Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kestä jonottamista, odottelua tms
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös älykkyydestä. Fiksu tajuaa ettei mesoaminen paranna tilannetta, itse olen jonottanut joskus 8 tuntia ja olin ihan rauhallinen
Vai ihan viksuuvesta on kyse, kyä viksut aina päriää.
Mulla on ÄO n. 150 mutta dopamiinin vähäisyys tekee jonottamisesta tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin käyn vain kaupoissa joissa on automaattikassa ja ajan sähköpyörällä ettei tarvitse pysähtyä punaisiin valoihin.
Polkupyörä on ajoneuvo ja siten valot koskevat myös.
Yleisimmillä reiteilläni ei ole kevyen liikenteen väylillä valoja niissä risteyksissä, missä ajoradoilla on, kun vaihtaa ajoissa puolta suojatien kohdalla.
Toisaalta kävellen tai pyörällä voi huoletta mennä punaisia päin, mutta autolla sitä ei kehtaa tehdä kuin harvoin.
Jälkimmäisen ymmärrän, mutta urbaaneissa ympäristöissä tuppaa olemaan valot sekä ajoradalla että rinnakkaisella kevyenliikenteenväylällä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on myös älykkyydestä. Fiksu tajuaa ettei mesoaminen paranna tilannetta, itse olen jonottanut joskus 8 tuntia ja olin ihan rauhallinen
Sangen kallis jonotus ellei mitään porkkanaa ollut.
En minäkään pidä jonottamisesta, joten välttelen ruuhka-aikoja. Joskus toki on pakko jonottaa ja kestän sen ilman tiuskimista. Ainoastaan kassoilla tapahtuva tyhjänpäiväinen säheltäminen saa minut raivostumaan. Esim. lompakkoa aletaan etsimään vasta kun kassa ilmoittaa hinnan tai pyydetään kaikenmaailman leimoja ja tarroja johonkin keräilypassiin, mikä kaivetaan lompakosta vasta tavaroiden pakkaamisvaiheessa. Joskus tuntuu kuin ihmiset eivät ymmärtäisi, että ostokset pitää maksaa ja se tilanne tulee heille suurena yllätyksenä!
Kun minä menen kauppaan jo valmiiksi nälkäisenä ja jostain ärtyneenä, niin en kestä mitään siellä kaupassa. Tiuskin myyjille, en keksi mitä ostaisin ja jaksais vielä kokata perheelle. Vielä kun kukaan ei pakkaa mun ruokia hihnalta ja muut ryssii siihen samaan syssyyn omiensa kanssa, niin voi että mä puhisee kiukusta.
Kiva sitten perheen katsoa kun minä tuun kaupasta naama rullalla. Miksi se kaupassa käynti on niin vaivalloisen kamalaa joka toinen kerta.
Alan tilata ruoat kotiinkuljetuksena. Mitä mä hermojani siellä kulutan jonoissa ja kattelemassa muiden nyrpeitä naamoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies rupee tiuskimaan, äyskimään, haastamaan riitaa mun ja ympärillä olevien kanssa, puristelee käsiään nyrkkiin, irvistelee, mutisee raivostuneena itsekseen, ja oon myös nähnyt tilanteita joissa vaan puolipaniikissa rynnii ulos mummoja tönien. Odottelu ja jonottaminen sekä tungos aiheuttaa tämän, mut myös esim. jos ajetaan autolla harhaan tai ravintolassa tulee väärä ruoka tms elämän epäselvyyksiä.
Matkustaminen tämmöisen tyypin kanssa on aika ikävää. Päätin pääsiäisreissun jälkeen, etten enää matkusta hänen kanssaan.
Nauroin, mutta tuo viimeinen virke hyydytti hymyn.
Miehesi kuulostaa tyypilliseltä neuroepätyypilliseltä (ADHD tms.).
Kuka nyt jonottamisesta pitää, se olisi luultavimmin sairaampaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä pentujen kanssa te oikein tuhlaatte elämänne? Jos "ei kestä" niinkään normaalia asiaa kuin vuoronsa odottamista, on pahasti vikaa päässä.
Sekö lopettaa keskustelun? Se että on vikaa päässä? Siitähän keskustelu vasta alkaa. Ei tässä ole kukaan väittänytkään, että ei olisi vikaa päässä. Aloittajan miehellä on adhd tai jotain vastaavaa, eli vikaa päässä. Mitäs nyt tehdään? Ei mitään, ei edes keskustella, koska on vikaa päässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies rupee tiuskimaan, äyskimään, haastamaan riitaa mun ja ympärillä olevien kanssa, puristelee käsiään nyrkkiin, irvistelee, mutisee raivostuneena itsekseen, ja oon myös nähnyt tilanteita joissa vaan puolipaniikissa rynnii ulos mummoja tönien. Odottelu ja jonottaminen sekä tungos aiheuttaa tämän, mut myös esim. jos ajetaan autolla harhaan tai ravintolassa tulee väärä ruoka tms elämän epäselvyyksiä.
Matkustaminen tämmöisen tyypin kanssa on aika ikävää. Päätin pääsiäisreissun jälkeen, etten enää matkusta hänen kanssaan.Olisiko miehelläsi jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö?
Samaa minäkin epäilen. Olisin nimennyt suoraan paniikkihäiriökohtaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin eksälläni oli vaikeuksia kassajonossa. Hampaiden kiristelyä, äreää mulkoilua jne. Takana oli vain halu että minä hoidan kaupassakäynnit, niinkuin kaiken muunkin herran inhoaman työlle haisevan. Sai kenkää.
