Ethän osoita ihastumistasi toiselle, jos et tunne häntä jo niin hyvin, että olet melko varma, että hän on mitä kuvittelitkin?

Eli moni on vissiin mennyt tekemään näin. Toivottavasti pyysitte eds anteeksi sitä, että mokasitte.

Yllättävän paljon jengiä jotka käyttää ihastumista ja kivoja pikku salasuhteita voimavaranaan ja ovat riippuvaisia sellasesta. Eivät juuri ajattele moraalia vaan ihan vaan omaa iloaan.

Öö että mitä? Eihän pitkässä liitossakaan voi koskaan olla täysin varma siitä kuka toinen on. Ja ihastua kai saa vaikka omaan mielikuvaansa. Ajatteletko että on toisen vastuulla ettet sinä koe pettymystä? Kukin saa ihastua ja kertoa siitä ihan mihin tykkää. KUin myös jokainen on ihan itse vastuussa sydänsurujensa ja pettymystensä kokemisesta. Aika hurjaa kontrollointia yrität harrastaa uista ihmisiä kohtaan. Rakkauskin on semmoinen asia, että joka aamu saa valita uudelleen tahtooko rakastaa vai ei. 

Ei kukaan tunne toista niin hyvin että noilla kriteereillä ihastumista kannattaisi näyttää ollenkaan. Vältä sydänsurut kun et ihastu vaikka toinen sinuun olisikin ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon jengiä jotka käyttää ihastumista ja kivoja pikku salasuhteita voimavaranaan ja ovat riippuvaisia sellasesta. Eivät juuri ajattele moraalia vaan ihan vaan omaa iloaan.

Se on ihan ok, jos ei osoita ihastumistaan sille toiselle. Miten kehtaa, jos ei tiedäkään, kelpaako toinen? Aivan hyvin voi ensin ottaa siitä selvää.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunne toista niin hyvin että noilla kriteereillä ihastumista kannattaisi näyttää ollenkaan. Vältä sydänsurut kun et ihastu vaikka toinen sinuun olisikin ihastunut.

Miksi ihmeessä toimisin noin kylmästi, jos pidän toisesta?

No miten siihen toiseen sitten pitäisi tutustua paremmin, jos ei voi pyytää treffeille? Melkein kaikki deittailu olisi sun mielestä väärin, sokko- ja nettitreffejä lukuunottamatta. Eikä deittailussa olisi mitään mieltäkään, kun kerran tutustuminen pitäisi hoitaa jotenkin etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunne toista niin hyvin että noilla kriteereillä ihastumista kannattaisi näyttää ollenkaan. Vältä sydänsurut kun et ihastu vaikka toinen sinuun olisikin ihastunut.

Miksi ihmeessä toimisin noin kylmästi, jos pidän toisesta?

Sydänsurut välttää vain olemalla itse kylmä. Voi tietenkin myös opetella kestämään ja käsittelemään ne sydänsurut joita silloin tällöin väistämättä tulee kun ihminen johon ihastuin ei täysin ollutkaan sitä mitä kuvittelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunne toista niin hyvin että noilla kriteereillä ihastumista kannattaisi näyttää ollenkaan. Vältä sydänsurut kun et ihastu vaikka toinen sinuun olisikin ihastunut.

Miksi ihmeessä toimisin noin kylmästi, jos pidän toisesta?

Sydänsurut välttää vain olemalla itse kylmä. Voi tietenkin myös opetella kestämään ja käsittelemään ne sydänsurut joita silloin tällöin väistämättä tulee kun ihminen johon ihastuin ei täysin ollutkaan sitä mitä kuvittelin.

Ehkä ne välttäisi myös sillä, jos joku tuntisi sen verran vastuuta kanssaihmisistään, ettei osoita sitä omaa ihastumistaan ulospäin, jos ei kerran olekaan oikeasti kiinnostunut, vaan vain pinnallisesti.

Nämä on vaikeita asioita, ja on tullut oltua molempina osapuolina. Sekä sinä ihastujana, joka jääkin kuin nalli kalliolle, ja sinä, joka huomaa toisen ihastuvan oikeasti ja joutuu sanomaan, että minun tunteeni eivät ole aivan niin syvät. Olen koettanut opetella olla alkamatta "leikkimään" ihmisten kanssa, joissa näen virheitä jo ihastumisen aikana, koska juuri silloinhan toisen pitäisi näyttää omiin silmiin täydelliseltä, mutta se on vaikeaa.

Oman haasteensa tuo se, että on vaikeaa lukea toisesta, onko tämä syvästi ihastunut vai vain väliaikaisesti ja pinnallisesti leikki-ihastunut, kun kanssani on kivaa. Se näyttää nimittäin pitkälti ihan samalta, ja helposti tulee tulkittua juuri väärinpäin ja leikittyä pinnallisesti sellaisen kanssa, joka oikeasti suunnitteleekin kanssani loppuelämää. Anteeksi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

No miten siihen toiseen sitten pitäisi tutustua paremmin, jos ei voi pyytää treffeille? Melkein kaikki deittailu olisi sun mielestä väärin, sokko- ja nettitreffejä lukuunottamatta. Eikä deittailussa olisi mitään mieltäkään, kun kerran tutustuminen pitäisi hoitaa jotenkin etukäteen.

Paljon ihastumisia ja sen osoittamista tapahtuu vaikkei käytäis treffeillä kertakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tunne toista niin hyvin että noilla kriteereillä ihastumista kannattaisi näyttää ollenkaan. Vältä sydänsurut kun et ihastu vaikka toinen sinuun olisikin ihastunut.

