Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskaltaisitko syödä rauhoittavaa lääkettä jos et olisi koskaan aiemmin syönyt
01.04.2018 |
Kuinka kauan pitää syödä ennen kuin tottuu, kuten alkoholiin kun sietokyky paranee?
Kommentit (18)
Aika äärimmäisen huonossa jamassa saisin olla ennenkuin koskisi pitkällä tikullakaan rauhoittaviin. Aina on mahdollista jäädä jotenkin riippuvaiseksi niistä, sietokyky kasvaa ja annostus isonee. Periaatteena on, että pyrin pysymään erossa kaikista riippuvuutta aiheuttavista asioista.
Mihin tarvit rauhoittavia? Olisko vaivaa voinut auttaa millään muulla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskaltaisin jos rauhoittavan lääkkeen käyttö tuntuisi tarpeelliselta. Huvin vuoksi en uskaltaisi kokeilla.
Uskaltaisin jos minulla ei olisi sairauksia tai muita lääkityksiä jotka estäisivät sen ottamisen.
En tietenkään tiedä tilannettasi, mutta en suosittelisi kellekään enkä ikinä, ikinä, halua syödä mitään rauhoittavia/mielialaan vaikuttavia lääkkeitä. Söin 3v venlafaksiinia ja elämä oli turtaa. Kyllä, ei aallonpohjaa, mutta ei mitään iloakaan. Tasaista ja turruttavaa. Lopettaminen oli kamalaa. Minulla oli toiseksi pienin annos mutta kuukauden kesti pahaa oloa, huminaa, sähköiskun tapaisia päässä, kuvotusta, päänsärkyä, unettomuutta ja lopetin ihan sääntöjen mukaan vähentämällä.
Olen ollut kuukauden ilman ja ihana on ollut jopa itkeä :D Tulee sellaisia onnellisuuden puuskia myös joita en ole 3 vuoteen kokenut. On ihana olla jälleen oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pitäisi pelätä asioita, joita ei ole koskaan aiemmin tehnyt, niin aika vähän elämässä tulisi tehtyä yhtään mitään.
Mitä lääkkeitä ja millaisella annostuksella sulle on määrätty? Ne on varmaan määrätty tilapäiseen tarpeeseen. Yleensähän esim. leikkauksia tms. ennen potilaalle annetaan rauhoittavia, ihan tavallista, vaikutusta ei kummemmin edes huomaa.
Mun mielestä ihmiset liioittelee rauhoittavien haittoja. Jos ottaa vaikka kerran kahdessa viikossa pienimmän määrän rauhoittavaa niin ei siinä koukkuun jää.. se on hyvä apu erityisen jännittäviin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos riskillä tarkoitat yliannostusta, niin ainakin bentsoissa se riski on täysin olematon, jos et vedä niitä alkoholin (tai muiden pillereiden) kanssa sekaisin. Kympin pameja voi vetää kerralla sen 30 pillerin rasian ja silti ei olla lähellekään kuolettavaa annosta.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään tiedä tilannettasi, mutta en suosittelisi kellekään enkä ikinä, ikinä, halua syödä mitään rauhoittavia/mielialaan vaikuttavia lääkkeitä. Söin 3v venlafaksiinia ja elämä oli turtaa. Kyllä, ei aallonpohjaa, mutta ei mitään iloakaan. Tasaista ja turruttavaa. Lopettaminen oli kamalaa. Minulla oli toiseksi pienin annos mutta kuukauden kesti pahaa oloa, huminaa, sähköiskun tapaisia päässä, kuvotusta, päänsärkyä, unettomuutta ja lopetin ihan sääntöjen mukaan vähentämällä.
Olen ollut kuukauden ilman ja ihana on ollut jopa itkeä :D Tulee sellaisia onnellisuuden puuskia myös joita en ole 3 vuoteen kokenut. On ihana olla jälleen oma itsensä.