Se johtuu nykykulttuurista, kun kaikkialta tulee koko ajan ärsykettä mikä pitää virkeänä. Jos joutuu vähänkään odottelemaan niin kyllähän sitä tylsistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normi-mies. Nyky maailma on mennyt niin pieleen tuossa kun pitää vaan kokoajan odotella ja jonottaa. Itse en siedä pitkiä jonotteluja myöskään enkä myöskään tykkää olla esim. kaupassa jossakin jouluruuhkassa. Toki yritän olla sitä pahasti näyttämättä, mutta monesti on tullut mieleen, että kaupassa saisi olla pitkä rivi automaattikassoja ja vain pari tavallista hidasta kassaa joita voisi sitten käyttää vanhukset yms...
Vierailija kirjoitti:
Mun mies rupee tiuskimaan, äyskimään, haastamaan riitaa mun ja ympärillä olevien kanssa, puristelee käsiään nyrkkiin, irvistelee, mutisee raivostuneena itsekseen, ja oon myös nähnyt tilanteita joissa vaan puolipaniikissa rynnii ulos mummoja tönien. Odottelu ja jonottaminen sekä tungos aiheuttaa tämän, mut myös esim. jos ajetaan autolla harhaan tai ravintolassa tulee väärä ruoka tms elämän epäselvyyksiä.
Matkustaminen tämmöisen tyypin kanssa on aika ikävää. Päätin pääsiäisreissun jälkeen, etten enää matkusta hänen kanssaan.
Minä en tuollaista turhasta meuhkaajaa huolisi ikinä. Yöks!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottaminen on ihan persiistä. Jonottaa on usein pakko ja joskus tekisi mieli huutaa että menkää nyt helvettiin mun edestä!
Mikäs pentu sinä olet? Eikö ole kasvatettu?
Vierailija kirjoitti:
Mun mies rupee tiuskimaan, äyskimään, haastamaan riitaa mun ja ympärillä olevien kanssa, puristelee käsiään nyrkkiin, irvistelee, mutisee raivostuneena itsekseen, ja oon myös nähnyt tilanteita joissa vaan puolipaniikissa rynnii ulos mummoja tönien. Odottelu ja jonottaminen sekä tungos aiheuttaa tämän, mut myös esim. jos ajetaan autolla harhaan tai ravintolassa tulee väärä ruoka tms elämän epäselvyyksiä.
Matkustaminen tämmöisen tyypin kanssa on aika ikävää. Päätin pääsiäisreissun jälkeen, etten enää matkusta hänen kanssaan.
Puolipaniikissa rynnii ulos muita tönien? Siis päniikkihäiriöinen / julkisten paikkojen pelko tms. ahdistushäiriö? Lue itse ajatuksella, mitä kirjoitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaminen on ihan persiistä. Jonottaa on usein pakko ja joskus tekisi mieli huutaa että menkää nyt helvettiin mun edestä!
Mikäs pentu sinä olet? Eikö ole kasvatettu?
Paniikkikohtauksen aikana voi karista myös käytöstavat.
Myös minua ahdistaa kaikki jonottaminen. Jos kuitenkin joudun menemään kauppaan ruuhka-aikana, keskityn hengittämiseen, jotta pysyn kuosissa. Myös mentaaliharjoitukset ovat hyviä: kuvittelen, miten mukavaa on taas kotona, kun kukaan ei tunge kärryineen henkilökohtaiselle alueelleni ja saan olla ihan rauhassa.
Joo, ehkä ei ainakaan Jenkkeihin kannata matkustaa. Siellä rähjätä Homeland Securityn parhaimmillaan loputtomassa jonossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottaminen on ihan persiistä. Jonottaa on usein pakko ja joskus tekisi mieli huutaa että menkää nyt helvettiin mun edestä!
Mikäs pentu sinä olet? Eikö ole kasvatettu?
Lähempänä viittäkymppiä ja mä en vain yhtään tykkää odottamisesta. Jonottamisen kestän hammasta purren kun on pakko. Jos kaupoissa olisi kotiinkuljetus niin en kävisi niissä koskaan.
Suomessa on sen verran vähän jonoja ja ruuhkia, että normaalin ihmisen pitäisi olla tyytyväinen. Voi verrata vähän siihen minkälaista muualla maailmassa on:
https://www.buzzfeed.com/gabrielsanchez/the-most-insane-traffic-jams-in…
Mutta todellakin, jos ihmiset ja ruuhkat ottaa todella hermoille, sitten kannattaa tarkistaa, etteikö olis kyse jostain diagnoosista.
Näyttää olevan normaalia tuo malttamattomuus jonoissa ja odotettaessa. Sitähän ap kysyi. Tai ainakin se on tavallista. Mikä sitten on normaalia? Itse arvelen, että jonkin sosiaalisesti määrittyneen normin mukaan kuuluu seistä kauppajonossa tai odottaa bussia rauhallisesti, vaikka vähän tympisikin. Tai en ainakaan muista kenenkään saaneen raivokohtausta bussipysäkillä siksi, että auto on pari minuuttia myöhässä.
Itse yritän kusettaa itseäni ajattelemalla, että kauppajonossa voi olla hetken rauhassa. Se jono siinä etenee vauhtiaan ja minä saan sen aikaa olla ajatuksiini vaipuneena. Mutta kyllä tosiasia on se, että jonottaminen pännii ainakin lievästi.
Nykyään voi tilata jopa ruokaostokset suoraan ovelleen. Vaatteet voi tilata netistä, jos kohta noutaessaan niitä voi joutua jonottamaan. Kauppaan voi mennä myöhään illalla. Osittain jonottaminen on järjestelykysymys.
Kylläpä jaarittelen. On varmaan tavallista olla malttamaton jonoissa. Normaalia on olla maltillinen.