Lähiomaisen kuolemasta 'toipuminen'...

Otan osaa. Vaikea aikaa sanoa, toipuminen on niin henkilökohtaista. Jatka elämää normaalisti sitä siskosi toivoisi. Hae apua myöhemmin jos siltä tuntuu.

Ei tuollaiseen ole ole vastausta, sisko voi olla paras ystävä tai pakollinen tuttu sukujuhlissa.

Siskon kuolema voi olla ensimmäinen suuri suru elämässä tai yksi pitkässä sarjassa, voit tietää miten tämän käsittelet tai viimeinen pisara, jota et enää jaksaisi kantaa.

 Kuukausi on vielä kovin lyhyt aika. Suru vie aikansa. Anna itsellesi lupa surra. Sisko on ollut varmasti sinulle tärkeä ihminen ja ehkä jopa paras ystävä, jonka kanssa olette jakaneet yhteiset lapsuus- ja nuoruusmuistot. Ehkä nyt hautajaisten jälkeen pystyt alkaa vasta kunnolla käsitellä asiaa. Joskus käy niin, että vasta hautajaisten jälkeen kunnolla ymmärtää läheisen poismenon. Minulle on käynyt niin. 

Siskosi kuolemasta on vasta kuukausi ja sinun ei tarvitsekaan olla toipunut siinä ajassa. Anna surulle aikaa. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Olisi tärkeää huolehtia surun keskellä omasta hyvinvoinnistasikin. Jos et nuku öisin, et jaksa päivälläkään mitään. Ehkä voisi olla apua, jos vaikka edes lyhyen aikaa käyttäisit nukahtamisen apuna jotain lääkettä. Apteekista saa ilman reseptiä mietoja luontaislääkkeitä nukahtamiseen ja lääkäristä reseptillä unilääkkeitä. Nuo univaikeudet, ruokahaluttomuus, väsymys ym. ovat tavallisia suruun liittyviä oireita.  Sinussa ei ole siis mitään vikaa ja noita oireita ei tarvitse säikähtää. Anna kaikkien tunteiden tulla ja muista, että kuukaudessa sinun ei tarvitsekaan olla normaali itsesi ja jaksaa vielä entiseen malliin. Sinun pitää antaa itsellesi lupa surra. 

Onko sinulla ketään hyvää ystävää, jolle voit puhua ja jonka kanssa voisit yrittää jaksamisesi mukaan tehdä jotain mukavia asioita tai lähteä vaikka kävelylle? 

Itse en ole menettänyt sisarusta, mutta kaksi muuta läheistäni menetin äskettäin kuukauden sisällä toisistaan. Käyn näitä samoja tunteita läpi. Läheisen menettäminen on aina raskasta, mutta päivä kerrallaan mennään. 

Paljon voimia ja halauksia sinulle! 

Otan osaa suruusi.

Minusta kuukausi on todella lyhyt aika. Ole armollinen itsellesi. Jää peiton alle , jos pystyt.

Aika auttaa ja suru muuttaa muotoaan. Meinaan vieläkin soitella veljelleni, joka kuoli 4v sitten. Halaukset ja voimia sulle.

Kohta tulee vuosi isäni kuolemasta ja tuntuu ettei vieläkään ihan ymmärrä ettei häntä enää koskaan näe. Minulla meni varmaan yli puoli vuotta ennen kuin pahin tuska hävisi ja osasi ajatella jotain muutakin. Muistan myös tuon kamalan väsymyksen..

Voimia ja osanottoni ❤

Siskosi kuolemasta on todella lyhyt aika, et voi odottaa toipuvasi vielä. Se vie aikaa, välillä voi tuntua, että helpottaa jo, mutta sitten se tulee uudestaan. Eräästä läheiseni kuolemasta tulee tässä kuussa täyteen vuosi, enkä ole vieläkään täysin toipunut. Joka päivä mietin ja muistelen häntä, mutta enää en ole itkenyt. Nyt vasta alkaa kunnolla helpottaa.

Anna itsellesi aikaa.

Ei siihen toipumiseen oikein taikakeinoja ole, ajan kanssa helpottaa. Jos on läheisiä joiden kanssa purkaa tuntojaan se auttaa ehdottomasti ja joillekin voi olla ammattiapu tarpeen. Mutta se on huolestuttavaa, jos et saa nukuttua, tosiaan kannattaa käydä pyytämässä unilääkettä lääkäriltä, jos pelkkä melatoniini ei auta. Muuten sitä saattaa seota ihan tosissaan, pitkään jatkuneesta unettomuudesta tulee psykoosioireita kenelle tahansa ja varsinkin kriisitilanteessa helpommin. On kokemusta..

Minun isä haudattiin vasta, sen jälkeen tuli aivan älytön väsymys, ei jaksa tehdä mitään, levätä vain. On niin kaikkensa antanut olotila. Hautajaisten järjestely vei voimia, se ei silloin vielä tuntunut väsymyksenä. Huonosti nukutut yöt tuntuu nyt jälkeenpäin. 

Kysymys on esitetty 02.04.2018 | 11:26. Toivottavasti aloittaja on päässyt jo tolpilleen. Miksi näitä ikivanhoja aloituksia nostetaan jostain netin syövereistä, ja uusia poistetaan silmät kiiluen?