Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhdessä syöminen perheen kesken
03.04.2018 |
Tutkimukset näyttää, että yhä harvemmat suomalaiset syö enää yhdessä saman pödän ääressä koko perheen kesken, niin kuin monessa yhteisöllisessä kulttuurissa on yhä tapana. Ihmisillä on kiieitä ja omia menoja työ, koulu, lastentarha, harrastukset. Vanhemmat näkee lapsiaan vähemmän ja vähemmän. Näin perheenjäsenten välillä ei pääse kehittymään tärkeitä emotionaalisia siteitä. Sitten suomalaiset vanhukset ihmettelee, miksei kukaan käy niitä katsomassa ja vierailemassa ja kärsii yksinäisyydestä. Myös monien sisaruksien välit on kylmät ja etäiset. Katselin vähän aikaa sitten yhtä 90-luvun leffaa, jossa sanottiin, ettei näillä ole tapana vastata puhelimeen ruokailun aikana, vaan illalliset on näitten perheessä "pyhät", ihmiset keskittyy toisiinsa ja seurustelee. Kaikki muut asiat saa odottaa. Tulin ajatelleeksi, että näkispä ne nykymaailman, jossa ihmisillä on aina luuri kädessä! Siinä sitten istut jonkun "seurassa" ja se vain räplää sitä puhelintaan ja tulee sellainen olo, ettei se ole oikeasti läsnä. Sit se luuri pysyy kädessä kaikkialla muuallakin, kun ulkoillaan, kun katsotaan yhdessä elokuvaa... Mietin sitä että miten tämä kaikki vaikuttaa tulevaisuuden ihmisiin, kun kukaan ei enää tee yhdessä mitään (liioittelen tietysti, jotkut tekee). Ahdistaako teitä se, että tämä yksilöllinen kulttuuri menee äärimäisyyksiin? Miten itse toimitte? Kuljetteko valtavirran mukana vai yritättekö vastustaa tätä jotenkin?
Kommentit (12)
Meillä on syöty aina yhdessä arkisin töiden jälkeen. Viikonloppuna voi miehtiys olla vajaa. Parasta on mennä koko perheen voimin ravintolaan ja syödä pitkän kaavan mukaan samalla jutellen. Kenelläkään ei ole kiire eikä tarvitse välittää ikävistä keittiöhommista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi on vielä vauvaiässä, ei se vielä tajua mistään mitään. Mutta meillä on miehen kanssa ikävä tapa ottaa kännykkä aina mukaan ruokapöytään. Pitäisi varmaan lopettaa tämä tapa, ettei se sitten tartu lapseen aikanaan.
Mä aina ihmettelen tätä suomalaisten ruokakulttuuria - ei niinkään raaka-aineet tai reseptit, vaan se, että ruoka on välttämätön paha ja kaatuu aina yhden ihmisen harteille.
Miksette te perheelliset tee ruokaa koko perhe yhdessä? Mikä on niin paljon tärkeämpää? Syökää pikkiriikkinen välipala kun tulette kotiin, niin jaksatte kokata. Syödä voi myöhemminkin kuin viideltä. En jaksa uskoa, että kaikilla perheillä on joka päivä jotain, mihin on pakko viipottaa.
Me tehdään näin, ja se on oikein mukavaa.
Kun muutin takaisin Suomeen, eniten minua ruokakulttuurissa oudoksutti hirmuinen kiire kaiken kanssa. Kaupassa kaiken pitää olla valmiiksi pakattuna, eikä mitään rupatteluja palvelutiskillä. Kotona ainekset mielellään kipataan suoraan pakkauksesta pannuun. Ruoan pitää olla myös nopeaa syödä, eli ei mitään luita, ruotoja, nahkoja ja kuoria, vaan helppoa mättöä, jota voi syödä katse kännykässä. Mihin ihmisillä on niin kauhea kiire? Sohvalle jatkamaan seurustelua kännykän kanssa?
Meillä yhdessä syöminen menee harrastusten ja ystävien edelle, eli kokoonnutaan aina syömään yhdessä ja sen jälkeen voi mennä kuka minnekin. Ei tietenkään orjallisesti mutta sanoisin että kerran kuukaudessa max syömme eri aikaan. Toki jos joku on työmatkoilla se on mahdotonta mutta silloinkin toinen vanhemmista on paikalla.
Jo kotoa muuttaneet aikuiset lapset tulevat syömään 1-2 x kuukaudessa, ystävien kanssa n kerran kuukaudessa
Meillä rakastetaan ruokaa ja ruuanlaittoa, siihen osallistuu kaikki. Ei ole koskaan ollut mikään pakkopulla vaan mieluinen harrastus ja nautinto. Nyt esim 2 vkonloppua peräkkäin on ollut siten että on ollut ruokavieraita. Toisella kertaa 7 ja toisella 12. Joskus meitä on yli 20:D
Kännykät ja tabit on kiellettyjä pöydässä, lehtiäkään emme yleensä lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikolla pyritään syömään ilta-ateria (klo 19-20 välillä) yhdessä, viikonloppuisin myös aamiainen. Silloin ei myöskään käyetä koneita tai katsota telkkaria. Aina ei tietenkään onnistu, mutta yleensä kyllä.
No, meillä on yhteinen päivällinen on yksi niistä asioista joista en ole tinkinyt eikä päivällispöydässä myöskään lueta tai tuijoteta älyähkyjä. Se onkin eri tarina lentääkö aterioidessa kummoisesti huuli, mutta ainakin syömme yhdessä ja päivän kuulumiset jutellaan.
Lapset teinejä, pian 17v ja juuri 15v täyttäneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 8 lisää, että vkonloppuisin syömme myös aamiaisen yhdessä.
-8-
Hyvän ruoan nauttiminen aktivoi mielihyväalueita aivoissa ja jos syö läheisten kesken, aivot liittää molemmat yhteen. Tämä saattaa parantaa välejä ja liittää ihmiset yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on myös se, että valtakunnallinen ”virallinen” päivällisaika on klo 17. Meidän treenaavat teinit eivät edes ehdi syömään silloin. Syövät laadukkaan välipalan ennen treenejä ja myöhäisen päivällisen koska he treenaavat klo 17. Hyvä puoli on että ehtii tehdä päivällistä rauhassa ja ei tarvi mitään iltapalaa päivällisen jälkeen. Ravitsemusterapeutti on laatinut teinien ruokaohjelman.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös se, että valtakunnallinen ”virallinen” päivällisaika on klo 17. Meidän treenaavat teinit eivät edes ehdi syömään silloin. Syövät laadukkaan välipalan ennen treenejä ja myöhäisen päivällisen koska he treenaavat klo 17. Hyvä puoli on että ehtii tehdä päivällistä rauhassa ja ei tarvi mitään iltapalaa päivällisen jälkeen. Ravitsemusterapeutti on laatinut teinien ruokaohjelman.
Eihän sitä ole pakko syödä näin aikaisin. Monissa etelänmaissa syödän paljon myöhemmin. Esim ranskalaiset syö ilta 7 tai 8 ja italialaiset 8 jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Yhdessä syöminen oli perseestä, onneksi vanhemmat antoivat lopulta periksi. Haluan syödä koneella