Vanhemmat eivät tukeneet tai auttaneet - miten toimia vanhana?

Mulla on ollut hirveä pelontäyteinen väkivaltalapsuus eikä mitään kokemusta rkkaudesta, hellyydestä tai välittävästä aikuisesta. Vanhemmat juuri ja juuri piti elossa ruokkien ja vaatettaen. Sairauksien hoito ja hygiena laiminlyötiin ja mitään henkistä välittämistä tai lämmintä kosketusta ei ollut ikinä. Vain piiskaa, remmiä ja karjumista. Emme olleet mikään rupusakkiperhe vaan ulkoisesti ihan keskiluokkainen, ns kulissit kiiltää - perhe. Kun täytin 18, vanhemmt ilmoitti että tästälähtien hoidat ongelmasi itse ja aika on muuttaa.
Muutin vuokralle ja työllä rahoitin lukion ja yliopiston. Kertaakaan en saanut mitään tukea tai apua. Enkä mitään yhteydenpitoa tai muistamisia tai muutakaan, välit meni vanhempien puolelta poikki tavallaan, tai siis oli aivan täys radiohiljaisuus.

Siinä 25v meni ihan yksin ilman vanhempia ja sukua. Muutin kaupunkiin, valmistuin, sain työn, menin naimisiin, joitain vuosia eteenpäin sain kolme lastakin. Mistään vanhemmat ei tienneet tai kiinnostuneet. Laitoin kyllä hääkutsun ja ristiäiskutsun. Eivät tulleet. Veljeni kertoili heille lapsistani, ei kiinnostanut tavata.
Mutta sittn NYT. Kuulin sukulaiselta että vanhempani ovat koko suvulle valehdelleet minusta vuosien ajan ties mitä (että minun syytä kun ei ole yhteydenpitoa, olen ”vaikea”, olen ”ylimielinen ja ylväs” ja miten vanhemmilla on rankkaa kun en suta ja tue heitä. Tätä ulinatarinaa on joka paikkaan kylvetty ja joitain jopa pyydetty vaikuttamaan minuun jotta kivisydämeni sulaisi.
Siis MitVit? Mitä ihmettä?
Olen niin hämmentynyt etten tiedä miten toimia. Viimeksi olen puhunut puhelimessa 10v sitten lyhyesti jotain ja he eivät ole halunneet tulla esim lasteni ristiäisiin joista kahdet on olleet täsdä 10v sisään.
Kellään samanlaisia hulluja vanhempina?
Ovat n 75v eli vielä kohtuu hyväkuntoisia.