Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tätä enää! Rahat koko ajan loppu!
Tuntuu että koko ajan tingitään lisää ja lisää kaikesta.
Vuokra, autot (työssäkäyntiin), ruoka, hoitomaksut... siinä ne suurimmat kulut tällä hetkellä. Sit on vakuutukset. Mutta ei niitäkään helvetti uskalla irtisanoa.
Heti kun saa jotain säästöön niin se menee autoihin. Asp-tilillä on hikinen 2000e, ei koskaan tulla saamaan tarvittavaa määrää kokoon siihenkään.
Kunnon oravanpyörä! Muita samassa jamassa?
Kommentit (976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän teidän tuloilla päivähoitomaksut kuulu olla lähelläkään täyttä maksua. Eikös yhteenlaskettujen bruttotulojen pidä olla viiden tonnin paikkeilla, jotta menisi täydet maksut. Eli ei muuta ku tulotiedot kunnalle menemään ja saatte varmaan pari sataa alennusta.
En minä ole missään kohtaa väittänyt että me maksaisimme täydet hoitomaksut? :) Meidän hoitomaksu on n. 100e/kk, kun se laski vuoden alussa. En missään nimessä väitä sitä suureksi ja mielestäni sille saa aivan loistavaa vastinetta, mutta tietysti tämän hetkisiin tuloihin suhteutettuna se on ihan tuntuva menoerä jos pelkkiä numeroita ajatellaan.
Ja toki minun kannattaisi jäädä kotiin tukien turvin jos pelkkää tämän hetkistä taloutta ajattelee, mutta kun se torpedoisi työssäkäyntini aika varmasti kokonaan. Minä kun haluan sen kokoaikatyön jossain vaiheessa.
ap
Onko edes varmaa, että mitään kokoaikatyötä on koskaan luvassa? Sinullahan on määräaikainen työ muutenkin. Elämä on tässä ja nyt, ja lapset vain kerran pieniä. Myöhemmin kadut, kun aikaa ei riittänyt lapsille. Voi ihan hyvin olla että työ jatkuu vain osa-aikaisena tai joudut jopa työttömäksi, kun määräaikaisuus loppuu.
Joo ja niistä lapsista pitää huolehtia myös ainakin seuraavat 15 vuotta vielä :,D Olen ollut heidän kanssaan kotona 4 vuotta kun he olivat ihan pieniä. Jotenkin kurjaa että koet tarvetta syyllistää minua tästä asiasta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli mustana täälläkin samasta aiheesta.
Koko ajan jää vähemmän käyttöön rahaa, saavin pohjia kaavitaan joka kuukausi.
Vaikka kuinka tinkisi omista mielihaluistaan, nousee sitten kiinteistövero, vesimaksu, sähkön hinta...
Tulee hammasremontti ja lasten silmälasit pitää uusia ja pakolliset koneet hajoaa ja ja ja...
Siihen ne sukanvarteen vaivalla säästetyt (jotain rompetta myymällä saadut) roposet katoavatkin sen siliän tien.
Joskus herään öisin ja itken. En ole koskaan ollut näin lähellä epätoivoa.
Työssäkäyviä köyhiä ollaan.
Tämä on aivan selvä provo. Ap:lle ei kelpaa mikään ratkaisuehdotus, pelkkää provoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autot? Yhdelläki pärjää.
Ja aibakib pk-seudulla pärjää ilmankin.
Ei pärjää. Ainakaan täällä Espoossa, varsinkaan nyt kun toi Metro aukes. Meillekin tuli toinen auto, kiitos metron vuoksi muuttuneiden reittien.
Autolla töihin ruuhka-aikana 35 min, ennen ruuhkaa 25 min versus julkisilla JOS vaihdot menee ihan nappiin niin 1h 25 min.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan teidän mahdollista saada asumistukea?
Teillä on niin pienet tulot, ja neljän hengen perheellä saa olla aika isotkin tulot ennen kuin asumistuki tippuu nolliin.Kokeile kelan asumistukilaskuria.
