Aina hehkutetaan kun ulkomailla ihmiset ostavat tuoretavarat toreilta ja leivät tuoreena leipomoista ja kaikki on niin tuoretta, eikö siellä synny hävikkiä ollenkaan?
Suomessa ymmärtääkseni halutaan että leipä säilyy pitkään myös sen takia, että sitä ei mene roskiin.
Miksi siis Keski-Euroopassa homma toimii mutta täällä ei toimi(si)?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, silti mietityttää, voiko hävikki leipomossakaan olla ihan nolla. Toki - kuten sanottu - voi olla hyvä tuntuma määrien valmistukseen siten, että hävikki voi olla erittäin pieni.
ap
Ainakin niissä leipomoissa joissa itse käyn, on jo 17 aikaan melkein tyhjät hyllyt ja lisää leipiä ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei ole tapana piipahtaa aamutuimaan leipomossa hakemassa sitä tuoretta leipää tai croissantia. Suomessa ostetaan ruoka pari kertaa viikossa isoista supermarketeista. Meillä on erilainen suhtautuminen ruokaan; sen pitää olla edullista, eikä sen ostamiseen ja tekemiseen saa mennä aikaa. Kuka suomalainen kävisi joka päivä erikseen liha- ja juustokaupassa, torilla tai hallissa hakemassa tuoretuotteita? Ei kukaan. Täällä pitää saada kaikki saman katon alta halvalla. Eikä hävikkiä synny niin paljon, kun leipomoissa tehdään tietty määrä tuotteita, ja kun ne loppuu, ne loppuu, eikä niitä tehdä enempää. Jos croissanteja lähtee Ranskassa etsimään puolenpäivän aikaan, ne on todennäköisesti jo loppu.
Jos haluaisin aamulla hakea leipomosta lämpimiä sämpylöitä aamukahville, niin talvella minun pitäisi muistaa laittaa auto roikkaan edellisenä iltana. Aamulla rohkeana pukisin pyjaman päälle toppapuvun, pipon ja muut vermeet, putsaisin ensin rapun tienoon lumesta, kahlaisin autolle, pilkkopimeässä käyttäisin vartin auton putsaamiseen lumesta ja jäästä, ajaisin viiden kilometrin päähän leipomoon ja sieltä takaisin. Sämpylöiden lämpö olisi hävinnyt kotimatkan aikana.
Ehkä tunnelma ja fiilis olisi toinen, jos laittaisin kahvin tippumaan, kesähameen päälle ja piipahtaisin parissa minuutissa lähileipomossa. Ehtisin siinä vielä nautiskella hetken aaumuauringosta ja leppeästä tuulesta.
Mulla on juuri kuvailemasi kaltainen elämä - asun eurooppalaisen miljoonakaupungin sydämessä. Ensi viikolle luvattu 21 astetta. Kadullani on kolme leipomoa ja farmers' market. Voin piipahtaa alakerrassa ja hakea paperipussissa tuoretta leipää tai pullaa naurettavan halpoihin hintoihin (pulla 1e, täytetty leipä 1,50e, sämpylä 10 senttiä, kahvi 2e). Ei ole Suomeen ollut ikävä 17 vuoteen :).
Hävikkiä ei tunnu olevan kun iltapäivään mennessä laarit ovat jo tyhjät.
Suomessa ostetaan kallista lisäainemössöä gluteiinilla höystettynä, muualla eivät kutsuisi leiväksi, vaan...
Vierailija kirjoitti:
Pariisissa jos jäi leipiä myymättä, niin ne sekoitettiin uuteen taikinaan ja kierrätettiin sillä tavalla.
Really?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei ole tapana piipahtaa aamutuimaan leipomossa hakemassa sitä tuoretta leipää tai croissantia. Suomessa ostetaan ruoka pari kertaa viikossa isoista supermarketeista. Meillä on erilainen suhtautuminen ruokaan; sen pitää olla edullista, eikä sen ostamiseen ja tekemiseen saa mennä aikaa. Kuka suomalainen kävisi joka päivä erikseen liha- ja juustokaupassa, torilla tai hallissa hakemassa tuoretuotteita? Ei kukaan. Täällä pitää saada kaikki saman katon alta halvalla. Eikä hävikkiä synny niin paljon, kun leipomoissa tehdään tietty määrä tuotteita, ja kun ne loppuu, ne loppuu, eikä niitä tehdä enempää. Jos croissanteja lähtee Ranskassa etsimään puolenpäivän aikaan, ne on todennäköisesti jo loppu.
