Lue keskustelun säännöt.
Nainen, pidätkö siitä jos mies on huolehtivainen?
30.03.2018 |
Lohduttaa kun itket, huolehtii sinusta jos olet kipeä, puolustaa jos joku pahoittaa mielesi tai uhkaa sinua jotenkin ja haluaa kaikella tavalla toimia kallionasi. On kypsä ja vastuullinen, antaa sinun näyttää tunteesi vapaasti.
Kommentit (24)
Palstalla on selkeästi joku huolehtivaisuus-hullu. Tämä ketju on ollut palstalla eri muodoissaan jo aika monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, kunhan se ei mene överiksi.
En tykkää hyysäyksestä, mutta kohtuullinen huomaavaisuus on mukavaa.
Kyllä minäkin huolehdin itsestäni. Kuvailemasi toiminta kuulostaa hieman ahdistavalta.
Se on parasta! Olen aina tykännyt hoivamiehistä (ravut, kalat yms. merkit)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollainen mies ja arvostan kyllä täysillä, en voisi kuvitellakaan enää puoliskokseni toisenlaista miestä.
Tykkään jos huolehditaan, mut en silloin, jos kuvitellaan etten itse siihen pysty. Tuki ja turva on mukavaa, mut mul on omat jalat, joilla seison. Se ei tule koskaan muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa holhottavana olemista tai isähahmoa joka mitätöi toiminnallaan ihmisarvoani ja haluaa nähdä minut vajaavaltaisena.. Sitähän sinä kysyt
No joo, tietenkin tuollanen kuuluu rakkauteen ihan molemmin puolin. Mutta mies jolla ei ole muuta tarjottavaa, tai jonka tarvitsee saada olla vahva tuki ja siksi tarvitsee minun olevan heikko ei kelpaa. Ei parisuhde ole mitään roolileikkiä kun oikeaa elämää jossa on kaksi oikeaa ihmistä osapuolina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on parasta! Olen aina tykännyt hoivamiehistä (ravut, kalat yms. merkit)
Horoskoopit on huijausta. Tunnen ravun, joka on täysin tunteeton ja ravun, joka on mukava seuramies. Ei mitään yhteistä. Olen itse jousimies, mutten mitenkään seikkailunhaluinen, vaan kotihiiri ja hiukan ujo. Kun kerroin tämän eräälle, joka uskoo täysin horoskooppeihin, hän alkoi selittää nousevista ja laskevista merkeistä. Siltikään en sovi niihinkään, siis olen vääränlainen. Toiselta horoskooppeihin uskovalta kuulin, että olenkin syntynyt väärään aikaan ja sieluni kuuluisi oikeasti eri horoskoopille, olen ehkä elänyt aiemmin 1500-luvulla, jolloin olen kärsinyt sortoa ja kuulunut palvelusluokkaan, mistä syystä olen kehittänyt itselleni arkuutta, kärsivällisyyttä, uskollisuutta jne. Arvaa, purskahdinko nauruun!!!
Antaa näyttää tunteesi vapaasti? Tjaa, enpä ole ennenkään lupia kysellyt. Tunne-elämältään normaalit aikuiset kykenevät empatiaan, sitäkö haet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestäänselvyyksiä parisuhteessa.
En erityisemmin tykkää. Minusta tasavertaisuus on hyvä. Enkä halua, että joku hössöttää, onko nyt kylmä, pitäisikö lisätä puita takkaan, haluatko viltin, tule tänne viereen lämmittelemään. Ärsyttävää turhaa höösäystä.
Kyllä pidän. Alentuvasta kohtelusta en pidä, sellaisesta, että mukamas huolehditaan sellaisissa asioissa neuvomalla jotka tiedän paremmin.
Sellainen oman elämänsä oikeutuksen saaminen mielistelemällä ei innosta.
Mutta kyllä miehekäs huolehtiva mies on oikeasti kiinnostavampi kuin joku uho.
Sellaisesta miehestä tykkään, joka huolehtii, kun olen sairas. Toimii myös toiseen suuntaan. Sellainen normaali huomaavaisuus on kivaa, mutta ylenpalttinen ei.
No, mä olen varmaan sellainen huolehtivainen... Oltiin kävelemässä vaimon kanssa ja nähtyämme pari teiniä, joilla tuntui olevan meille asiaa, mutta eivät sitten kuitenkaan lähestyneet. Kun mietittiin yhdessä, mitä niillä oli mielessä, niin satuin vain mainitsemaan, että "ajattele, jos ne olisi ollut viisi isoa äijää, ja olisi halunnut rahaa tai jotain..." Vaimo siihen, että "eihän siinä auttaisi muu, kuin lähteä karkuun... tai siis sinä lähtisit..." Olin vain, että "enhän mä voisi sua siihen jättää" Mutta lopulta vaimon vakuuttelun jälkeen tajusin, että siinä tilanteessa olisi ainoa oikea keino lähteä karkuun ja hakea apua, jos se siis on täysi mahdottomuus puolustautua... Tuntui, jotenkin kylmältä, mutta näinhän se on....
M42
Ymmärrän että liika on liikaa, mutta mielestäni on silkkaa ylpeyttä ja ylimielisyyttä, jos ei kestä minkäänlaista huolehtimista toiselta. Jos on jatkuvasti sellainen "kyllä minä itsekin pärjään" asenne, niin se on aika vastenmielistä. Se että joku välittää ja huolehtii ei tarkoita että hän olettaisi ettet itse pärjäisi.
Huolehtivainen kotitöitä, lapsia, vanhuksia ja eläimiä kohtaan, kyllä. Minä huolehdin itsestäni.