Miksi ihmeessä toimisin noin kylmästi, jos pidän toisesta?

Sydänsurut välttää vain olemalla itse kylmä. Voi tietenkin myös opetella kestämään ja käsittelemään ne sydänsurut joita silloin tällöin väistämättä tulee kun ihminen johon ihastuin ei täysin ollutkaan sitä mitä kuvittelin.

Ehkä ne välttäisi myös sillä, jos joku tuntisi sen verran vastuuta kanssaihmisistään, ettei osoita sitä omaa ihastumistaan ulospäin, jos ei kerran olekaan oikeasti kiinnostunut, vaan vain pinnallisesti.

Miksi pinnalliset ihmiset aiheuttaisi sydänsuruja?

Sitten on ihmisiä, jotka tulkitsee ihastumiseksi sen, mitä minä pidän ihan vaan normaalina kanssakäymisenä. Jos juttelen sulle, kuuntelen intensiivisesti, nauran jutuillesi (jos ne on hyviä), olen ihan vaan tavallisen ystävällinen sinulle -ei, se ei ole merkki ihastumisesta. Se on minun tapa olla ihmisten kanssa, sukupuolesta ja säädystä riippumatta. Jos tulkitset sen ihastumisena ja vedät omat johtopäätöksesi, niin voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten siihen toiseen sitten pitäisi tutustua paremmin, jos ei voi pyytää treffeille? Melkein kaikki deittailu olisi sun mielestä väärin, sokko- ja nettitreffejä lukuunottamatta. Eikä deittailussa olisi mitään mieltäkään, kun kerran tutustuminen pitäisi hoitaa jotenkin etukäteen.

Paljon ihastumisia ja sen osoittamista tapahtuu vaikkei käytäis treffeillä kertakaan.

Ei kai se nyt tähän mitenkään liity? Se mitä ehdotat sulkee silti treffien mahdollisuuden pois, eikä se tästä sen vähemmän todeksi muutu.

Sori, aion osoittaa vastaisuudessakin. Teen niin itse asiassa myös vaikka en olisi välttämättä edes ihastunut, jos tuntuu siltä että ehkä teoriassa voisin ihastua ja tekisi mieli koittaa.

Aika harvoin siitä mitään pahaa seuraa. Aina välillä, mutta riskien otto kuuluu ihan minkä tahansa aikaiseksi saamiseen. Aloitteen teossa itse kantaa välttämättä vain osan riskistä, ja sitä osaa voi kontrolloida paremmin. Harmi, että joskus tulee otettua riskejä toisen puolesta, mutta se ei ole eikä voi olla minun ongelmani ja kun aikuisia ollaan kaikki, ihan huoletta oletan että kohde pärjää mahdollisesti realisoituvien riskiensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on ihmisiä, jotka tulkitsee ihastumiseksi sen, mitä minä pidän ihan vaan normaalina kanssakäymisenä. Jos juttelen sulle, kuuntelen intensiivisesti, nauran jutuillesi (jos ne on hyviä), olen ihan vaan tavallisen ystävällinen sinulle -ei, se ei ole merkki ihastumisesta. Se on minun tapa olla ihmisten kanssa, sukupuolesta ja säädystä riippumatta. Jos tulkitset sen ihastumisena ja vedät omat johtopäätöksesi, niin voi voi.

No en kuvittelisikaan tuosta, että olet ihastunut.

Aloittaja on näitä "toinen nainen vei aivottoman, tahdottoman ja holhouksessani olleen mieheni" -ämmiä.

Kyllä minä avoimesti vuorovaikutan kenen kanssa tahansa, sillä se on ainut oikea tapa kohdata toinen ihminen. Ja oletan että minuun suhtaudutaan samoin.

Eikä ketään tunne koskaan "kunnolla", edes sinä sitå tahdotonta avomieslullukkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten siihen toiseen sitten pitäisi tutustua paremmin, jos ei voi pyytää treffeille? Melkein kaikki deittailu olisi sun mielestä väärin, sokko- ja nettitreffejä lukuunottamatta. Eikä deittailussa olisi mitään mieltäkään, kun kerran tutustuminen pitäisi hoitaa jotenkin etukäteen.

Paljon ihastumisia ja sen osoittamista tapahtuu vaikkei käytäis treffeillä kertakaan.

Jos sinulle käy usein tuollaista niin todennäköinen selitys on että sinussa on jotain pahasti vialla ja se selviää ihmisille vasta kun tutustuvat sinuun paremmin. Olet jollain lailla kauhea/epämiellyttävä/sietämätön tyyppi, vaikkakin pintapuolisesti ja ulkoisesti mukava. Niinpä sinuun ihastutaan usein ja nämä henkilöt näyttävät sen, mutta sitten tutustuvat sinuun paremmin ja huomaavat että ovat lyöneet kätensä ns. paskoon.

Ethän kuvittele asioita niin ei tarvitse huolestua. Voi tutustua ja näyttää tunteensa milloin itsestään tuntuu sopivalta. Menee miten tahansa ei se ole mikään epäonnistuminen, että pitäisi käpertyäö kuoreensa eikä enää ikinä uskaltaa ottaa riskejä.

Kyllä mua v*tuttaa etten osoittanut ihastumistani silloin seitsemän vuotta sitten ja päässyt tutusttumaan ja todnäk pettymään kunnolla, ei tarvis enää haikailla herran perään. Toinen samanlainen nelisen vuotta sitten, vaikkei yhtä intensiivinen ihastus, silti jossittelen edelleen. Kyllä kaikki kortit kannattaisi aina katsoa, jos vähänkään tuntuu siltä.