Voiko yksinhuoltajuus olla hyvä valinta?
Siskoni kamppailee tällaisen valinnan kanssa. Hän on sitä mieltä, että haluaa kasvattaa lapsensa yksin. Elää ihan hyvää elämää uuden miehensä kanssa, mutta tosissaan harkitsee eroa ja sitä että kasvattaisi lapsensa yksin. Toki etävanhempi kuvioissa jotenkin joo, mutta eipä se arjessa mitenkään auta. Siskoni on sellainen hyvä perheihminen ja äiti, mutta ei mikään vahva itsenäinen nainen joka ei miestä tarvitse. Eikö yksinhuoltajuus ole ihan oikeasti iso riski monella tapaa? Muistan omasta peruskoulusta yh-äitien lapset ja kyllä ne suurin osa olivat enemmän tai vähemmän heitteillä. Jos niiltä lapsilta kysytään niin eivät olisi halunneet sellaista lapsuutta. Minusta naisen tulee olla erityisen vahva, itsenäinen ja toimelias mikäli luulee kunnialla selviävänsä tuosta urakasta.
Kommentit (3)
Jos hän ei toivo työuraa ja saa paljon iloa pelkästä perhe-elämästä niin onhan se vaihtoehto. Jos mies on edes jokseenkin ok niin miksi ihmeessä erota juuri nyt? Yh:na ei ole aikaa viritellä uusia suhteitakaan.
Minä olen kunnianhimoinen, en mikään äiti-ihminen ja kaipaan tilaa harrasteille. Jouduin yh:ksi koska ex muuttui väkivaltaiseksi, nykyään juo ja epäilen huumeitakin. Elämä on tosi raskasta, jatkuvaa omien toiveiden ja tarpeiden unohtamista, työuran katkeamista tai huonomman työn vastaanottamisen pakkoa koska lapsen hoitoajat...
Elämä on todella kamalaa.
Siskosi voi erota myöhemminkin, ei missään nimessä kannata pikkulapsiaikana jos mies edes jokseenkin tolkuissaan ja auttaa kotona!!
Siskoni on vielä sellainen ihminen jonka elämässä joko ex-mies tai tämä kohta ex-mies ovat hoitaneet raha-asioita. Sisko itse elää kädestä suuhun. Hän ei edes tiedä mitä auton pitäminen maksaa pitkässä juoksussa, koska ei ole koskaan niistä itse vastannut. Kysyin häneltä eilen tietääkö kuinka tiukille joutuu. Vastasi vain, että ei ole kahden lapsen huolenpito mikään iso juttu mistä hän ei selviäisi. Tiedän että rakastaa lapsiaan, mutta en oikeasti ymmärrä miten luulee selviävänsä yksin. Jos vaikka koko ajan tarvitsee jonkun tutun tai sukulaisen apua, niin minkälaista elämää sellainen on? ap
Tyypillisesti jossain vaiheessa vain väsyy kaiken hoitamiseen, eikä sitten enää hoida kaikkea. Toki jos lapset ovat yli 15-vuotiaita, niin hyvät mahdollisuudet selvitä. Mutta selviämistähän tuo nimenomaan on, eikä kukaan voi kaikesta selvitä yksin. En ymmärrä miksi kukaan haluaisi kasvattaa lapsensa yksin.