(ex-)Syömishäiriöiset pystyttekö seksisuhteisiin/parisuhteisiin/perhe-elämään/ystävyyteen

En pysty. Mihinkään noista. Tai no elämään ehkä. :/

Pystyn :)

T. Ex-anorektikko

Pystyn kaikkiin, vaikka minulla on edelleen syömishäiriötä.

En ole edes ex, mutta vaihtelevasti. Parisuhde tietenkin kärsii ajoittain (eilen mies joutui "murtautumaan" vessaan ja repimään sormet pois kurkusta kun ahdistuin liikaa iltapuurosta (näin rajua oireilua on onneksi harvemmin) ja välillä (esim. nyt) on kausia kun oma keho ahdistaa niin paljon, että esim. seksiä on harvemmin. Kesällä vielä sinkkuna taas huomasin, että irtosuhteet oli paljon helpompia.

Ystävyyssuhteet toki ajoittain myös koetuksella, mutta se liittyy yhtä lailla myös masennukseen. Mulla on osastoajoilta edelleen läheisiä kavereita ja jos jollain menee huonommin, niin se tietenkin triggeröi. Juuri mietin pitäisikö taas ottaa etäisyyttä yhteen.

Elämään? Nojoo, tavallaan. Usein se vaan tuntuu pelkältä suorittamiselta ja mietinkin, mitä järkeä siinä on kun ei tuntuu etten etene kuten haluaisin.

Koulunkäynti kärsii sairastamisesta kärsii eniten.

Pystyn. Välillä nuo vanhat tavat yms alkaa kummitella ja tulla mieleen että pitäiskö mutta en ole antanut periksi