Olen melkein kolmevitonen, työtön mies ja hieman kateellinen yläkerran ekan vuoden lääkisopiskelijakundille
Tosi mukava tyyppi hän on, ei siinä mitään. Pitkä, komea, sosiaalinen, fiksu, maanläheinen ja juttelee mullekin aina kuin normaalille ihmiselle, vaikka vähän luuseri olenkin. Mutta silti hieman sieppaa aina vähän sydämestä nähdä miten kauniita naisia se kämppäänsä taluttaa, ja tuntuu että joka viikonloppu on uusi mimmi kierrossa.
Ei ole ilmeisesti mistään rikkaasta perheestä kotoisin, mutta muuten on onnellisten tähtien alla syntynyt. Ja näyttää vähän siltä, että tuollainen nuori menestyjä saa tässä elämässä kaiken mahdollisen hyvän, kun taas moni vähemmän onnekas nuori mies jää täysin osattomaksi niistä asioista, jotka hänelle ovat itsestäänselvyyksiä. Nähdäkseni hänellä on asiat jopa paremmin kuin vastaavalla menestyjänaisella, koska yhteiskunnan eliitissä taitaa miessukupuolesta olla edelleen hyötyä niin uran kuin rakkauselämän suhteen.
Kommentit (30)
Ihanaa! Kerrankin rehellinen aloitus :D Näitä lisää! On olemassa hyvää kateellisuutta, jonka pystyy tunnustamaan ääneen ja arvostamaan kaveria. Ja on olemassa huonoa kateutta, joka purkautuu (kuten tämänkin ketjun useassa kommentissa) ihmeellisenä katkerana ininänä.
Munkin on pakko myöntää että kadehdin vähän naapurin rouvaa. Miten joku voi tehdä upeaa työtä, kasvattaa niin tasapainoiset lapset, pitää itsestään huolta ja pihallakin kasvihuoneesta lähtien kaikki kunnossa vaikka miehensä tekee paljon reissutöitä eikä hoitoapuakaan näytä juuri olevan?! Mulla sentään apujoukkoja pilvin pimein ja silti joka kesä rikkaruohot kitkemättä :)
Pevkeleen lääkiskundit kun vievät kaikki mimmit. Tai ainakin ne parhaimmat.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat kortit sille on jaettu kun sullekin.
Elämä on täynnä valintoja, sä et näemmä oo tehny kauheen hyviä.
Niinpä. Kaikille meille on tarjottu saman verran älykkyyttä ja lahjakkuuksissa tai taipumuksissakaan ei eri ihmisissä ole eroja. Kuka tahansa voi ryhtyä kirurgiksi, lennonjohtajaksi tai taiteilijaksi, jotkut nyt vain jostain syytä vain päättävät ryhtyä luusereiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat kortit sille on jaettu kun sullekin.
Elämä on täynnä valintoja, sä et näemmä oo tehny kauheen hyviä.
Ei ihmisille jaeta samoja kortteja, kyllä on kaikilla eri pinkat ja niillä mennään mitä on!
Vierailija kirjoitti:
Anna pojan nauttia. Oli varmaan koulussa kiusattu, koska oli hikari.
Ei se näin mene. Hyvien perheiden lapset pärjää koulussa saamatta mitään hikarin mainetta. Ne kiusaa niitä hikareita, ja silti niillä on monia hikareita parempi todistus.
Miks olla kateellinen kun voi olla iloinen hänen puolestaan. Itse ajattelisin niin että siistiä, hän voi olla joskus vaikka sun hyvä kaveri. Ikää sulla on sen verran että ehdit vielä hyvin opiskella sinua kiinnostavaa alaa, vai kiinnostaako sinua sama työ mihin hän opiskelee? Jos kyttäät naapuriasi, näytät naistenkin silmissä aika oudolta. Olisiko tässä vinkkiä millä saisit tuon kateuden mielestäsi ja alkaisit tekemään omasta elämästäsi onnellisempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat kortit sille on jaettu kun sullekin.
Elämä on täynnä valintoja, sä et näemmä oo tehny kauheen hyviä.
Niinpä. Kaikille meille on tarjottu saman verran älykkyyttä ja lahjakkuuksissa tai taipumuksissakaan ei eri ihmisissä ole eroja. Kuka tahansa voi ryhtyä kirurgiksi, lennonjohtajaksi tai taiteilijaksi, jotkut nyt vain jostain syytä vain päättävät ryhtyä luusereiksi.
Kyllä! Ja vaikka perheet on todella erilaisia, se ei ollenkaan vaikuta siihen miten niitä lahjoja pystyy kehittämään ja käyttämään. Jos olet vaikka kotona laiminlyönnin ja henkisen väkivallan uhri, niin kyllä siinä hoituu lapsena ja teininä itsensä ja pikkusisarusten hoitamisen ohessa koulunkäynti varmasti ihan yhtä hyvin kuin niillä joilla on vanhemmat joista on apua eikä pelkkää haittaa. Ongelmaperhetausta ei varmasti koskaan aiheuta häpeää, syrjäytymistä ja sosiaalista ahdistusta, eikä pelkotilat rajoita koulunkäyntiä millään tavalla. Tai jos joskus jotain tästä käykin, niin ne on niitä valintoja mitä tuli tehtyä. Olinpa mäkin tyhmä kun päätin lapsena yrittää ratkaista perheeni ongelmat ryhtymällä mielisairaaksi! Mutta tietenkin valitsin olla niin tyhmä lapsi, mun olisi pitänyt tajuta antaa itselleni kertarysäyksellä vuosien terapiat ala-asteiässä.
Sellasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat kortit sille on jaettu kun sullekin.
Elämä on täynnä valintoja, sä et näemmä oo tehny kauheen hyviä.
Ei ihmisille jaeta samoja kortteja, kyllä on kaikilla eri pinkat ja niillä mennään mitä on!
Näin.
Ap voisi ottaa mallia tuosta kaverista (kaikilla ei ole edes tuollaista mahdollisuutta vaan naapurina on nistejä). Ei ehkä yllä samaan, tai sitten yltää ja parempaankin, mutta eihän se haittaa vaikkei pääsisi alfaksi, jos kuitenkin saisi ihan hyvän taviselämän.
No ainakin hänellä täytyy olla piinkova itsetunto ja kyky kestää loputonta kritiikkiä kun on tupakoiva lääketieteen opiskelija. Taitaa olla aika harvinaista. Miten hän pystyy käymään tupakalla opiskelupaikallaan luentojen välissä? Luulisi että tulee loputonta moitetta ja kuittailua.
Tupakoiva lääkäri on kyllä yhtä epäuskottava kuin lihava lääkäri. Itse en ottaisi sellaiselta mielipidettä tai neuvoja mistään.
Okei, en pahalla tarkoittanut. Ihan hyvässä hengessä vain.
AP