Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde solmussa ja vauva syntymässä
02.04.2018 |
Muutamien käytännönjärjestelyiden takia oli tarkoitus muuttaa yhteen raskausaikana. Kuvittelin itse että jo alkuraskaudessa, mutta miehellä Edelleen muutama asia kesken. Mies kuitenkaan alkuraskauden jälkeen ei ole käynyt luonani kuin muistaakseni kolme kertaa puolen vuoden aikana. Itse olen käynyt hänen luonaan ehkä viidesti. Mies ei halua tulla luokseni, kuulemma liian kaukana, kylmä asunto, voin tulla ja muuttaa hänen luokseen jos haluan tavata jne. Ovat syinä.
Olemme nähneet siis lounailla, elokuvissa, vauvantarvikeostoksilla jne mutta emme ollenkaan rauhassa kahden kesken niin että oltaisiin voitu puhua asioista. Fyysistä läheisyyttä ei tietenkään ole. Raskaus on ollut hankala ja minun on vaikea edes kävellä. Mies ennen raskautta lupaili kuinka öljyäisi vatsaa, hieroisi, lakkaisi kynsiä ja pitäisi kaikin tavoin huolta jne. Mitään näistä ei ole tapahtunut kertaakaan, selitys se mikä yleensäkin. Voisin sinne hänen luokseen mennä jos kiinnostaa kyseiset asiat. Nyt kävi selväksi että seuraavan kerran olisimme näkemässä neuvolassa yli viikon kuluttua ja edellisestä tapaamisesta yli viikko. Esim. Pääsiäisenä ei edes ehdottanut näkemistä. En enää tiedä onko järkeä enää edes yrittää. Olin toivonut, että viettäisimme viikonloppuja ja aikaa yhdessä ja voisimme suunnitella muuttoa ja odottaa lasta yhdessä. Mies ei siis suostu muuttamaan mutta voisin kuulemma muuttaa hänen luokseen.
Olen itkenyt pettymystä viimeiset kuukaudet lähes päivittäin. Vauva on syntymässä n kuukauden kuluttua ja mietin kannattaako edes yrittää (enää) vai alkaa kerätä voimia yksinhuoltajuuteen? En kyllä olisi mitään lasta halunnut jos olisin tiennyt että päädyn todennäköisesti Yhksi. Mies ei ole myöskään suostunut tunnustamaan lasta neuvolassa, joten mitä se siellä edes tekee... :( Olen vain tajuttoman loukkaantunut ja pettynyt. Olin toivonut perhe-elämää mutta kuinka sitä tälle pohjalle rakentaisi kun mies ei halua edes tavata ellen mene hänen luokseen. Ei myöskään enää tunnu että miehestä olisi mitään tukea synnytykseen kun emmehän edes näe toisiamme eli nyt loppusuoralla alkaa näyttää että joudun sinne mahdollisesti yksin. Pari kertaa on raskausaikana auttanut käytännönasioissa (kantanut pari painavaa kassia) mutta muuta apua tai tukea ei ole tullut. Lapsi on ensimmäinen ja olisin toivonut tukea ja läheisyyttä. Koirien, kanin ja raskausvaivojen takia olisin toivonut että mies kävisi luonani enemmän kunnes muutto onnistuu. Nyt mies vaatii minua muuttamaan luokseen eikä itse voi tulla edes käymään, yöpymisestä puhumattakaan. Välimatkaa siis alle 20km. Olemme molemmat yli 30v, mies lähes 40.
Kommentit (62)
Huoh, miksi tuollaisessa tilanteessa hankiudutaan raskaaksi?
Kysyn samaa kuin edellinen miksi et muuta miehen luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun suunnittelitte aiemmin yhteenmuuttoa, niin mihin teidän oli tarkoitus muuttaa? Jomman kumman asuntoon vai etsiä uusi yhteinen?
Siis miksi ette ensin muuttanut yhteen ja sitte suunnitellut vauvaa kos ja kun olis näyttänyt siltä että mies kykenee sitoutuu?
kuulostaa kyllä aika huonolta.
Varaappa aika tunnekeskeiseen pariterapiaan.
Jos mies lähtee mukaan niin hyvä, jos ei lähde niin käy itte selvittää ajatuksias. Miegen varaan ei nyt kuitenkin kannata laskea
Vierailija kirjoitti:
No miksi et muuta miehen luo, jos hän on sitä toistuvasti ehdottanut ja toivot yhteenmuuttoa?
