Moderni / minimalistinen koti ja äänet
Mä olen hiljattain kyläillyt parissa uudessa lapsiperheen kodissa, jossa vanhemmat (lue:rouva) on innostunut hillitystä, modernista, minimalistisesta sisustuksesta. Tietänette tyylin: vaaleat laminaatit, valkoiset seinät, joku harmaan sävy tehosteena jollakin seinällä, valkoisissa Ikean kalusteissa paljon metallia ja muovia, joku design-lamppu, ehkä yksi matto, ei kirjoja, ei koriste-esineitä, ei tauluja, ei koristetyynyjä, ei ikkunaverhojakaan tai ehkä jotkut hyvin ohuet vaaleat, ei yhtään mitään ylimääräistä...
Muuten ihan kiva, mutta se äänimaisema! Näissä molemmissa kodeissa kaikuu ja jokainen tuolin kolaus ja lasten kiljaisut on laminaatin, muiden kovien materiaalien, avaran ja tyhjän tilan takia aivan hirveän kova, siis sellainen että ei voi jutella vieressä istuvan kanssa, jos lapset leikkii lähietäisyydellä ja oikeasti tekisi mieli painaa kädet korville. Kodikkuus kaukana! En voi käsittää, kuka pystyy asumaan tuollaisessa ympäristössä!
Outoa. Minä taas haluaisin mahdollisimman mustan/tummansävyisen kodin, missä on paljon kankaita ja pehmeitä upottavia materiaaleja. Se luo kodikkuutta ja äänieristystä nimenomaan.
Mua ahdistaa kodeissa, missä kaikuu :o Ihan sama minkä värinen.