Halailu perheessä, hellittely nimet...

Lapsuudenperheessä ei ikinä, luulisin, et noi on seonnut, jos tommosta alkaisi.

Meillä vanhemmat eivät ikinä käyttäneet hellyttelynimiä toisiaan kohtaan eikä isäkään meitä lapsia. Äiti kyllä hellitteli ja kutsui lempinimillä.

Omassa parisuhteessa hellittelen aika paljon, se on hauskaa. Tosin on olemassa tietty imelyysraja, jonka yli mennessä tuntuu jo jotenkin typerältä :)

Omassakin perheessä kyllä, mutta persoonallisempia ei mitään "kultaa". Omassa perheessäni ketään ei juuri kutsuta omalla nimellä (paitsi vihaisena), hellittelynimiä koko liuta. Teinejäkin edelleen halailen. 17-v poika kyllä protestoi :D

Ei lapsuudenperheessä. Nyt itse kyllä puhun ja halaan paljonkin. Aika näyttää mikä tässä menee pieleen, jokin kuitenkin, kaikki heijastaa aikaansa.

Ei. Ylioppilasjuhlassa vanhempani kättelivät minua. Sen jälkeen ei olla taidettu koskea ollenkaan ellei tungoksessa vahingossa tönäisty. Tästä huolimatta koen että välit ovat hyvät ja vanhemmille mennessä menen kotiini jossa voi ottaa rennosti.

Nainen 24v

Hei ap, ehkä enemmän merkitsee se, mitä nyt itse teet omassa perheessäsi? Omassa lapsuudenperheessäni ei hellittelynimiä ollut, ja esikoistani (16v) en varmasti ole hellitellyt tarpeeksi, kun en ole itse mikään sisar hento valkoinen. Kuopuksen (7v) kohdalla olen koettanut korjata!

Ei. Rakkaussanat oli kirosanoja. Äiti kyllä käytti jotain hellittelynimiä tyyliin "pikkupupunen" (tai jotain sen tapaista), mutta ei koskaan mitään rakas tai kulta. Eikä halattu ikinä. Joskus joku täti kävi meillä ja kehotti minua halaamaan äitiä, se oli tavattoman kiusallista. Halausta ei siis tapahtunut, mutta se kun mä ja äiti katottiin toisiamme, nolottaa jotenkin vieläkin. Ihan älytöntä.

Voi kauhistus. Kyllä meillä aina halattiin kun lähdettiin ulos kavereitten kanssa. Ja halaan joka ikinen kerta kun käyn äidin luona tai isän luona. Sama mummoani ja paappaanikin haalan aina kun nähdään. Lapsiani rutistan aamulla ensiksi ja illalla viimeiseksi ja kerron joka päivä että rakastan ja halin ja pusuttelen. Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Eikö rakkaille näytetä, että kyllä, olet rakas?

Halittiin, sanottiin ääneen että rakastetaan ja kaikilla hellittelylempinimet joita käytetään vieläkin, vaikka ollaan jo vanhoja. Sama jatkuu omassa perheessä ja on luonnollista omille lapsillekkin.

Yritän kyllä sanoa tyylin "kulta" ja joskus sanonkin mutta se tuntuu tosi omituiselta vieläkin vaikka 2v oltu yhessä. Ap

Lapsuuden perheessä ei meilläkään tuota harrastettu. Omia lapsiani olen halaillut paljon, nimitellyt hellästi, sanonut että rakastan... On rapsuteltu, silitelty ja sylitelty. Edelleen halataan aina kun nähdään ja kun erotaan (esikoinen on jo 23 ja asuu omillaan).

Kiva kuulla että on monenlaisia perheitä ollut, joissa sanotaan noilla hellittelynimillä ja niitä joissa ei. Tottakai rakkaille saa ja pitää näyttää rakkauttaan mutta kaikki vain ei sitä tee :(. Ap

Ei koskaan. Kyllä meillä silti oli ihan hyvät välit eikä riitoja oikein koskaan. Harmittaa kyllä sinänsä kun tuo on varmaan vaikuttanut siihen etten oikein osaa puhua tunteistani, poikaystävällekään en uskalla sanoa rakastavani tai kutsua esim. rakkaaksi vaikka haluaisin ja alussa pitkään fyysisetkin rakkaudenosoitukset oli tosi vaikeita.

