peloistaan jos on aihetta ja olet luotettava ystävä.

Minä jouduin kerran soittamaan ambulanssin, kun sydän hakkas hulluna ja vasen käsi puutui. Huusin ja itkin, kyseessä oli paniikkikohtaus. Tämän tiedon jälkeen sain diagnoosin ja tunnistin kohtauksen oireet. Ehkä tässä kyse samasta?

Eiköhän siellä lääkärissä osaa ohjata oikeanlaisen hoidon piiriin, jos hän siellä alvariinsa ravaa. Voisi olla myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ystävä tuntee kroppansa paremmin kun sinä. Jotain sydämentykytyksiä sillä on varmaan ollut. Kyllä se kertoo peloistaan jos on aihetta ja olet luotettava ystävä.

Varmasti tuntee, mutta en vain millään usko, että noin nuorella perusterveellä ihmisellä olisi sydänongelmia, joita ei kokeissa löydettäisi. Peloista uskoutuminen sen sijaan tuntuu nimenomaan hänelle vaikealta, kun hän avaa asiaa, mutta niin vähän, että kuulija jää kyselemään. AP

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siellä lääkärissä osaa ohjata oikeanlaisen hoidon piiriin, jos hän siellä alvariinsa ravaa. Voisi olla myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kyseessä.

Niin minäkin uskon, mutta jos hän ei itse tunnista ongelmaa, kannattaako minun sanoa mitään? En nimittäin usko, että jos vaivan todettaisiin olevan psyykkinen, hän hakeutuisi siihen hoitoon.. AP

Varmaan itse tunnet hänet parhaiten, että kannattaako asia ottaa puheeksi ja mitä riskejä siinä on. Jos varovasti ilmaisisi, että olet huomannut, että hän on muuttunut ja tuntuu olevan huolissaan asioista kuin ennen ja katsoa mitä hän siitä sanoo ja kannattaako jatkaa keskustelua eteenpäin sen mukaan mitä hän vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ystävä tuntee kroppansa paremmin kun sinä. Jotain sydämentykytyksiä sillä on varmaan ollut. Kyllä se kertoo peloistaan jos on aihetta ja olet luotettava ystävä.

Varmasti tuntee, mutta en vain millään usko, että noin nuorella perusterveellä ihmisellä olisi sydänongelmia, joita ei kokeissa löydettäisi. Peloista uskoutuminen sen sijaan tuntuu nimenomaan hänelle vaikealta, kun hän avaa asiaa, mutta niin vähän, että kuulija jää kyselemään. AP

Varmaan paniikkihäiriö. Eihän niitä kohtauksia ja pelkoja itsekkään heti tunnista. Odottele ja seuraa tilannetta.

Voin kertoa oman tarinani tähän. Juuri kuten sanoit lukeneesi, äitini kuoli suht nuorena (55-vuotiaana). Hänen kuolemansa jälkeen oikeastaan tajusin kuolevaisuuteni ensimmäistä kertaa. Aloin pelätä kaikkea. Kun lapseni uivat mökillä, minun oli pakko olla laiturilla kaiken aikaa, että mitä jos he hukkuisivat. Kun lenkillä hengästyin, pelkäsin, että nyt tulee se mun noutaja ja happi loppuu. Lopulta jouduin ottamaan lenkille mukaan paperipussin, että saisin hengityksen tasattua tarvittaessa. Kun mun mies huomasi, että lenkkeily on mulle tuskaa ja pelkoa, eikä enää samaa iloa tuottavaa ihanaa asiaa kun ennen, hän ehdotti mulle terapiaa. Sanoin ensin ei, en minä ole sairas, on ihan normaalia surra omaa vanhempaa. Siinä vaiheessa heräsin, kun lapset kysyi että miksei me saada enää kävellä harkkoihin. Aloin pelätä jopa omien lasteni puolesta. SIlloin päätin, että perhe ei enää tästä kärsi ja sainkin terapiasta paljon apua ja tukea asioiden käsittelyyn. Kyllä ehdottomasti suosittelen, jos välinne ovat tarpeeksi läheiset, että ehdotat hänelle fyysisen hyvinvoinnin lisäksi psyykkisen hyvinvoinnin tutkimuksia. Uskon, että se vain ajaisi häntä eteenpäin, eikä suinkaan loukkaantuisi. Onnea parantumisen tielle!

