Te joilla itsemurhalla uhkaavia läheisiä, kertokaa!

Minua ei  tuolla kiristetä. Olen sen tehnyt selväksi. Kiristämällä  ei saa rakkautta, ainoastaan pelkoja ja vihaa. Tuollainen on törkeää sillä itsarilla uhkaileva on itsekäs ihminen joka kuvittelee olevansa vastapuolelle niin tärkeä että tuolla uhkaamalla (menettämisen pelko) saa toisen toimimaan kuten itse haluaa. Suosittelen laittamaan moiselle epäkypsälle toiminnalle stopin välittömästi. Juokse ja lujaa, oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei  tuolla kiristetä. Olen sen tehnyt selväksi. Kiristämällä  ei saa rakkautta, ainoastaan pelkoja ja vihaa. Tuollainen on törkeää sillä itsarilla uhkaileva on itsekäs ihminen joka kuvittelee olevansa vastapuolelle niin tärkeä että tuolla uhkaamalla (menettämisen pelko) saa toisen toimimaan kuten itse haluaa. Suosittelen laittamaan moiselle epäkypsälle toiminnalle stopin välittömästi. Juokse ja lujaa, oikeesti.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Vastasinkin tähän uhkaukseen ainoastaan, että ikinä enää ei mulle tai kenellekään muulle puhu tosta aiheesta tuohon sävyyn varsinkaan riidan yhteydessä. Tilanne jäi aikalailla siihen ja pyysin häntä menemään nukkumaan jotta voisimme keskustella huomenna kun molemmat rauhoittuneet. En sitten tiedä mitä siitä tulee...

Ap

Ei, mutta olen itse se uhkaileva läheinen. Ei liity riitoihin, mutta kyllä hetkiin joissa tunteet on pinnassa, toinen ei esim. ymmärrä realiteettejani. Yleensä pidän tämän salassa, mutta jos hermojani venyttää niin saatan paljastaa sellaista johon muuten ei luottamus riittäisi.

Tarkoitus ei tosiaan ole varoitella asiasta ketään etukäteen jos se voi estää minua.

Exä yritti (huom YRITTI) itsaria lääkkeillä. Soitteli kännissä että tappaa itsensä ja yritti saada minut säntäämään säälistä ja huolesta luokseen. Tiesin että yritystä oli mutta toteutus olikin toinen juttu. Ei se paketillisella 400mg Buranaa ja parilla tabletilla antibiootteja saa tapettua itseään. Käskin soittaa jollekkin sellaiselle ketä kiinnostaa hänen uhkailu itsarista. Ja sanoin että seuraavalla kerralla ilmoittaa hyvissä ajoin nii menen käymään kaverina ettei jää enää yrityksen tasolle. Loppu uhoaminen siihen paikkaan.

Ex-poikaystäväni teki itsemurhan. Koko tilanne tuli ihan yllätyksenä. Tiesin, että hän oli nuorempana ollut itsetuhoinen ja yrittänyt itsemurhaa, mutta en osannut ollenkaan odottaa, että hän vielä tekisi.

Sen tapauksen jälkeen on mm. äitini ja myös nykyinen mieheni uhanneet itsemurhalla tietyissä tilanteissa. Molemmille olen sanonut, että minä olen jo yhden poikaystävän menettänyt itsemurhalle ja että en tykkää, että tällaisilla asioilla pelleillään. Ja että ihminen, joka oikeasti aikoo tappaa itsensä, ei huutele siitä etukäteen. Äitini vähän naurahti ja totesi, että ei kai hän neljän lapsen äitinä voisikaan sellaista tehdä. Mieheni säikähti kun hänen kanssaan oli se tilanne.

Äitini ex-mies uhkaili itsemurhalla huoltajuuskiistassa. Äiti antoi periksi. Mies sai siskoni huoltajuuden. Olin itse silloin 12-vuotias ja sanoin äidille, että olisi vain antanut miehen tappaa itsensä. Mutta näin jälkeenpäin mietittynä kyseessä on niin sairas mies, että hän olisi voinut ihan hyvin tappaa siskoni, jos ei olisi saanut huoltajuutta. Siskon isä veikin siskon pois maasta 3-4 kuukaudeksi. Myöhemmin siskoni huostaanotettiin. Äiti ei edes hakenut huoltajuutta enää. Varmaan pelkäsi.