En halua muuttaa miehen nurkkiin hänen armoilleen. Asunto epämukavalla alueella ja epäköytännöllinen, ei hissiä, minikeittiö ja kylppäri jne. Muutenkaan ei tekisi sinne toivomani muutoksia kun asunto hänen. Ap
Kauanko olitte yhdessä ennen vauva uutista?
Mies tunnustamaan isyys sitten dna testien kautta jos muu ei auta. Jo nyt on **auta kun mies tolleen vastuutaan pakenee! Mutta pärjäät ja teet upean elämän muksun kanssa kaksisteen sitten ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda koko mies, jos ongelmia on jo nyt noin paljon, eivät asiat ainakaan parane, nyt sinulla on vielä runsaasti aikaa varautua vauvan syntymää ja rakentaa oikeasti toimiva tukiverkosto itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelitte aiemmin yhteenmuuttoa, niin mihin teidän oli tarkoitus muuttaa? Jomman kumman asuntoon vai etsiä uusi yhteinen?
Minä toivoin molemmille uutta ja muutamia käytiin katsomassakin mutta mies ei suostu ainakaan enää harkitsemaan kuin sitä missä nyt asuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et muuta miehen luo, jos hän on sitä toistuvasti ehdottanut ja toivot yhteenmuuttoa?
En halua muuttaa miehen nurkkiin hänen armoilleen. Asunto epämukavalla alueella ja epäköytännöllinen, ei hissiä, minikeittiö ja kylppäri jne. Muutenkaan ei tekisi sinne toivomani muutoksia kun asunto hänen. Ap
Minä laittaisin nyt parisuhteen ja vauvan ykköseksi, ja asunnon ominaisuudet kakkoseksi.
Jos aikaa on alle kuukausi, sinä olet viimeisilläsi raskaana, ja pitäisi ilmeisesti saada omistusasunto tai kaksi myytyä ja uusi hankittua, on vain mahdoton yhtälö.
Yritä muistaa ne miehen hyvät puolet miksi häneen rakastuit ja halusit hänen lapsensa, keskity hyvinvointiin - omaasi, vauvan ja miehen. Kyllä ne puitteet siitä järjestyy aikanaan jos sisältö on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte yhdessä ennen vauva uutista?
Mies tunnustamaan isyys sitten dna testien kautta jos muu ei auta. Jo nyt on **auta kun mies tolleen vastuutaan pakenee! Mutta pärjäät ja teet upean elämän muksun kanssa kaksisteen sitten ❤
Useita vuosia. Mies asui aiemmin yli puolet viikosta luonani kunnes se puoli vuotta sitten loppui ensimmäisen kolmanneksen aikana. Lasta ihan tekemällä tehtiin vuosi joten koen oloni nöyryytetyksi kun ei ole suostunut tunnustamaan. Toisaalta haluaisin saada asiat toimimaan mutta onko enää järkeä.. mies tuntuu ajattelevan vain itseään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelitte aiemmin yhteenmuuttoa, niin mihin teidän oli tarkoitus muuttaa? Jomman kumman asuntoon vai etsiä uusi yhteinen?
Minä toivoin molemmille uutta ja muutamia käytiin katsomassakin mutta mies ei suostu ainakaan enää harkitsemaan kuin sitä missä nyt asuu. Ap
Mitkä miehen perustelut on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et muuta miehen luo, jos hän on sitä toistuvasti ehdottanut ja toivot yhteenmuuttoa?
En halua muuttaa miehen nurkkiin hänen armoilleen. Asunto epämukavalla alueella ja epäköytännöllinen, ei hissiä, minikeittiö ja kylppäri jne. Muutenkaan ei tekisi sinne toivomani muutoksia kun asunto hänen. Ap
Minä laittaisin nyt parisuhteen ja vauvan ykköseksi, ja asunnon ominaisuudet kakkoseksi.
Jos aikaa on alle kuukausi, sinä olet viimeisilläsi raskaana, ja pitäisi ilmeisesti saada omistusasunto tai kaksi myytyä ja uusi hankittua, on vain mahdoton yhtälö.Yritä muistaa ne miehen hyvät puolet miksi häneen rakastuit ja halusit hänen lapsensa, keskity hyvinvointiin - omaasi, vauvan ja miehen. Kyllä ne puitteet siitä järjestyy aikanaan jos sisältö on kunnossa.