Jos haluaisin aamulla hakea leipomosta lämpimiä sämpylöitä aamukahville, niin talvella minun pitäisi muistaa laittaa auto roikkaan edellisenä iltana. Aamulla rohkeana pukisin pyjaman päälle toppapuvun, pipon ja muut vermeet, putsaisin ensin rapun tienoon lumesta, kahlaisin autolle, pilkkopimeässä käyttäisin vartin auton putsaamiseen lumesta ja jäästä, ajaisin viiden kilometrin päähän leipomoon ja sieltä takaisin. Sämpylöiden lämpö olisi hävinnyt kotimatkan aikana.
Ehkä tunnelma ja fiilis olisi toinen, jos laittaisin kahvin tippumaan, kesähameen päälle ja piipahtaisin parissa minuutissa lähileipomossa. Ehtisin siinä vielä nautiskella hetken aaumuauringosta ja leppeästä tuulesta.
Ei Keski-Euroopassa ole mitään kesähamekelejä talvisin. Talvisin siellä on kuraa, loskaa ja sadetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei ole tapana piipahtaa aamutuimaan leipomossa hakemassa sitä tuoretta leipää tai croissantia. Suomessa ostetaan ruoka pari kertaa viikossa isoista supermarketeista. Meillä on erilainen suhtautuminen ruokaan; sen pitää olla edullista, eikä sen ostamiseen ja tekemiseen saa mennä aikaa. Kuka suomalainen kävisi joka päivä erikseen liha- ja juustokaupassa, torilla tai hallissa hakemassa tuoretuotteita? Ei kukaan. Täällä pitää saada kaikki saman katon alta halvalla. Eikä hävikkiä synny niin paljon, kun leipomoissa tehdään tietty määrä tuotteita, ja kun ne loppuu, ne loppuu, eikä niitä tehdä enempää. Jos croissanteja lähtee Ranskassa etsimään puolenpäivän aikaan, ne on todennäköisesti jo loppu.
Jos haluaisin aamulla hakea leipomosta lämpimiä sämpylöitä aamukahville, niin talvella minun pitäisi muistaa laittaa auto roikkaan edellisenä iltana. Aamulla rohkeana pukisin pyjaman päälle toppapuvun, pipon ja muut vermeet, putsaisin ensin rapun tienoon lumesta, kahlaisin autolle, pilkkopimeässä käyttäisin vartin auton putsaamiseen lumesta ja jäästä, ajaisin viiden kilometrin päähän leipomoon ja sieltä takaisin. Sämpylöiden lämpö olisi hävinnyt kotimatkan aikana.
Ehkä tunnelma ja fiilis olisi toinen, jos laittaisin kahvin tippumaan, kesähameen päälle ja piipahtaisin parissa minuutissa lähileipomossa. Ehtisin siinä vielä nautiskella hetken aaumuauringosta ja leppeästä tuulesta.
Ei Keski-Euroopassa ole mitään kesähamekelejä talvisin. Talvisin siellä on kuraa, loskaa ja sadetta.
Ei siellä ole kuitenkaan niin pimeää, kylmää ja lumista mitä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei ole tapana piipahtaa aamutuimaan leipomossa hakemassa sitä tuoretta leipää tai croissantia. Suomessa ostetaan ruoka pari kertaa viikossa isoista supermarketeista. Meillä on erilainen suhtautuminen ruokaan; sen pitää olla edullista, eikä sen ostamiseen ja tekemiseen saa mennä aikaa. Kuka suomalainen kävisi joka päivä erikseen liha- ja juustokaupassa, torilla tai hallissa hakemassa tuoretuotteita? Ei kukaan. Täällä pitää saada kaikki saman katon alta halvalla. Eikä hävikkiä synny niin paljon, kun leipomoissa tehdään tietty määrä tuotteita, ja kun ne loppuu, ne loppuu, eikä niitä tehdä enempää. Jos croissanteja lähtee Ranskassa etsimään puolenpäivän aikaan, ne on todennäköisesti jo loppu.