En osaa nyt tarkemmin vastata. Riippuu niin siitä ihmisestä ja tilanteesta. Mutta jos tilanne toistuu, lähtisin kyllä äkkiä. Missään tapauksessa en suostuisi kiristykseen. Paitsi jos henkilö vaikuttaa siltä, että voisi tappaa jonkun muunkin.

Uhkaa sinäkin itsarilla, niin olette pattitilanteessa.

Minä sanon senkus teet. Eipä ole mun elämä. En kuuntele yhtään tollasta enkä sääli.

Soita polliisi hakemaan.

Miehen isä soittelee toisinaan juovuksissaan lapsilleen ja uhkaa itsemurhalla. Appi asuu eri paikkakunnalla kuin lapsensa, joten kenenkään vaikea lähteä siltä seisomalta tarkastamaan tilannetta, etenkään vielä yöllä. Erään kerran sai mies sisaruksineen sai tarpeekseen, ja keskinäisen konsultoinnin jälkeen soittivat poliisit paikalle. Kaikki oli kunnossa, appi oli ilmeisesti hätkähtänyt kun uhkaukseen reagoutiin niin voimakkaasti.

Sen jälkeen ei uhkauksia ilmeisesti pahemmin ole tullut.

Mutta toisaalta tiedän myös tapauksen, jossa eräs monta kertaa itsemurhalla uhannut toteutti uhkauksensa. Joten ei aina mene mustavalkoisesti.

Nostan jos jollain olisi vielä ajatuksia jaettavana.

TAKERTUMINEN ON HENKISTÄ ALISTAMISTA

Liiallisen toisiin ihmisiin takertumisen taustalla vaikuttaa usein häpeän tunne. Takana voi olla lapsuudessa koettuja vaikeita väkivallan tai hyväksikäytön kokemuksia. Epäterveesti takertuvalle ihmiselle mikään läheisyys ja rakkauden osoitukset eivät koskaan riitä. Mitä enemmän läheisriippuvainen saa hellyyttä, sitä suuremmaksi läheisriippuvuus kasvaa. Takertumiseen liittyy hallitsematon menettämisen ja hylätyksi tulon pelko. Seuraukset takertujan käyttäytymisestä ovat usein päinvastaiset kuin takertuja toivoo: hän tukahduttaa kanssaihmisensä lähes hengiltä liialla riippuvaisuudellaan.

”Estääkseen hylkäämisen takertuja saattaa uhkailla itsemurhalla.”

Kun toinen yrittää irroittautua takertujan tukahduttavasta otteessa, takertujalle tulee hätä. Estääkseen hylkäämisen hän saattaa uhkailla esimerkiksi itsemurhalla tai muulla järkyttävällä asialla, ja saattaa onnistua peloittelulla toisen antamaan periksi. Tällainen toiminta on ihmissuhteelle äärimmäisen tuhoavaa. Takertuvuuteen perustuva suhde ei yleensä tule kestämään. Toiseen takertuminen on henkistä pakottamista ja alistamista. Tasa-arvoinen ihmissuhde ei voi koskaan rakentua sen varaan, että toista pakotetaan johonkin vastoin hänen omaa tahtoaan.

Erotkaa!

Meillä exä ja lasten isä harjoittaa tätä. Ensin äidilleen, sitten minulle ja nyt siskolleen. Minä siihen aikoinani kyllästyin ja lupasin etsiä narua ja rasvaa. Siihen loppui se touhu.

Pompottaa ja hakee sääliä tuollakin, saa toista alistettua omaan tahtoonsa, kun se ei  muuten onnistu. Ikävää kyllä, jollakin meidän lapsistakin on sama tyyli, mutta siitä puhuttiin kyllä aika perusteellisesti ja tein selväksi, että tuollaisella asialla ei leikitä. Apua pitää niiden saada, jotka sitä hautovat, mutta lässyttäjille pitäisi vain potkaista perseelle.