Ahdistuneisuushäiriötä epäilisin. Siihen liittyy kuolemanpelko ennenkuin sen oppii hyväksymään - jos oppii.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriötä epäilisin. Siihen liittyy kuolemanpelko ennenkuin sen oppii hyväksymään - jos oppii.

Olen myös lukenut aiheesta ja saattaa olla kyllä kyse tuosta, mutta edelleen neuvoja kaipaisin, miten otan asian hänen kanssaan esille..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriötä epäilisin. Siihen liittyy kuolemanpelko ennenkuin sen oppii hyväksymään - jos oppii.

Olen myös lukenut aiheesta ja saattaa olla kyllä kyse tuosta, mutta edelleen neuvoja kaipaisin, miten otan asian hänen kanssaan esille..?

Ja siis AP tässä

Mää vastaan että on. Ei kukaan normaali ihminen juokse testauttamassa itteään ja epäile aina vaan uusia sairauksia. Kun hänet todetaan taas terveeksi, ehdota hänelle, että jos olis psykiatrin tarvetta, kuulostaa aika rajulta, mutta silti. Sittepähän saisi kaipaamansa diagnoosin.

Vaikea auttaa. Henkilön itse pitäisi pystyä myöntämään asia jotta alkaisi ymmärtämään mistä kyse ja hyväksyisi avun. Jossain vaiheessa terveyskeskuslääkäri ottaa asian puheeksi. Toivottavasti - eikä vain lykkää rauhoittavia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea auttaa. Henkilön itse pitäisi pystyä myöntämään asia jotta alkaisi ymmärtämään mistä kyse ja hyväksyisi avun. Jossain vaiheessa terveyskeskuslääkäri ottaa asian puheeksi. Toivottavasti - eikä vain lykkää rauhoittavia.

Juuri näin. Sitä apua kaipaisi, mitä voisi hänelle sanoa, että hän tajuaisi vähän "ylireagoivan" ilman syyllistämistä. Että se on ihan ok, että susta tuntuu noin, mutta vika onkin mielessä...

Jäille ei kannata enää mennäkään ellei ihan Lapissa asu.

Se on kai edelleen vähän tabu ja törkeetä ehdottaa toiselle, että et sä ookkaan sairas, vaan sun mieli on sairas. En vaan tiedä miten tän ilmottas hänelle, pelkään välirikkoa.. AP

Vierailija kirjoitti:

Jäille ei kannata enää mennäkään ellei ihan Lapissa asu.

Eipä ollu ketjun kysymys ja kyllä täälä meillä ihan eteläisimmässä Suomessa pysty viimeviikolla jäillä kävelleen, että elä sie rollaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ystävä tuntee kroppansa paremmin kun sinä. Jotain sydämentykytyksiä sillä on varmaan ollut. Kyllä se kertoo peloistaan jos on aihetta ja olet luotettava ystävä.

Minä jouduin kerran soittamaan ambulanssin, kun sydän hakkas hulluna ja vasen käsi puutui. Huusin ja itkin, kyseessä oli paniikkikohtaus. Tämän tiedon jälkeen sain diagnoosin ja tunnistin kohtauksen oireet. Ehkä tässä kyse samasta?

Raajojen puutumista voi aiheuttaa myös astmakohtaus, kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ystävä tuntee kroppansa paremmin kun sinä. Jotain sydämentykytyksiä sillä on varmaan ollut. Kyllä se kertoo peloistaan jos on aihetta ja olet luotettava ystävä.

Minä jouduin kerran soittamaan ambulanssin, kun sydän hakkas hulluna ja vasen käsi puutui. Huusin ja itkin, kyseessä oli paniikkikohtaus. Tämän tiedon jälkeen sain diagnoosin ja tunnistin kohtauksen oireet. Ehkä tässä kyse samasta?

Raajojen puutumista voi aiheuttaa myös astmakohtaus, kokemusta on.

MIGREENI MYÖS! Kerran soitin ambulanssin, kun luulin kuolevani, mutta ambulanssi toi selityksen toispuoleiseen halvaantumiseen ja hirttävään päänsärkyyn.