Venlafafaksiini on serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Ei muistuta edes etäisesti rauhoittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venlahan on tosiaan SNRI-lääke, sillä ei ole mitään tekemistä bentzojen kanssa
Kyllä, tosin en välittömästi kun reseptin sain. Sen verran rajuja reaktioita tullut psyykenlääkkeistä, ettei minä päivänä tahansa uskaltanut kokeilla. Mutta mulle niistä ei tullut kohtuuttomia haittoja, vaan olivat eka lääke, joka oikeasti toimi. Ja oloa helpotti jo niiden olemassaolo. Että jos tuli paha tilanne, ei tarvinnut satuttaa itseä vaan pystyi ottamaan lääkkeen ja näin selvitä tilanteesta. Pahemmin ne itse oireet häiritsevät. Kiitos nykyisen hysterian, kärsin nyt niistä oireista kun seuraava lääkäri ne kielsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoittavat lääkkeet ovat hieno keksintö ja niitä on turvallista syödä KUNHAN niitä ottaa tarpeeseen eikä huvikäyttöön, eikä syö päivittäin vaan ainoastaan tarvittaessa. Mulla on resepti oxaminiin nukahtamisen avuksi sekä ahdistukseen. Uskalsin ottaa kun tarve oli olemassa. Sain ensimmäisen lapseni ja olin niin ylivirittynyt että valvoin kaksi viikkoa putkeen, jonka takia hakeuduin lääkäriin hakemaan lääkkeitä. Sain myös mirtazapin reseptin univaikeuksiin jota söin päivittäin.
En en ja en.
En ikinä enkä koskaan.
Minulla on lapsesta asti ollut voimakasta ahdistusta ja muutaman kerran paniikkikohtaus.
En suostu koskemaan lääkkeisiin vaikka niitä saisinkin. Olen opetellut hallitsemaan ahdistustani muilla keinoin, ja jos se tulee päälle olen opetellut sietämään sen ja "ratsastamaan" sillä kuten psykologini sanoo. Olen työelämässä kuten muutkin, olen toimintakykyinen vaikka vaikeita aikoja joudunkin taklaamaan.
Ahdistus ja paniikki ei ole vaarallista. Siihen ei kuole. Se on tunne!! Epämiellyttävä tunne jota kukaan ei mistään hinnasta haluaisi, mutta täysin vaaraton. Sitä oppii hallitsemaan ja sietämään, tiedän sen omasta kokemuksesta.
Olen itse erittäin lääkevastainen. Kipulääkettä en ota ennen kuin äärimmäisessä tarpeessa. Pelkään lääkkeitä, ne eivät kuulu ihmisen elimistöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaa pienellä määrällä niin ei sitä juuri edes tunne esim diapam 2.5mg..
Eli kyllä.
Riippuu metaboliasta ja muista ominaisuuksista, itse käytän harvakseltaan ja annokseksi riittää tuo 2,5mg. Humahtaa ihan kunnolla nuppiin mutta ei vie toimintakykyä.
Ainakin unilääkkeiden teho häviää ihmeen nopeasti,kerran käytin niitä lyhyen ajan.
En koskisi vaikka lääkäri niitä määräisi. Kannattaa kokeilla muita keinoja asian hoitamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En en ja en.
En ikinä enkä koskaan.
Minulla on lapsesta asti ollut voimakasta ahdistusta ja muutaman kerran paniikkikohtaus.
En suostu koskemaan lääkkeisiin vaikka niitä saisinkin. Olen opetellut hallitsemaan ahdistustani muilla keinoin, ja jos se tulee päälle olen opetellut sietämään sen ja "ratsastamaan" sillä kuten psykologini sanoo. Olen työelämässä kuten muutkin, olen toimintakykyinen vaikka vaikeita aikoja joudunkin taklaamaan.
Ahdistus ja paniikki ei ole vaarallista. Siihen ei kuole. Se on tunne!! Epämiellyttävä tunne jota kukaan ei mistään hinnasta haluaisi, mutta täysin vaaraton. Sitä oppii hallitsemaan ja sietämään, tiedän sen omasta kokemuksesta.
Olen itse erittäin lääkevastainen. Kipulääkettä en ota ennen kuin äärimmäisessä tarpeessa. Pelkään lääkkeitä, ne eivät kuulu ihmisen elimistöön.
Siinäpä etevä ihminen (huoh)!
Alue: Aihe vapaa
Jos aloittaa pienellä määrällä niin ei sitä juuri edes tunne esim diapam 2.5mg..
Eli kyllä.