Ymmärtävätkö ihmiset, miten elämä muuttuu, kun saadaan lapsia?

Useimmat ymmärtää.

Minkälaista ap sun vanhempien elämä oli kun olit lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista ap sun vanhempien elämä oli kun olit lapsi?

He saivat elää elämäänsä melkein kuin minua ei olisi olemassakaan.

Päiväkoti on sitä varten, että siellä askarrellaan. Minä käyn ihan normaalisti silloin töissä ja siellä onkin pelkkiä aikuisia.

Ei ymmärrä, heti plussatestin jälkeen alkaa se yhdeksän kuukauden kitinä. Oi ja voi, miten raskasta ja vaikeeta on elämä.

Lapsen syntymän jälkeen tulee ne oma- aika valitukset.

Äidit, nauttikaa elämästänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista ap sun vanhempien elämä oli kun olit lapsi?

He saivat elää elämäänsä melkein kuin minua ei olisi olemassakaan.

Miksi siis kuvittelet että jos on lapsia ei voi tehdä mitä haluaa? Varsinkin kun lapsella on kaksi vanhempaa jotka voivat vuorotella lapsen kanssa olemisessa.

Meidän 12v.poika ei haluu askarrella eikä sitä tarvii viedä mihinkään leikkipaikkoihin vaan me matkustellaan yhdessä ja tehdään muitakin huippukivoja juttuja.Miks lapsettomat eitajua että se lapsi kasvaa?

Ymmärrän ja siksi en ole tehnyt lapsia.

Nyt jäi kyllä mietityttämään mitä on tämä ”kaikki järkevä tekeminen minkä takia ollaan olemassa”, joka lapsen myötä vaihtuu askarteluun?

Eihän nykyvanhempien elämä muutu miksikään. Lastenhoito kun ulkoistetaan yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nykyvanhempien elämä muutu miksikään. Lastenhoito kun ulkoistetaan yhteiskunnalle.

Näinhän se menee, päiväkotiin pääsee synnäriltä suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki järkevä tekeminen, minkä takia on olemassa, muuttuu lasten kanssa olemiseksi, leikkipaikoilla vahtimiseksi ja askarteluksi ja muuksi, mitä kukaan järjissään oleva ihminen ei halua tehdä. Missä mielenhäiriössä ihmiset lapsensa oikein hankkivat?

Ovatko vanhempasi jo toipuneet? Vai vieläkö sinusta pitää huolehtia ja viedä ulos leikkimään?

Elämä muuttuu aina oli lapsia tai ei. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät toisin kuin lemmikkieläimet.

Missä mielenhäiriössä lapseton vauvapalstailee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 12v.poika ei haluu askarrella eikä sitä tarvii viedä mihinkään leikkipaikkoihin vaan me matkustellaan yhdessä ja tehdään muitakin huippukivoja juttuja.Miks lapsettomat eitajua että se lapsi kasvaa?

Koska suurin osa lapsettomista on alle 25-vuotiaita. Ei niillä ole kauheasti perspektiiviä elämään muutenkaan. Ne eivät myöskään tajua, etteivät he itsekään pysy ikuisesti kaksikymppisinä vaan vanhenevat ja keski-ikäistyvät ja alkavat haluta elämässään sellaisia asioita kuin lapset ja perheen vaikka aina luulivat, etteivät ikinä haluaisi.

Perhe voi olla myös ilman lapsia. Haluan perheen en lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 12v.poika ei haluu askarrella eikä sitä tarvii viedä mihinkään leikkipaikkoihin vaan me matkustellaan yhdessä ja tehdään muitakin huippukivoja juttuja.Miks lapsettomat eitajua että se lapsi kasvaa?

Samaa ihmettelen aina näissä aloituksissa. Eikö ihmiset muista minkälaista oli olla lapsi? En minä ainakaan aiheuttanut lapsena vanhemmilleni juuri mitään vaivaa, ja kun olin tarpeeksi iso autoin kotitöissä ja pikkusisaruksen hoidossa, eli minusta oli vanhemmille enemmän hyötyä kuin haittaa.

Sama juttu omien lasten kanssa, koskaan ei ole tarvinnut mitään asiaa jättää tekemättä lasten takia, olen käynyt kursseilla, viikonloppumatkoilla, ollut politiikassa mukana ja ammattiliiton paikallisyhdistyksen johtokunnassa, harrastanut olen kaikkea mitä mieli tekee, lukenut kirjoja, katsonut kaikki hyvät sarjat telkkarista ja jopa nukun myöhään jos työt sen sallii. Mitä ihmettä minun olisi pitänyt tehdä jos lapsia ei olisi? Tasan samat asiat olisin tehnyt. Enemmän elämää rajoittaa työelämä kuin lapset ja jopa puoliso ja lemmikit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 12v.poika ei haluu askarrella eikä sitä tarvii viedä mihinkään leikkipaikkoihin vaan me matkustellaan yhdessä ja tehdään muitakin huippukivoja juttuja.Miks lapsettomat eitajua että se lapsi kasvaa?

Samaa ihmettelen aina näissä aloituksissa. Eikö ihmiset muista minkälaista oli olla lapsi? En minä ainakaan aiheuttanut lapsena vanhemmilleni juuri mitään vaivaa, ja kun olin tarpeeksi iso autoin kotitöissä ja pikkusisaruksen hoidossa, eli minusta oli vanhemmille enemmän hyötyä kuin haittaa.

Sama juttu omien lasten kanssa, koskaan ei ole tarvinnut mitään asiaa jättää tekemättä lasten takia, olen käynyt kursseilla, viikonloppumatkoilla, ollut politiikassa mukana ja ammattiliiton paikallisyhdistyksen johtokunnassa, harrastanut olen kaikkea mitä mieli tekee, lukenut kirjoja, katsonut kaikki hyvät sarjat telkkarista ja jopa nukun myöhään jos työt sen sallii. Mitä ihmettä minun olisi pitänyt tehdä jos lapsia ei olisi? Tasan samat asiat olisin tehnyt. Enemmän elämää rajoittaa työelämä kuin lapset ja jopa puoliso ja lemmikit.

Muistan kyllä millaista oli olla lapsi. Isosiskoni oli hankala ja huomion kipeä koko lapsuutemme. Siskoni kouusaso minua minkä ehti. Ikää tulessa lisää siskoni alkoi käyttää uhkailua ja kiristystä. Joskus löi saksilla tai puukolla kun en tehnyt mitä hän halusi. Kasvatuksesta ei ollut kiinni, koska minusta kasvoi vastuullinen työssäkäyvä aikuinen.

Isosiskostani oli vanhemmilleni enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänet laitettiin lopulta sijoitukseen, kun vanhemmat eivät enää jaksaneet. Ja itse en tee lapsia koska en halua että he mahdollisesti kokevat saman mitä minä. Yksikin on liikaa.