Ei saada :( Ihan kokeilemisen iloista kokeilin (taas). Perusomavastuu meidän bruttotuloilla 890e ja meidän asumiskustannukset jää sen alle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän teidän tuloilla päivähoitomaksut kuulu olla lähelläkään täyttä maksua. Eikös yhteenlaskettujen bruttotulojen pidä olla viiden tonnin paikkeilla, jotta menisi täydet maksut. Eli ei muuta ku tulotiedot kunnalle menemään ja saatte varmaan pari sataa alennusta.
En minä ole missään kohtaa väittänyt että me maksaisimme täydet hoitomaksut? :) Meidän hoitomaksu on n. 100e/kk, kun se laski vuoden alussa. En missään nimessä väitä sitä suureksi ja mielestäni sille saa aivan loistavaa vastinetta, mutta tietysti tämän hetkisiin tuloihin suhteutettuna se on ihan tuntuva menoerä jos pelkkiä numeroita ajatellaan.
Ja toki minun kannattaisi jäädä kotiin tukien turvin jos pelkkää tämän hetkistä taloutta ajattelee, mutta kun se torpedoisi työssäkäyntini aika varmasti kokonaan. Minä kun haluan sen kokoaikatyön jossain vaiheessa.
ap
Onko edes varmaa, että mitään kokoaikatyötä on koskaan luvassa? Sinullahan on määräaikainen työ muutenkin. Elämä on tässä ja nyt, ja lapset vain kerran pieniä. Myöhemmin kadut, kun aikaa ei riittänyt lapsille. Voi ihan hyvin olla että työ jatkuu vain osa-aikaisena tai joudut jopa työttömäksi, kun määräaikaisuus loppuu.
Joo ja niistä lapsista pitää huolehtia myös ainakin seuraavat 15 vuotta vielä :,D Olen ollut heidän kanssaan kotona 4 vuotta kun he olivat ihan pieniä. Jotenkin kurjaa että koet tarvetta syyllistää minua tästä asiasta...
ap
En syyllistä, tiedän vain miten lapsi ajattelee ja miten itse tulet ajattelemaan myöhemmin. Siitä puolestaan saatan kyllä vähän syyllistääkin, että nyt viet työpaikan joltakulta lapsettomalta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aivan selvä provo. Ap:lle ei kelpaa mikään ratkaisuehdotus, pelkkää provoilua.
Miten niin ei kelpaa? Olen jo sanonut mm. tarkastelevani lisää kauppalaskua ja etsiväni töitä lähempää, jotta toisesta autosta voisi luopua. Jos olet nyt se sama joka jankkaa kotiinjäämisestä niin ei, sitä en tee. Enkä anna lapsiani adoptioon tai hävitä koiraa, en nyt jaksa edes vastailla tuollaisiin....
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän teidän tuloilla päivähoitomaksut kuulu olla lähelläkään täyttä maksua. Eikös yhteenlaskettujen bruttotulojen pidä olla viiden tonnin paikkeilla, jotta menisi täydet maksut. Eli ei muuta ku tulotiedot kunnalle menemään ja saatte varmaan pari sataa alennusta.
En minä ole missään kohtaa väittänyt että me maksaisimme täydet hoitomaksut? :) Meidän hoitomaksu on n. 100e/kk, kun se laski vuoden alussa. En missään nimessä väitä sitä suureksi ja mielestäni sille saa aivan loistavaa vastinetta, mutta tietysti tämän hetkisiin tuloihin suhteutettuna se on ihan tuntuva menoerä jos pelkkiä numeroita ajatellaan.
Ja toki minun kannattaisi jäädä kotiin tukien turvin jos pelkkää tämän hetkistä taloutta ajattelee, mutta kun se torpedoisi työssäkäyntini aika varmasti kokonaan. Minä kun haluan sen kokoaikatyön jossain vaiheessa.
ap
Joo, tuo kotiin jääminen on ihan vihoviimeinen temppu. Se on juuri sitä housuun kusemista pakkasella, jossa ensin lämmittää, mutta hetken päästä on todella kylmissään.
Nettotulot voivat nyt olla miinuksella tuohon nähden, mutta kuten jo sanottu, elämän rakentaminen on pitkäjänteistä hommaa.
