Pääsiäiskysymys: oletteko lukeneet Saatana saapuu Moskovaan -kirjan
Siinä oli hyvin vaikuttava kuvaus Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen lyhyestä tuottavuudesta. Tai no ei se lopulta sitten ollutkaan niin lyhyt.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun lempikirjoja. Se on samaan aikaan hauska ja vakava. Myös kriitikki Neuvostoliittoa kohtaan ironian avulla on kutkuttava. Meidän kissan nimi on Begemot kirjan mukaan :)
Pidin kirjasta, mutta en osaa nähdä siinä Neuvostoliitto-kritiikkiä, vaikka tiedän, että se on iso osa sitä. Olen ehkä liian nuori, en elänyt Neuvostoliiton aikaan enkä tiedä niistä ajoista niin paljon. Mitä siinä siis sanotaan Neuvostoliitosta?
No, ei siinä suoraan voinut sanoa kauheasti. Mutta siinä kuvataan kömpelö ateistinen propaganda, ihmisten materian ja dollarien himo, katoavat ihmiset, työläiset jotka eivät voi lakata laulamasta reippaita lauluja, päättäjät jotka eivät uskalla toimia omantuntonsa mukaisesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun lempikirjoja. Se on samaan aikaan hauska ja vakava. Myös kriitikki Neuvostoliittoa kohtaan ironian avulla on kutkuttava. Meidän kissan nimi on Begemot kirjan mukaan :)
Pidin kirjasta, mutta en osaa nähdä siinä Neuvostoliitto-kritiikkiä, vaikka tiedän, että se on iso osa sitä. Olen ehkä liian nuori, en elänyt Neuvostoliiton aikaan enkä tiedä niistä ajoista niin paljon. Mitä siinä siis sanotaan Neuvostoliitosta?
No, ei siinä suoraan voinut sanoa kauheasti. Mutta siinä kuvataan kömpelö ateistinen propaganda, ihmisten materian ja dollarien himo, katoavat ihmiset, työläiset jotka eivät voi lakata laulamasta reippaita lauluja, päättäjät jotka eivät uskalla toimia omantuntonsa mukaisesti...
Juuri näin! Kerkesit vastata ennen minua. Kiitos!
Olihan kirja sensuurin kourissa NL aikaan. Siitä poistettiin osia ja muutettiin osia.
Kiinnostavaa on myös että kirjan ensimmäinen versio paloi uunissa, niinkuin kirjan Mestarin teos.
Olen! Luin ekaa kertaa joskus teini-iässä ja se teki suuren vaikutuksen. Sittemmin olen lukenut sen useamman kerran ja se puhuttelee aina vain. Ajattelin sitä oikein kunnolla viimeksi eilen autossa istuessani.
Olen lukenut. Ainoa venäläinen klassikko, josta olen vilpittömästi tykännyt ja joka ei ole tuntunut niin raskaalta. Esimerkiksi Dostojevskin lukeminen oli raskas kokemus, vaikka vaikuttava toki olikin.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut. Ainoa venäläinen klassikko, josta olen vilpittömästi tykännyt ja joka ei ole tuntunut niin raskaalta. Esimerkiksi Dostojevskin lukeminen oli raskas kokemus, vaikka vaikuttava toki olikin.
Rikos ja rangaistus siis tuo Dostojevski.
YLE areenasta löytyy muuten Radioteatterin tekemä näytelmä tästä. Tosi hienosti tehty. Kannattaa kuunnella.
Mua on aina kiehtonut se tanssiaiskohtaus ja se nainen joka etsii nenäliinaa.
Vierailija kirjoitti:
AInut kirja jonka olen eläessäni lukenut on 7 veljestä pakotettuna. Ja v"tuttaa se ajatus siitä että tallainen ihminen tekisi mieli ampua.
Mitä enemmän lukee, sitä selkeämmin ja vivahteikkaammin osaa ilmaista itseään, varsinkin kirjallisesti.
Hyvä kirja. Siitä on jo aikaa kuin luin. Jäi mieleeni mestariteoksena. Ylipäätään monet venäläiset klassikot ovat monet mestarillisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun lempikirjoja. Se on samaan aikaan hauska ja vakava. Myös kriitikki Neuvostoliittoa kohtaan ironian avulla on kutkuttava. Meidän kissan nimi on Begemot kirjan mukaan :)
Pidin kirjasta, mutta en osaa nähdä siinä Neuvostoliitto-kritiikkiä, vaikka tiedän, että se on iso osa sitä. Olen ehkä liian nuori, en elänyt Neuvostoliiton aikaan enkä tiedä niistä ajoista niin paljon. Mitä siinä siis sanotaan Neuvostoliitosta?
No, ei siinä suoraan voinut sanoa kauheasti. Mutta siinä kuvataan kömpelö ateistinen propaganda, ihmisten materian ja dollarien himo, katoavat ihmiset, työläiset jotka eivät voi lakata laulamasta reippaita lauluja, päättäjät jotka eivät uskalla toimia omantuntonsa mukaisesti...
Hienointa teoksessa on Stalinin terrorin kuvaus surrealistisin keinoin: ihmiset katoavat työpaikoiltaan ja asunnoistaan. Virkamies häviää, mutta hänen pukunsa jää toimittamaan tehtävää. Asuntoihin ilmestyy uusia ihmisiä muina miehinä vanhojen tilalle, kunnes he vuorostaan häviävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun lempikirjoja. Se on samaan aikaan hauska ja vakava. Myös kriitikki Neuvostoliittoa kohtaan ironian avulla on kutkuttava. Meidän kissan nimi on Begemot kirjan mukaan :)
Pidin kirjasta, mutta en osaa nähdä siinä Neuvostoliitto-kritiikkiä, vaikka tiedän, että se on iso osa sitä. Olen ehkä liian nuori, en elänyt Neuvostoliiton aikaan enkä tiedä niistä ajoista niin paljon. Mitä siinä siis sanotaan Neuvostoliitosta?
No, ei siinä suoraan voinut sanoa kauheasti. Mutta siinä kuvataan kömpelö ateistinen propaganda, ihmisten materian ja dollarien himo, katoavat ihmiset, työläiset jotka eivät voi lakata laulamasta reippaita lauluja, päättäjät jotka eivät uskalla toimia omantuntonsa mukaisesti...
Hienointa teoksessa on Stalinin terrorin kuvaus surrealistisin keinoin: ihmiset katoavat työpaikoiltaan ja asunnoistaan. Virkamies häviää, mutta hänen pukunsa jää toimittamaan tehtävää. Asuntoihin ilmestyy uusia ihmisiä muina miehinä vanhojen tilalle, kunnes he vuorostaan häviävät.
Ja kaiken lisäksi se tyhjä puku selvisi työstään aivan yhtä hyvin kuin se virkamies oli selvinnyt...
Oon lukenut, ja kiitti muistutuksesta! Pitääkin hankkia kopio ja lukea uudestaan :)