Onko kokemusta 80-90-luvulla ostettujen asuntojen jakamisesta osituksessa, jos toinen on käytännössä maksanut asunnot yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnot on hankittu ennen avioliittoa, mutta toisaalta avioehtoa ei ole. Mutta se, joka asunnot on maksanut on sanonut, ettei pitänyt niitä toiselle kuuluvina kuin siltä osin, kuin tämä maksoi niistä. Eli ei tiennyt ilmeisesti asian virallista jakaantumisperustetta. Tai sitten valehtelee näin minulle, kun sanoo, ettei niitä ollut tarkoitus antaa vaimolle (vaan mulle).

Avioliitto ilman avioehtoa tarkoittaa että puolet on vaimon. Sitä ei voi mitenkään selittelyillä ja tarkoituksilla kumota. Selittelyn sijaan tehdään avioehto ennen avioliittoa. Asia ei muuksi muutu vaikka sitä palstalla viikoittain kyselet.

Aika moni ei vain ilmeisesti tiedä tätä. Ihmisten mielessä se, joka maksaa on omistaja. Minusta tässä on rikkaampia kohtaan oleva epäkohta.

ap

Kohtuullisuusperiaate sekin käytössä, tietänette.

Joka omistaa asunnon, omisti sen eron jälkeenkin, näin meillä.  Kahden köyhän oli turha kamppailla.

KIVIKISSA-Alert!

Niin kauan kun isäsi on elossa, sulla ei ole mitään asiaa sen omaisuutta kyttäämään!!!Ole iljettävä, ahne ja sairas tapaus.

Vierailija kirjoitti:

KIVIKISSA-Alert!

Niin kauan kun isäsi on elossa, sulla ei ole mitään asiaa sen omaisuutta kyttäämään!!!Ole iljettävä, ahne ja sairas tapaus.

Kyllä asioihin kannattaa varautua hyvissä ajoin edeltäkäteen. Aikanaan voi muuten tulla kiire selvittää kaikkea.

ap

Voisi kyllä hyvin kuvitella, että isä sanoo rahanahneelle hullulle tyttärelleen mitä vaan että saisi olla rauhassa, ja järjestää asiat todellisuudessa kuitenkin niin, että lesken talous on turvattu. Kuoleman jälkeen isä on kuitenkin turvassa hullun tyttären vainoamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Voisi kyllä hyvin kuvitella, että isä sanoo rahanahneelle hullulle tyttärelleen mitä vaan että saisi olla rauhassa, ja järjestää asiat todellisuudessa kuitenkin niin, että lesken talous on turvattu. Kuoleman jälkeen isä on kuitenkin turvassa hullun tyttären vainoamiselta.

Höpö höpö, en ole rahanahne, vaan isä itse on piänyt huolen, että kertoo mun saavan kaiken mitä hän sai äidiltään, mietipä itse miksi joku vanhempi sanokaan sellaista? Haluan vain, että mua ei ole kusetettu silmään sillä puheella, en ole sen arvoinen.

ap

En ole siis sen arvoinen, että mua voi kusettaa kertomalla mulle kaikkea mukavaa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa, mutta jotta mä hyväksyisin isäni paremmin, vaikka ei aina ehkä toiminutkaan minua kohtaan niin kuin mä olisin toivonut. Ja niin kuin ois ollut mua kohtaan oikein.

ap