Aika tosiaan loppunut jo kesken, minusta. Olen todella väsynyt, kipujen takia kävelen huonosti enkä pysty edes kyykistymään. Kuitenkin mies edellyttää että hankkiudun eroon omasta asunnostani ja muutan hänen luokseen juuri ennen synnytystä. Haluaisin lähinnä levätä. Miehenhän ei tässä kuviossa tarvitsisi tehdä tai muuttaa mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun suunnittelitte aiemmin yhteenmuuttoa, niin mihin teidän oli tarkoitus muuttaa? Jomman kumman asuntoon vai etsiä uusi yhteinen?
Minä toivoin molemmille uutta ja muutamia käytiin katsomassakin mutta mies ei suostu ainakaan enää harkitsemaan kuin sitä missä nyt asuu. Ap
Mitkä miehen perustelut on?
Hänestä hänen asuntonsa olisi hyvä ja halpa meille joten kannattaisi asua siinä. Lisäksi kuulemma hänellä on tunneside kotiinsa. Suurin osa on siis velkaa ja vastikekin aikamoinen... Ap
Kyllä teitä riittää joka vuosi enemmän. Maha pystyssä ja valmiiks tuleva yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teitä riittää joka vuosi enemmän. Maha pystyssä ja valmiiks tuleva yh.
Mitä tämä kertoo niiden lasten isistä?
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Fyysinen kunto pitää saada paremmaksi,jos olet noin rapakunnossa. Raskauden aikana täytyy pitää itse itsestä huoli,ihan kuten synnytyksen jälkeenkin. Muutat miehesi luokse. Hissittömyys ei ole selitys,itsekin asun hissittömän talon kolmannessa kerroksessa kolmen alle 4 v:n kanssa. Kannattaa lopettaa arpominen ja nysvääminen. Lapsen hoito ja kasvatus,parisuhde ja kodinhoito ym. vaatii naiselta paljon ja valittamalla se ei helpotu.
Lähinnä harmittaa lapsen puolesta mistä kaikesta jää paitsi. Toisaalta tilanne vie älyttömästi voimia koko ajan. Ainoa mikä mietityttää kun usein sanotaan että pikkulapsivaiheessa ei kannattaisi erota. Ainoa että lapsi ei ole edes syntynyt... :( Mies kyllä jo raskausaikana jättänyt selviytymään yksin kaikesta, kuinka hän yhtäkkiä muuttuisi mukavaksi jos kaikki muutamme sinne. Jos asiat eivät suju, olisi työlästä muuttaa taas heti uudelleen. Joutuisin säilyttämään oman asunnon selustan turvaksi ja maksamaan lainaa ja vastiketta siitä. Ap
Pakkaa reppu ja koira ja lähde sinne miehen luo nyt vaan.
Vastasyntynyt vauva ei tarvitse kuin äitiyspakkauksen ja vaunut, eikä yhtään tiedä minkälaisessa asunnossa asuu.
Sitten kun elämä yhdessä miehen ja vauvan kanssa on tasaantunut, voitte ehkä rauhassa miettiä onko asunnonvaihto ajankohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Fyysinen kunto pitää saada paremmaksi,jos olet noin rapakunnossa. Raskauden aikana täytyy pitää itse itsestä huoli,ihan kuten synnytyksen jälkeenkin. Muutat miehesi luokse. Hissittömyys ei ole selitys,itsekin asun hissittömän talon kolmannessa kerroksessa kolmen alle 4 v:n kanssa. Kannattaa lopettaa arpominen ja nysvääminen. Lapsen hoito ja kasvatus,parisuhde ja kodinhoito ym. vaatii naiselta paljon ja valittamalla se ei helpotu.
Liitoskivut ovat estäneet urheilun ja nyt jo lähes kävelynkin. En siis pysty urheilemaan. Ennen raskautta liikuin aktiivisesti mutta kunto on huonontunut raskauden aikana huomattavasti. En kyllä ymmärrä miksi minun pitäisi olla ainoa joka joustaa tai muutenkaan tarvitsisi muuttaa epäkäytännöllisiin oloihin, en ole koskaan asunut hissittömässä kerrostalossa joten tuntuisi hullulta muuttaa sellaiseen ensimmäistä kertaa elämässään vauvan kanssa. Ei se silti varmaan mahdotonta ole. Näiden liitoskipujen takia en synnytyksen jälkeen saa nostaa edes vaunuja ja nehän pitäisi vetää/kantaa portaissa. Ap
Yhteenmuutto ei tule tilannetta ainakaan parantamaan. Vauva-arki on viimeinen niitti suhteelle.
No miksi et muuta miehen luo, jos hän on sitä toistuvasti ehdottanut ja toivot yhteenmuuttoa?