Mikael Niemen ihanassa kirjassa Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä oli hyvä viisaus näistä itsemurhalla uhkailijoista. En muista miten sanasta sanaan meni, mutta ideana oli kuitenkin se, että itsemurhalla uhkailijat ovat niitä jotka eniten kuolemaa pelkäävät eivätkä todellakaan ole uhkaustaan toteuttamassa.

Oman lähipiirin uhkailijoihin tämä pätee täysin. Jälkiviisaana voin myös sanoa, että kun silloinen miesystäväni ensimmäisen kerran heitti tuon uhkauksen ilmoille, olisi pitänyt lähteä samantien menemään. Olisin välttynyt niin paljon pahemmilta harmeilta.

Vastoin monien käsitystä totetuneisiin itsemurhiin liittyy etukäteen uhkailu. Eli ei se niin mene, että jos meinaa tehdä itsemurhan, etteikö siitä puhuisi.

Mun eksä uhkas kans pari kertaa eron jälkeen eli yritti saada takas. Kerran oikeen lähetti kuvan pillerikasasta kädessään ja joku teksti siinä kans oli. Toki mä sit soitin et missä mennään, oli ihan kännissä ja tosiaan vetäny ne pillerit, jotka tosin sit oli sellasia ettei niillä ihteesä tapa. Mut joo, soitin sinne ambulanssin paikalle, ilmotin exän läheisille ja exän kotiuduttua ilmotin myös selvästi et tää sai olla vika kerta ku vetää mua mukaan tollaseen, et ottaa sit esim veljiinsä yhteyttä, jos alkaa tuntuu et elämä kyllästyttää. Siihen asti oltiin oltu eron jälkee jonkilaisissa tekemisissä, mut sit riitti, koska se oli iha selvää vallankäyttöö ja säälittävä yritys saada mut takas..

Vierailija kirjoitti:

Vastoin monien käsitystä totetuneisiin itsemurhiin liittyy etukäteen uhkailu. Eli ei se niin mene, että jos meinaa tehdä itsemurhan, etteikö siitä puhuisi.

Ei toki aina liity ja toisin päin uhkailevat eivät aina tee.

Yleensä itsemurha tehdään kenellekkään kertomatta, joten tuo on pelkkää kiristystä. Nämä itsemurhalla uhkailevat haluavat vain sinun olosi pahemmaksi, ja jos jätät niin menevät elämässä eteenpäin niinkuin kaikki muutkin. Kerrasta en huolestuisi, voi olla vain sammakko, mutta jatkuvalla uhkailulla juoksisin ja lujaa.

Minun kaverini uhkailee itsemurhalla jatkuvasti ja kerran yritti tehdä uhkauksiaan uskottavimmiksi viiltelemällä edessäni. Kiristykseen en suostunut ja pistin kaveruuden poikki.

Forrest, tiedät mitä sinun tulee tehdä.

Ja jatkoa seuraa...

Sovittiin siis, että oltaisiin tänään keskusteltu tuo riita läpi. Sovittu aika tuli ja meni, ei kuulunut mitään. Soitin ja selvisi, että hän on kotonaan erään naisen kanssa jota en voi sietää (entinen ystävä joka puukottanut selkään). Mielipiteeni hänestä on heidän molempien tiedossa.

Olen siis nyt kotosalla odotellut, että pääsisimme keskustelemaan asiat selväksi ja kuulemma pitäisi vielä muutama tunti odotella. Suututtaa tajuttomasti. Tiedossa myös oli, että mulla olisi ollut tänään päivällä menoa, mutta jätin menemättä kun koin juttutuokion tärkeämmäksi. Ja nyt sekin turhaan.

Mieli tekisi kerätä tyttöporukka kokoon ja lähteä viihteelle, mutta en tiedä onko fiksua juoda tässä olotilassa. En voi kuitenkaan kotona enää odotella minuuttiakaan, tunnen itseni niin tyhmäksi. Voiko tällaista enää edes selittää millään ymmärrettävällä tavalla? Itse en keksi ainuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Forrest, tiedät mitä sinun tulee tehdä.

Kiitos, nauroin ekaa kertaa pariin päivään. Vaikka samalla kommentti on enemmän kuin aiheellinen tähän tilanteeseen.