Ethän osoita ihastumistasi toiselle, jos et tunne häntä jo niin hyvin, että olet melko varma, että hän on mitä kuvittelitkin?

Oletko ap mies vai nainen? Ihan mielenkiinnosta kysyn, ei toki pakko ole vastata.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua v*tuttaa etten osoittanut ihastumistani silloin seitsemän vuotta sitten ja päässyt tutusttumaan ja todnäk pettymään kunnolla, ei tarvis enää haikailla herran perään. Toinen samanlainen nelisen vuotta sitten, vaikkei yhtä intensiivinen ihastus, silti jossittelen edelleen. Kyllä kaikki kortit kannattaisi aina katsoa, jos vähänkään tuntuu siltä.

Sama juttu. Jos ikä on jotain opettanut niin sen että kannattaa tarttua hetkeen, näyttää tunteensa ja ottaa riskejä. Vaikka se klisee onkin niin enemmän katuu niitä tekemättä jääneitä asioita. :)

(Ei toki hinnalla millä hyvänsä, en puhu pettämisestä yms, ennen kuin nyt joku takertuu)

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on näitä "toinen nainen vei aivottoman, tahdottoman ja holhouksessani olleen mieheni" -ämmiä.

Kyllä minä avoimesti vuorovaikutan kenen kanssa tahansa, sillä se on ainut oikea tapa kohdata toinen ihminen. Ja oletan että minuun suhtaudutaan samoin.

Eikä ketään tunne koskaan "kunnolla", edes sinä sitå tahdotonta avomieslullukkaasi.

Mä taas ajattelin, että kyse on toisesta naisesta, joka ei ole tahtonut kohdata realiteetteja.

On olemassa sellasia ihmisiä, et he on kaikille tosi ystävällisiä, empaattisia, sosiaalisia ja sydämellisiä.

Niin joku yliherkkä, tunteellinen ihminen voi tulkita sen aivan väärin. Mikä on tietysti hänen kannaltaan ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on näitä "toinen nainen vei aivottoman, tahdottoman ja holhouksessani olleen mieheni" -ämmiä.

Kyllä minä avoimesti vuorovaikutan kenen kanssa tahansa, sillä se on ainut oikea tapa kohdata toinen ihminen. Ja oletan että minuun suhtaudutaan samoin.

Eikä ketään tunne koskaan "kunnolla", edes sinä sitå tahdotonta avomieslullukkaasi.

Mä taas ajattelin, että kyse on toisesta naisesta, joka ei ole tahtonut kohdata realiteetteja.

Mulla taas tuli mieleen, että kyseessä joku uliseva mies johon kerrankin joku nainen osoittanut kiinnostumisen merkkejä ja nyt sekin on taas naisten vika kun särkivät raukan sydämen. :D

No oli ap mitä oli, niin olen täysin eri mieltä aloituksen kanssa. Ihastuminen kannattaa ja saa osoittaa! Ainakin jos molemmat osapuolet ovat vapaita siis. Ei se ole vielä mikään velvoite että täytyy olla syvästi rakastunut toiseen loppuelämänsä. :D

Vierailija kirjoitti:

On olemassa sellasia ihmisiä, et he on kaikille tosi ystävällisiä, empaattisia, sosiaalisia ja sydämellisiä.

Niin joku yliherkkä, tunteellinen ihminen voi tulkita sen aivan väärin. Mikä on tietysti hänen kannaltaan ikävää.

Näin olen itse ihastukseni kohdalta järkeillyt, että hän vaan on aidosti sydämellinen ja empaattinen ihminen. En oleta, että hän olisi minusta sen kummemmin kiinnostunut kuin muistakaan ihmisistä, mutta omaa ihastumista en osaa estää. Totuus on kuitenkin se, että nautin hänen seurastaan ja vaikka hän ei ajattelisikaan minusta yhtään romanttista ajatusta, niin se ei mielestäni ole syy olla tapaamatta häntä. Riskeeraanhan siinä vain oman sydämeni.