Tätini lopetti yhteydenpidon täysin. Ei koskaan kysele kuulumisiani sukulaisten kautta.

No oletko itse yrittänyt pitää yhteyttä?

Mä lopetin yhteen kaveriini yhteydenpidon, kun se oli yksipuolista. Sitten ihmetteli miksi olen lopettanut ja soitti kerran. Sitten minä taas pidin jonkin aikaa yhteyttä ja se oli taas yksipuolista. Päätin, että seuraavaksi hänen vuoronsa. Nyt olen neljä vuotta odottanut, mutta veljensä oli sanonut veljelleni että miksen minä pidä enää kaveriini yhteyttä.

En tiedä olenko sitten jotenkin huono ihminen mutta ei minua voisi oikeasti vähempää kiinnostaa monienkaan sukulaisten elämä enkä pysty ymmärtämään miksi vain sukulaisuuden vuoksi pitäisi.

Minä en paskanjauhajien kassa halua olla tekemissä kuuluu ne siskon tytön puheet muutenkin haukkuu nettiä myöten .T.täti

Saatat olla minun sukulaiseni.... Mutta joo, itsellä alkoi hiipua yhteydenoito yhteen sukulaistyttöön kun yhteydenpito oli täysin yksipuolista ja vain minun puoleltani. Annoin rippi-ja yo-lahjat; ei kiitosta. Annoin valmistujaislahjan, ei kiitosta. Ei osoitteenmuutosilmoitusta, ei joulukorttia. Tai mitään muutakaan kuin siis ne kutsut juhliin, joissa oletus on antaa lahjoja. Lopullinen niitti oli yksi sukuriita, jossa tämän tytön perhe päätti riitauttaa kiistattoman testamentin ja alkoi riidellä joka kiposta ja kupista. En katsonut olevani vastuussa vanhempieni perhesuunnittelusta; jostain syytä pienen omaisuuden jakaminen ei käynyt heille täysin perintökaaren mukaisella kuviolla, jossa vaan hypättiin yhden sukupolven yli.

Asuuko tätisi lähellä vai kaukana?

Mä taas iloitsin siitä, kun täti tänään soitti, koska äitini ei koitakaan paikata välejämme, jotka koen, että hän on itse rikkonut. Soittelen myös itse tädilleni, eli ei ole yksipuolista yhteydenpitoa. Juttelimme tädin kanssa varmaan 1,5 tuntia puhelimessa, meillä on aina maratonpuheluita. Olemme samanhenkisiä, vaikka ikäeroa on kolmisenkymmentä vuotta.

Minua surettaa todella se, että äitiäni ei kiinnosta korjata välejä kanssani, vuosia kuuntelin hänen valitustaan ja moitetta mikä itsessäni on hänestä vialla ja hän se minut itseni vialliseksi kokemaan opettikin. Mutta kun kaikkeen tottuu. Siihenkin, että sua haukutaan. Mutta nyt en enää koita saada häntä ymmärtämään, millaista käytöstä edellytän, että jaksan itsekin olla häntä kohtaan ystävällinen, en enää ole yhteydessä, niin ei tavitse sietää sitä huonokäytöksistä moukkaa, eli äitiä.

Tätini on paljon valoisampi ihminen ja sitä kautta parempaa seuraa. Että onko sulla ap välejä äitiisi, tai muihin sukulaisiin? Vai vaivaako sinua, että pitäisikö sinun tiedostaa, onko tätisi jostain loukkaantunut, mihin voit vaikuttaa? Etkä sitä nyt tiedä? Jos et keksi mitään, niin eiköhän syy ole tädissä, jos ei osaa syystä edes keskustelua avata.

Minulla meni siskojeni kanssa välit ja heidän lapsensa oli silloin pieniä. En viiti olemassa olollani lapsia vaivata, nykyään toki ovat aikuisia mutta jos ottavat itse yhteyttä niin varmastikin lämmitäisin välit heihin, mutta tahtoa olla yhteydessä odotan heiltä.

T. Täti kolmelle

Minun täti on oikeasti tosi mukava ihminen, mutta arvaan sen melkein että omat asiat leviää sitä kautta omalle perheelle isän ja äidin tietoon niin sen tähden ei tee mieli olla yhteydessä. Muutenkin tuntuu, että oma suku ei ole niitä kirkkaimpia tähtiä.