Yksi suositus vielä. Panostakaa parisuhteeseen. Monta kertaa tiukka talous romuttaa parisuhteen, joten keskustelkaa, visioikaa ja odottakaa rauhassa parempia aikoja. Tuohon kun pukkaa parisuhdekriisi päälle, kuten monilla käy, niin katastrofi on valmis.
Ihan hyvä muistutus... kyllä tässä välillä melko kireää ollaan puolin ja toisin. Ja mitään yhteistä tekemistä ei raski harrastaa jos se maksaa jotain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieli mustana täälläkin samasta aiheesta.
Koko ajan jää vähemmän käyttöön rahaa, saavin pohjia kaavitaan joka kuukausi.
Vaikka kuinka tinkisi omista mielihaluistaan, nousee sitten kiinteistövero, vesimaksu, sähkön hinta...
Tulee hammasremontti ja lasten silmälasit pitää uusia ja pakolliset koneet hajoaa ja ja ja...
Siihen ne sukanvarteen vaivalla säästetyt (jotain rompetta myymällä saadut) roposet katoavatkin sen siliän tien.
Joskus herään öisin ja itken. En ole koskaan ollut näin lähellä epätoivoa.
Työssäkäyviä köyhiä ollaan.
Oivoi... en edes muistanut noita hammaslääkärilaskuja. Hyrrr... viime vuonna poistettiin viisurit, eikä se erityisen halpaa lystiä ollut kunnallisellakaan..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko lapset antaa jonnekkin missä niden tarpeista huolehdittaisiin ja missä vanhemmilla olisi varaa niihin.
Adobtio jos ovat vielä niin pieniä että kelpaavat jollekin.
Ap nyt on varmaan taas näitä jotka on sitä mieltä että yhteiskunnassa muiden pitää elättää hänen lapsensa.
Voisit myös esittää perustelut väitteellesi, kiitos. :)
ap
Itsehän niitä olet tuonut esille kokonaisen ketjun verran. Ja mikäli pystyt elättämään itsesi ja lapsesi niin siinä tapauksessa olet pelkkä provoilija/trollailija.
Kun olin lapsi, sosiaalituet oli viimeinen oljenkorsi ja omilla, pienilläkin tuloilla pärjättiin. Nykyään tämän keskustelunkin perusteella näyttäisi sosiaalituet olevankin automaatio - miksi elättää itsensä, kun voi nyhtää rahaa takaseinän automaatista?
Vanhempani olivat pienituloisia metalliduunareita. Meillä ei ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Ei edes autoon. Kaksi lasta kuljetettiin pyöräkyydillä tarhaan ja siitä vanhemmat vielä hajuituivat toisella puolella kaupunkia oleviin työpaikkoihinsa. Asuttiin pienessä rivarikolmiossa, asuntolainan korot huitelivat siihen aikaan 15% tietämillä. Ei ollut merkkivaatteita, ei käyty ulkona syömässä yms. Mutta pärjättiin! Niukasti, mutta pärjättiin. Oli kunnia-asia tulla omalla työllä toimeen, vaikka toimeentulo oli niukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloushuolet vie mielenterveyden jos ne vuositolkulla kestävät. Toivottavasti saat pian kokopäivätyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan teidän mahdollista saada asumistukea?
Teillä on niin pienet tulot, ja neljän hengen perheellä saa olla aika isotkin tulot ennen kuin asumistuki tippuu nolliin.Kokeile kelan asumistukilaskuria.
Ei saada :( Ihan kokeilemisen iloista kokeilin (taas). Perusomavastuu meidän bruttotuloilla 890e ja meidän asumiskustannukset jää sen alle.
ap
Nyt on kyllä pakko kysyä mitä teidän bruttotulot on?
Meillä molempien brutto 1700e eli yht. 3400e, 2 lasta.
Saadaan n. 150e asumistukea.