Jos haluaisin aamulla hakea leipomosta lämpimiä sämpylöitä aamukahville, niin talvella minun pitäisi muistaa laittaa auto roikkaan edellisenä iltana. Aamulla rohkeana pukisin pyjaman päälle toppapuvun, pipon ja muut vermeet, putsaisin ensin rapun tienoon lumesta, kahlaisin autolle, pilkkopimeässä käyttäisin vartin auton putsaamiseen lumesta ja jäästä, ajaisin viiden kilometrin päähän leipomoon ja sieltä takaisin. Sämpylöiden lämpö olisi hävinnyt kotimatkan aikana.
Ehkä tunnelma ja fiilis olisi toinen, jos laittaisin kahvin tippumaan, kesähameen päälle ja piipahtaisin parissa minuutissa lähileipomossa. Ehtisin siinä vielä nautiskella hetken aaumuauringosta ja leppeästä tuulesta.
Ei Keski-Euroopassa ole mitään kesähamekelejä talvisin. Talvisin siellä on kuraa, loskaa ja sadetta.
Ei siellä ole kuitenkaan niin pimeää, kylmää ja lumista mitä täällä.
Jep, ja talvi täällä on todella paljon lyhyempi kuin Suomessa. Lokakuussa on helposti 20 asteen päiviä, ja normaalisti jo helmikuussa kirsikankukat puhkeavat. Nyt toki on menossa erityisen kylmä kevät mutta kääntyy ensi viikolla. Lunta täällä oli 10 päivää koko talvena, sadettakaan ei paljoa.
Onhan Suomessakin leipomoita, joissa on leipomomyymälä ja myydään suoraan sieltä tuotteita, vaikka kuinka paljon. En nyt tiedä kuin ne, missä olen asunut, mutta uskoisin, että muuallakin on. Ihmiset eivät ilmeisesti edes tiedä niistä, kun tällaisia aloituksia tekevät. Pienillä paikkakunnilla niitä varmaan myös jonkin verran on, jos on leipomo.
Tosiasiassa valtaosa ostaa muuallakin kuin meillä ne leipänsä ja vihanneksensa ihan marketeista niinkuin meilläkin.
Ja ihan samasta tukusta ne myytävät usein haetaan sekä markettiin, että torille ainakin meillä. Aika vähän on torikojuja, joissa oikeasti jostain farmilta tuotaisiin tavaraa suoraan myytäväksi. Hinnassa on toki torilisä. Ja mukavahan niinä muutamana kesäpäivänä on torilta vihanneksia ja marjoja ostaa vaikka ovatkin kalliimpia kuin marketissa.
Ranskassa leipomossa tiedetään ruuhka-ajat. Ja viimeinen ruuhka-aika on n. klo 17. Näkevät siinä vaiheessa, että pitääkö vielä leipoa kuinka paljon lisää leipää. Klo 20 aikoihin, jolloin monet leipomot menee kiinni, valikoimaa ei juurikaan enää ole. Eli aika tarkkaan laskevat menekin. Klo 19 on aika turha olettaa saavansa mitään pullaa useampaa kappaletta.
Toreilla taas pistetään huonoksi menevät tuotteet superalennukseen viimeiseksi toritunniksi. Silloin voi saada 3 kg verigreippiä eurolla jne. Eli pyrkivät tuolla tavalla vähentämään hävikkiä. ja aika monet perheenäidit tähtää juuri tuohon halpaan aikaan. Eli kyllä sitä tavaraa menee silloin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan Suomessakin leipomoita, joissa on leipomomyymälä ja myydään suoraan sieltä tuotteita, vaikka kuinka paljon. En nyt tiedä kuin ne, missä olen asunut, mutta uskoisin, että muuallakin on. Ihmiset eivät ilmeisesti edes tiedä niistä, kun tällaisia aloituksia tekevät. Pienillä paikkakunnilla niitä varmaan myös jonkin verran on, jos on leipomo.
Yleensä tuo (leipomon) tehtaanmyymälä sijaitsee jossain hevonp*rseessä olevalla teollisuusalueella. Paikassa johon ei kukaan pääse ilman omaa autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan Suomessakin leipomoita, joissa on leipomomyymälä ja myydään suoraan sieltä tuotteita, vaikka kuinka paljon. En nyt tiedä kuin ne, missä olen asunut, mutta uskoisin, että muuallakin on. Ihmiset eivät ilmeisesti edes tiedä niistä, kun tällaisia aloituksia tekevät. Pienillä paikkakunnilla niitä varmaan myös jonkin verran on, jos on leipomo.