Meilläkään ei koskaan halailtu eikä juurikaan näytetty tunteita. Kukaan ei itkenyt toisten nähden ja jos olin vaikka vihainen, minulle hermostuttiin siitä. Eli kaikki "negatiiviset" tunteet olivat kiellettyjä tai hävettyjä.  Vanhempani eivät ole koskaan näyttäneet tunteitaan myöskään toisilleen kotona ainakaan meidän lasten nähden enkä ole koskaan kuullut heidän sanovan rakastavansa toisiaan tai nähnyt heidän suutelevan. Minuakaan ei ole sanottu rakkaaksi tai kullaksi. Muistan, kun koulussa lapsena tuntui ihanalta, jos vaikka opettaja kosketti olkapäätä tai tuli lohduttamaan, kun itkin jostain syystä. Nyt aikuisena oli lääkärissä ihanaa, kun eräässä toimenpiteessä hoitaja silitti kättäni. 

Meillä on silti ollut aina läheiset ja hyvät välit muuten. Vasta nyt aikuisiällä olemme alkaneet halata jossain tilanteissa.

Olen kokenut läheisyyden puutteen kipeänä asiana. Omia lapsia minulla ei ole vielä, mutta olen kyllä päättänyt, että meillä kyllä sitten halaillaan ja ollaan sylikkäin ja näytetään tunteet. Minusta on tullut todella läheisyydenkaipuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei koskaan halailtu eikä juurikaan näytetty tunteita. Kukaan ei itkenyt toisten nähden ja jos olin vaikka vihainen, minulle hermostuttiin siitä. Eli kaikki "negatiiviset" tunteet olivat kiellettyjä tai hävettyjä.  Vanhempani eivät ole koskaan näyttäneet tunteitaan myöskään toisilleen kotona ainakaan meidän lasten nähden enkä ole koskaan kuullut heidän sanovan rakastavansa toisiaan tai nähnyt heidän suutelevan. Minuakaan ei ole sanottu rakkaaksi tai kullaksi. Muistan, kun koulussa lapsena tuntui ihanalta, jos vaikka opettaja kosketti olkapäätä tai tuli lohduttamaan, kun itkin jostain syystä. Nyt aikuisena oli lääkärissä ihanaa, kun eräässä toimenpiteessä hoitaja silitti kättäni. 

Meillä on silti ollut aina läheiset ja hyvät välit muuten. Vasta nyt aikuisiällä olemme alkaneet halata jossain tilanteissa.

Olen kokenut läheisyyden puutteen kipeänä asiana. Omia lapsia minulla ei ole vielä, mutta olen kyllä päättänyt, että meillä kyllä sitten halaillaan ja ollaan sylikkäin ja näytetään tunteet. Minusta on tullut todella läheisyydenkaipuinen ihminen.

Pakko sanoa että vähän samaa minussakin on, kun kosketettu niin se jotenkin koukuttaa ja sitä kaipaa nykyään ja saankin kumppaniltani. Tosin vanhempien kanssa on tullut halattua vain kun täyttivät 50. 

Ap

Lapsuuden perheessä ei halailtu eikä käytetty hellittelynimiä, vanhempani ovat siinä mielessä perinteisiä, jäyhäkäytöksisiä suomalaisia. Olen silti aina ollut hyvin läheinen vanhempieni, erityisesti äitini kanssa. Ulkopuolisesta voisi tuntua oudolta, että halailen kyllä sukujuhlissa anoppiani mutta en omaa äitiäni. Minulle se on kuitenkin ihan luontevaa.

Omassa perheessäni kyllä halaillaan paljon ja käytetään hellittelynimiä. Teiniäkin saa onneksi edelleen halata.

Lapsuuden perheessäni oli kova kuri ja tottelemattomuudesta rangaistiin. Isä ei osoittanut minkäänlaisia tunteita, äiti hellitteli. Omia lapsia halaan ja pussailen joka päivä. Kerron että ovat rakkaita, tärkeitä. Toki kurikin on, mutta oikeudenmukainen. Lapset halaa ja pussaa takaisin ja sanovat että rakastaa. Tykkäävät hellyydestä.

Meillä lapsuuden perheessä halailu oli vähäistä. Mitä nyt äiti aina joskus halasi meitä lapsia.

Meidän perheessä taas halataan usein.