Kela jättää palkkatuloista huomioimatta 600euroa (kummaltakin 300e).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän teidän tuloilla päivähoitomaksut kuulu olla lähelläkään täyttä maksua. Eikös yhteenlaskettujen bruttotulojen pidä olla viiden tonnin paikkeilla, jotta menisi täydet maksut. Eli ei muuta ku tulotiedot kunnalle menemään ja saatte varmaan pari sataa alennusta.
En minä ole missään kohtaa väittänyt että me maksaisimme täydet hoitomaksut? :) Meidän hoitomaksu on n. 100e/kk, kun se laski vuoden alussa. En missään nimessä väitä sitä suureksi ja mielestäni sille saa aivan loistavaa vastinetta, mutta tietysti tämän hetkisiin tuloihin suhteutettuna se on ihan tuntuva menoerä jos pelkkiä numeroita ajatellaan.
Ja toki minun kannattaisi jäädä kotiin tukien turvin jos pelkkää tämän hetkistä taloutta ajattelee, mutta kun se torpedoisi työssäkäyntini aika varmasti kokonaan. Minä kun haluan sen kokoaikatyön jossain vaiheessa.
ap
Joo, tuo kotiin jääminen on ihan vihoviimeinen temppu. Se on juuri sitä housuun kusemista pakkasella, jossa ensin lämmittää, mutta hetken päästä on todella kylmissään.
Nettotulot voivat nyt olla miinuksella tuohon nähden, mutta kuten jo sanottu, elämän rakentaminen on pitkäjänteistä hommaa.
Yksi suositus vielä. Panostakaa parisuhteeseen. Monta kertaa tiukka talous romuttaa parisuhteen, joten keskustelkaa, visioikaa ja odottakaa rauhassa parempia aikoja. Tuohon kun pukkaa parisuhdekriisi päälle, kuten monilla käy, niin katastrofi on valmis.
Ihan hyvä muistutus... kyllä tässä välillä melko kireää ollaan puolin ja toisin. Ja mitään yhteistä tekemistä ei raski harrastaa jos se maksaa jotain.
Ap
Paskanmarjat, ratkaisu on juuri päinvastainen, eli se, että eroatte. Ainakin paperilla, jos ei muuten. Saatte kaksi asuntoa (ja molemmat asumistukea yms.), niin onpahan ainakin vaihtelua ankeaan elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Mieli mustana täälläkin samasta aiheesta.
Koko ajan jää vähemmän käyttöön rahaa, saavin pohjia kaavitaan joka kuukausi.
Vaikka kuinka tinkisi omista mielihaluistaan, nousee sitten kiinteistövero, vesimaksu, sähkön hinta...
Tulee hammasremontti ja lasten silmälasit pitää uusia ja pakolliset koneet hajoaa ja ja ja...
Siihen ne sukanvarteen vaivalla säästetyt (jotain rompetta myymällä saadut) roposet katoavatkin sen siliän tien.
Joskus herään öisin ja itken. En ole koskaan ollut näin lähellä epätoivoa.
Työssäkäyviä köyhiä ollaan.
Suomessa tosiaan ikävimmässä raossa ovat nuoret perhettä perustavat aikuiset. Palkkojen ostovoima on pieni ja systeemi rakennettu niin, että maksat ensin verot ja sitten täydet maksut mm päivähoidosta.
Ansiotulovero on näennäisesti alhainen, mutta rahat kynitään sitten välillisillä veroilla maksukyvystä riippumatta. Alv-kanta on kova, energiaverot kovia, autoilun verot kovia, valmisteverot kovia, yle-vero iskee täysillä, jos töissä käyt jne jne.
Sitten joku mulkvistipoliitikko kehtaa itkeä, kuinka suomalaiset tekevät liian vähän lapsia. Ihmettelen, että niitä tehdään tuonkin verran. Onneksi vaimon kanssa olemme ammateissa, joissa on töitä ympäri Suomen. Jossain pk-seudun asumisen hintahelvetissä olisimme vielä nyt keski-ikäisenäkin korvia myöten veloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan teidän mahdollista saada asumistukea?
Teillä on niin pienet tulot, ja neljän hengen perheellä saa olla aika isotkin tulot ennen kuin asumistuki tippuu nolliin.Kokeile kelan asumistukilaskuria.