Yleensä tuo (leipomon) tehtaanmyymälä sijaitsee jossain hevonp*rseessä olevalla teollisuusalueella. Paikassa johon ei kukaan pääse ilman omaa autoa.
Se on tosiaan jännä, että täällä kaiken pitää olla suurta ja mahtavaa. Ei pahemmin ole noita kivijalkamyymälöitä eikä pienleipomoita kaupunkien keskustoissa vaan kaikki on keskitetty johonkin pellon keskellä olevaan ostosh*lvettiin.
Asuin 90-luvulla Kankurinkadulla Hesassa. Samassa talossa oli Kanniston leipomo, joten hain sieltä aamulla leipää ja pullaa. Lauantaiaamuna oli hirveä katsoa, kun pihalla kokonainen roskis täynnä pois heitettyä leipää. En tiedä vietiinkö ne esim.eläinten ruuaksi myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan Suomessakin leipomoita, joissa on leipomomyymälä ja myydään suoraan sieltä tuotteita, vaikka kuinka paljon. En nyt tiedä kuin ne, missä olen asunut, mutta uskoisin, että muuallakin on. Ihmiset eivät ilmeisesti edes tiedä niistä, kun tällaisia aloituksia tekevät. Pienillä paikkakunnilla niitä varmaan myös jonkin verran on, jos on leipomo.
Yleensä tuo (leipomon) tehtaanmyymälä sijaitsee jossain hevonp*rseessä olevalla teollisuusalueella. Paikassa johon ei kukaan pääse ilman omaa autoa.
Se on tosiaan jännä, että täällä kaiken pitää olla suurta ja mahtavaa. Ei pahemmin ole noita kivijalkamyymälöitä eikä pienleipomoita kaupunkien keskustoissa vaan kaikki on keskitetty johonkin pellon keskellä olevaan ostosh*lvettiin.
Sellaisen pienmyymälän pitämisellä ei Suomessa eletä. Korkeat uokrat ja tiukat hygieniavaatimukset elintarvikkeille tekevät lähes mahdottomaksi tehdä voittoa.
Ja suomalaiset aina kyselyissä kehuvat suosivansa suomalaisia tuotteita, mutta tosiasiassa hinta ratkaisee. Pitää muuttaa johonkin miljoonakaupunkiin, jos meinaa että joku pieni korttelikauppa tai torikoju olisi aina auki ja siellä olisi kilpailukykyisiä aina tuoreita tuotteita.
Mutta eikö esim. Tampereella tai Helsingissä ole leipomoiden omia kahviloita keskustassakin, mihin tuodaan leipomon tuotteita myyntiin samalta päivältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan Suomessakin leipomoita, joissa on leipomomyymälä ja myydään suoraan sieltä tuotteita, vaikka kuinka paljon. En nyt tiedä kuin ne, missä olen asunut, mutta uskoisin, että muuallakin on. Ihmiset eivät ilmeisesti edes tiedä niistä, kun tällaisia aloituksia tekevät. Pienillä paikkakunnilla niitä varmaan myös jonkin verran on, jos on leipomo.
Yleensä tuo (leipomon) tehtaanmyymälä sijaitsee jossain hevonp*rseessä olevalla teollisuusalueella. Paikassa johon ei kukaan pääse ilman omaa autoa.
Se on tosiaan jännä, että täällä kaiken pitää olla suurta ja mahtavaa. Ei pahemmin ole noita kivijalkamyymälöitä eikä pienleipomoita kaupunkien keskustoissa vaan kaikki on keskitetty johonkin pellon keskellä olevaan ostosh*lvettiin.
Sellaisen pienmyymälän pitämisellä ei Suomessa eletä. Korkeat uokrat ja tiukat hygieniavaatimukset elintarvikkeille tekevät lähes mahdottomaksi tehdä voittoa.
Ja suomalaiset aina kyselyissä kehuvat suosivansa suomalaisia tuotteita, mutta tosiasiassa hinta ratkaisee. Pitää muuttaa johonkin miljoonakaupunkiin, jos meinaa että joku pieni korttelikauppa tai torikoju olisi aina auki ja siellä olisi kilpailukykyisiä aina tuoreita tuotteita.
