Mieheni ei kestä jonottamista, odottelua tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaminen on ihan persiistä. Jonottaa on usein pakko ja joskus tekisi mieli huutaa että menkää nyt helvettiin mun edestä!

Mikäs pentu sinä olet? Eikö ole kasvatettu?

Paniikkikohtauksen aikana voi karista myös käytöstavat. 

Myös minua ahdistaa kaikki jonottaminen. Jos kuitenkin joudun menemään kauppaan ruuhka-aikana, keskityn hengittämiseen, jotta pysyn kuosissa. Myös mentaaliharjoitukset ovat hyviä: kuvittelen, miten mukavaa on taas kotona, kun kukaan ei tunge kärryineen henkilökohtaiselle alueelleni ja saan olla ihan rauhassa. 

Kyllä tiedän mitä paniikkikohtaus tekee, puolisolla on paha sellainen. Silti hän ei töni ihmisiä tieltään. Hauska juttu kun psykiatri ei pidä paniikkihäiriötä mitenkään erikoisena, "se on sinusta itsestäsi kiinni, sun täytyy vaan yrittää, päläpäläpälä..."

Voisin ehdotta hänellä käyntiä, sen jälkeen ei ole paniikkihäiriöstä tietoakaan, koska "kikkeliskokkelis", olet parantunut!

Hei 41! Miehesi kannattaa vaihtaa psykiatriin, joka ottaa paniikihäiriön tosissaan. Sellaisiakin nimittäin on olemassa. 

Kahta viimeistä riviä kommentissasi en ymmärtänyt. Onko miehesi paniikkihäiriö hoidettu kunnolla ( = hän on hoitosuhteessa erikoissairaanhoitotahuun) vai ei? Eikö miehesi käykään minkäänlaisen psykiatrin vastaanotolla? 

Niin tai näin, hänen kannattaa tosiaan etsiä sellainen psykiatri, joka ottaa ihan kaikki ahdistuneisuushäiriöt tosissaan. 

Paljon näkee kaupoissa näitä niin hitaita ihmisiä että tekisi mieli ravistaa ja kysyä ollaanko sitä hereillä!

Vierailija kirjoitti:

Mun mies rupee tiuskimaan, äyskimään, haastamaan riitaa mun ja ympärillä olevien kanssa, puristelee käsiään nyrkkiin, irvistelee, mutisee raivostuneena itsekseen, ja oon myös nähnyt tilanteita joissa vaan puolipaniikissa rynnii ulos mummoja tönien. Odottelu ja jonottaminen sekä tungos aiheuttaa tämän, mut myös esim. jos ajetaan autolla harhaan tai ravintolassa tulee väärä ruoka tms elämän epäselvyyksiä.

Matkustaminen tämmöisen tyypin kanssa on aika ikävää. Päätin pääsiäisreissun jälkeen, etten enää matkusta hänen kanssaan.

Jos tämä oli AP, niin:

Ei ole enää normaalia reagointia / käytöstä. Tarvitsisi apua, vaikkei ehkä ymmärrä tai myönnä.

Olipa hyvä säkä kun kävin äsken ostamassa kaljaa. Ei ketään edessä kassalla. Hyvä kun ihmiset ymmärtää olla pois tieltä.

Ex oli tuollainen, kärsimättömyys ja agressiivisuus tuli ilmi myös ihan kotioloissa jos sanoin tai tein hänen mielestään jotain väärin. On joo ex juurikin tuosta syystä.

Mun mielestä on normaalia, en itekkään kestä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ehkä ei ainakaan Jenkkeihin kannata matkustaa. Siellä rähjätä Homeland Securityn parhaimmillaan loputtomassa jonossa...

Ai että nauratti makeasti kun viimeksi San Franciscon todellakin loputtomassa maahantulojonossa alkoi joku avauksen kaltainen hermoheikko vänisemään ja jonoa vartioineet Homeland Securityn kaverit kehotti vaan tukkimaan turpansa ja odottamaan kiltisti. Käteen ilmestynyt puhelin käskettiin heivata myöskin takaisin sinne mistä se oli tullutkin, niissä paikoissahan ei saa käyttää kännykkää.

Siinä se sitten joutui puhisemaan hiljaa koko reilun tunnin odotuksen ajan, ainoana viihdykkeenä ympärilleen toljottelu :D  Oiskohan ollu eka kerta elämässä kun kyseinen ääliö ei saanutkaan tehdä ja mennä miten haluaa ;D

Kyllähän kassajonoissa ja liikennevaloissa hermo kiristyy, mutta en näytä sitä muille. Onneksi on sentään älypuhelin mitä räplätä.

ihmisillä nyt on vaan niin hitonmoinen kiire, etteivät malta pysähtyä edes hetkeksi ilman, että jo hermot menee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kassajonoissa ja liikennevaloissa hermo kiristyy, mutta en näytä sitä muille. Onneksi on sentään älypuhelin mitä räplätä.

Ethän räplää puhelinta liikennevaloissa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies rupee tiuskimaan, äyskimään, haastamaan riitaa mun ja ympärillä olevien kanssa, puristelee käsiään nyrkkiin, irvistelee, mutisee raivostuneena itsekseen, ja oon myös nähnyt tilanteita joissa vaan puolipaniikissa rynnii ulos mummoja tönien. Odottelu ja jonottaminen sekä tungos aiheuttaa tämän, mut myös esim. jos ajetaan autolla harhaan tai ravintolassa tulee väärä ruoka tms elämän epäselvyyksiä.

Matkustaminen tämmöisen tyypin kanssa on aika ikävää. Päätin pääsiäisreissun jälkeen, etten enää matkusta hänen kanssaan.

Epäkypsä persoonallisuus tai impulssikontrollihäiriö.

Mulla jonottamiskyky vaihtelee sen mukaan, miten olen tilanteeseen valmistunut. Esim. jouluruuhkassa pystyn olemaan hyvinkin zen, jos olen etukäteen valmistautunut siihen, että populaa on ja jonottamaan joudun.

Yllättäviä jonoja tai kiireessä jonottamista yritän välttää. Jos on oikeasti johonkin kiire, lyhyempikin jono pistää hermostuttamaan, jos edellä olevilla kestää.

Sitten on vielä ns. huvikseen jonottaminen, jota inhoan. Näihin kuuluu huvipuistojonottelu kesän ainoana hellepäivänä tai Ikeassa seisominen lauantai-iltapäivänä. Tai maantiellä autojonossa matelu pääsiäisliikenteessä. Ei ole kiva olla siellä missä ihan kaikki muutkin ovat samaan aikaan. Haluan omaa rauhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kassajonoissa ja liikennevaloissa hermo kiristyy, mutta en näytä sitä muille. Onneksi on sentään älypuhelin mitä räplätä.

Ethän räplää puhelinta liikennevaloissa?

Toki kun punaiset palaa. Samahan se on mitä paikallaan olevassa autossa tekee, kunhan lähtee heti liikkeelle valojen vaihtuessa.

Näin paljon aikuisia ihmisiä ei kertomansa mukaan kestä jonottelua ja odottelua. En enää ihmettele, miksi meidän 4v ja 2v poikia on kehuttu pitkäpinnaisiksi ja hyvätapaisiksi. On jonotettu 45min nähtävyyteen, lennetty 10h lentoja, ajettu autolla Suomen päästä toiseen, odotettu ruokaa ravintolassa 1,5h, ei yksiäkään kaupparaivareita jne. On vissiin käynyt hyvä tuuri :)