Ei saada :( Ihan kokeilemisen iloista kokeilin (taas). Perusomavastuu meidän bruttotuloilla 890e ja meidän asumiskustannukset jää sen alle.
ap
Nyt on kyllä pakko kysyä mitä teidän bruttotulot on?
Meillä molempien brutto 1700e eli yht. 3400e, 2 lasta.
Saadaan n. 150e asumistukea.Kela jättää palkkatuloista huomioimatta 600euroa (kummaltakin 300e).
Joo, mä en kans usko tuota ,etteivät saisi asumistukea noin surkeilla palkoillansa.
Ei auta ap: ta nyt tämä, mutta keskusteluun kuitenkin osallistun.
Heittäyidyin tukien varaan täysin loppuunpalaneena työelämässä ja kolmen lapsen yksinhuoltajana. Mainitsen, että olen leski, ettei joku ehdi haukkumaan omista valinnoista...
Niukkaahan se oli, muttei ollenkaan niin niukkaa kuin kuvitella saattaa. Perustoimeentulo vaikuttaa heikolta, mutta unohdetaan usein harkinnanvaraiset erät. Eli lasten jo aloitetut pitkälle edenneet harrastukset maksettiin, samaten lukiokirjat, kodinkoneet ja jopa tarvittavat huonekalut.
Pummiksi nyt varmaan haukutaan, mutta kaikki ovat tällä hetkellä pitkälle opiskelleita nettomaksajia eli meihin kannatti panostaa. Pystyin olemaan äiti ja huolehtimaan lapsistani.
Siitä iso kiitos kaikille teille työssäkäyville. Nyt käyn itsekin toki töissä ja maksan ilomielin veroni niin kauan kuin se hyödyttää suomalaisia, kaikkensa yrittäviä lapsiperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aivan selvä provo. Ap:lle ei kelpaa mikään ratkaisuehdotus, pelkkää provoilua.
Miten niin ei kelpaa? Olen jo sanonut mm. tarkastelevani lisää kauppalaskua ja etsiväni töitä lähempää, jotta toisesta autosta voisi luopua. Jos olet nyt se sama joka jankkaa kotiinjäämisestä niin ei, sitä en tee. Enkä anna lapsiani adoptioon tai hävitä koiraa, en nyt jaksa edes vastailla tuollaisiin....
Ap
Kuule tuosta jos menet lasten ruuasta yhtään enää nipistämään, niin teen sinusta lasun.
Väsynyt arjen puurtaja kirjoitti:
Tuntuu että koko ajan tingitään lisää ja lisää kaikesta.
Vuokra, autot (työssäkäyntiin), ruoka, hoitomaksut... siinä ne suurimmat kulut tällä hetkellä. Sit on vakuutukset. Mutta ei niitäkään helvetti uskalla irtisanoa.Heti kun saa jotain säästöön niin se menee autoihin. Asp-tilillä on hikinen 2000e, ei koskaan tulla saamaan tarvittavaa määrää kokoon siihenkään.
Kunnon oravanpyörä! Muita samassa jamassa?
Kai ootte muistaneet hyödyntää työmatkavähennykset ja hakeneet verokortin alemmalla prossalla?Miten ruoka on budjetoitu?Muista että hoitomaksut eivät 10 vuotta jatku ja muista kilpailuttaa vakuutukset ja irtisanoa tarpeettomat.
Joo, tuo kotiin jääminen on ihan vihoviimeinen temppu. Se on juuri sitä housuun kusemista pakkasella, jossa ensin lämmittää, mutta hetken päästä on todella kylmissään.
Nettotulot voivat nyt olla miinuksella tuohon nähden, mutta kuten jo sanottu, elämän rakentaminen on pitkäjänteistä hommaa.
Yksi suositus vielä. Panostakaa parisuhteeseen. Monta kertaa tiukka talous romuttaa parisuhteen, joten keskustelkaa, visioikaa ja odottakaa rauhassa parempia aikoja. Tuohon kun pukkaa parisuhdekriisi päälle, kuten monilla käy, niin katastrofi on valmis.