No Pariisissa vuokrat on kyllä korkeampia kuin melkein missään Helsingissä. Mutta se on totta, että hygieniavaatimukset ja palkat ovat korkeammat. Leipomoapulaisen palkka Pariisissa on 1450€/kk mikä tarkoittaa sitä että normityöntekijät asuu joko vanhempiensa luona tai sitten kunnan asuntoja vastaavissa kämpissä. Mutta siellä ne tuetut asunnot on oikeasti halpoja. Esim. upouuteen tai vastarempattuun 3 h+k asuntoon voi päästä 620€/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan Suomessakin leipomoita, joissa on leipomomyymälä ja myydään suoraan sieltä tuotteita, vaikka kuinka paljon. En nyt tiedä kuin ne, missä olen asunut, mutta uskoisin, että muuallakin on. Ihmiset eivät ilmeisesti edes tiedä niistä, kun tällaisia aloituksia tekevät. Pienillä paikkakunnilla niitä varmaan myös jonkin verran on, jos on leipomo.
Yleensä tuo (leipomon) tehtaanmyymälä sijaitsee jossain hevonp*rseessä olevalla teollisuusalueella. Paikassa johon ei kukaan pääse ilman omaa autoa.
Se on tosiaan jännä, että täällä kaiken pitää olla suurta ja mahtavaa. Ei pahemmin ole noita kivijalkamyymälöitä eikä pienleipomoita kaupunkien keskustoissa vaan kaikki on keskitetty johonkin pellon keskellä olevaan ostosh*lvettiin.
Sellaisen pienmyymälän pitämisellä ei Suomessa eletä. Korkeat uokrat ja tiukat hygieniavaatimukset elintarvikkeille tekevät lähes mahdottomaksi tehdä voittoa.
Ja suomalaiset aina kyselyissä kehuvat suosivansa suomalaisia tuotteita, mutta tosiasiassa hinta ratkaisee. Pitää muuttaa johonkin miljoonakaupunkiin, jos meinaa että joku pieni korttelikauppa tai torikoju olisi aina auki ja siellä olisi kilpailukykyisiä aina tuoreita tuotteita.
No Pariisissa vuokrat on kyllä korkeampia kuin melkein missään Helsingissä. Mutta se on totta, että hygieniavaatimukset ja palkat ovat korkeammat. Leipomoapulaisen palkka Pariisissa on 1450€/kk mikä tarkoittaa sitä että normityöntekijät asuu joko vanhempiensa luona tai sitten kunnan asuntoja vastaavissa kämpissä. Mutta siellä ne tuetut asunnot on oikeasti halpoja. Esim. upouuteen tai vastarempattuun 3 h+k asuntoon voi päästä 620€/kk.
Siis tarkoitin että hygieniavaatimukset ja palkat on Suomessa korkeammat. Hinnoista vielä, että iso patonki maksaa Pariisissa 0.90-1.20€ ja vuokaruisleipä n.2€ eli edullisia ovat. Ja ainekset maksaa suunnilleen saman verran kuin täälläkin. Eli se mikä ratkaisee on työntekijäkulut sekä asiakasmäärä.
Vierailija kirjoitti:
Pariisissa jos jäi leipiä myymättä, niin ne sekoitettiin uuteen taikinaan ja kierrätettiin sillä tavalla.
Ja mitenhän tällainen käytännössä toteutetaan? Laitetaan leivät veteen likoamaan, että ne muuttuvat mössöksi ja sitten taikinan sekaan? Vähän epäilen tuota kyllä.
Jos haluaisin aamulla hakea leipomosta lämpimiä sämpylöitä aamukahville, niin talvella minun pitäisi muistaa laittaa auto roikkaan edellisenä iltana. Aamulla rohkeana pukisin pyjaman päälle toppapuvun, pipon ja muut vermeet, putsaisin ensin rapun tienoon lumesta, kahlaisin autolle, pilkkopimeässä käyttäisin vartin auton putsaamiseen lumesta ja jäästä, ajaisin viiden kilometrin päähän leipomoon ja sieltä takaisin. Sämpylöiden lämpö olisi hävinnyt kotimatkan aikana.
Ehkä tunnelma ja fiilis olisi toinen, jos laittaisin kahvin tippumaan, kesähameen päälle ja piipahtaisin parissa minuutissa lähileipomossa. Ehtisin siinä vielä nautiskella hetken aaumuauringosta ja leppeästä tuulesta.