Lue keskustelun säännöt.
"Vanhemmat" ei tue opiskelussa/elämässä
30.03.2018 |
Tilanne on se, että minun olisi jo pitänyt valmistua lukiosta. Sen sijaan olen ollut 3 vuotta jatkuvilla sairasloma-kuukausilla kroonisen masennuksen takia. Joka jakson alussa lähden kursseille, välillä yritin vain lukiota ja sitten kaksoistutkintoa. Isääni ei voi mainita edes vanhemmaksi, tunnen kyllä ja tiedän missä asuu, siihen se sitten jääkin. Äitini sai juuri potkut 8. YT-helvetin jälkeen. Nyt olen siis täysin yksin. Itsenäisesti olen yrittänyt pärjätä 15-v. asti. Masennuksen otteessa itsemurha ei ole enää pelottava valinta.
Kommentit (34)
jep vauvapalstan vanhemmat on just näitä paskahousuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisikin masentunut vai miten potkut liittyy yksin olemiseen?
Hän ei enää jaksa olla tukena, kun omakin elämä on nyt vaakalaudalla.
Sellaista se elämä on. Ei meillä kaikilla ole asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Jotkut kestää sen ja pääsee eteenpäin siitä huolimatta ja joillekin käy kuten sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Millainen hoitosuhde sinulla on?
Käyn terapiassa, hoitavan lääkärin vastaanotolle täytyy aina jonottaa kuukausi, kun tulee pahin hätä. Läheiset puuttuvat, se olisi minulle suurin tuki ja rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiota ehtii käydä myöhemminkin. Koita keskittyä oman hoidon järjestämiseen ja yritä irtautua vanhemmistasi. He eivät osaa auttaa sinua. Et ole ainoa kenellä asiat on näin. Halaus.
Vierailija kirjoitti:
Lukiota ehtii käydä myöhemminkin. Koita keskittyä oman hoidon järjestämiseen ja yritä irtautua vanhemmistasi. He eivät osaa auttaa sinua. Et ole ainoa kenellä asiat on näin. Halaus.
Halaus vaan sinnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kaiketi aika yleistä. Sinun tilanne toki pahempi kuin monien (ml itseni) mutta saattaa johtua siitä etteivät vanhemmat osaa lapsiaan kohdata. Nyt myöhemmällä aikuisiällä sen tajunnut - varsinkin kun on paljastunut etten ollut suunniteltu lapsi. Harmi sinänsä, että lapsena olen oman etuni vuoksi joutunut toimimaan diplomaattina vanhempien avioliittoa ratkomaan - ja nyt kituuttavat keskenään muutettuani aikoja sitten pois..
Tästä ei auta kuin nosta tuolilta ja tehdä asioita. Suunnittele, unelmoi ja elä! Liian monet makaavat ja masentuvat. Tee siis jotain toisin!
Vierailija kirjoitti:
Lukiota ehtii käydä myöhemminkin. Koita keskittyä oman hoidon järjestämiseen ja yritä irtautua vanhemmistasi. He eivät osaa auttaa sinua. Et ole ainoa kenellä asiat on näin. Halaus.
Miten ajattelit hänen käyvän sitä myöhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia kirjoitti:
Tämä on kaiketi aika yleistä. Sinun tilanne toki pahempi kuin monien (ml itseni) mutta saattaa johtua siitä etteivät vanhemmat osaa lapsiaan kohdata. Nyt myöhemmällä aikuisiällä sen tajunnut - varsinkin kun on paljastunut etten ollut suunniteltu lapsi. Harmi sinänsä, että lapsena olen oman etuni vuoksi joutunut toimimaan diplomaattina vanhempien avioliittoa ratkomaan - ja nyt kituuttavat keskenään muutettuani aikoja sitten pois..
Tästä ei auta kuin nosta tuolilta ja tehdä asioita. Suunnittele, unelmoi ja elä! Liian monet makaavat ja masentuvat. Tee siis jotain toisin!
Kiitos, tätä yritän joka päivä. Ongelma on se, että sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että en pysty auttamaan enää edes itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiota ehtii käydä myöhemminkin. Koita keskittyä oman hoidon järjestämiseen ja yritä irtautua vanhemmistasi. He eivät osaa auttaa sinua. Et ole ainoa kenellä asiat on näin. Halaus.
Miten ajattelit hänen käyvän sitä myöhemmin?
Aikuislukio kenties
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiota ehtii käydä myöhemminkin. Koita keskittyä oman hoidon järjestämiseen ja yritä irtautua vanhemmistasi. He eivät osaa auttaa sinua. Et ole ainoa kenellä asiat on näin. Halaus.
Miten ajattelit hänen käyvän sitä myöhemmin?
Ihmiset kirjoittavat ylioppilaaksi 40-50-vuotiainakin vaikka aikuislukiosta. Tunnen useamman päälle 3-kymppisenä kirjoittaneen ja vielä päälle AMK:n käyneen. Ei se elämä lopu 23-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiota ehtii käydä myöhemminkin. Koita keskittyä oman hoidon järjestämiseen ja yritä irtautua vanhemmistasi. He eivät osaa auttaa sinua. Et ole ainoa kenellä asiat on näin. Halaus.
Miten ajattelit hänen käyvän sitä myöhemmin?
Aikuislukio kenties
Hei, vastaan vielä tähän, että olen siirtynyt aikuislukion puolelle jo pakosti. Tilannetta se ei muuttanut, kaveri-yhteisön kyllä vei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ootko harkinnu kämppiksiä?
muistakaa tehd jokaiselle oma vuokrasopimus, muuten kuulutte samaan ruokakuntaan ja kela naittaa teidät väkisin keskenää
Elämä on.
Minulta kuoli isä kun olin 14. Äidistä ei koskaan ollut äidiksi. Menin töihin ja opiskelin työn ohella. Semmoista se on.
m85 kirjoitti:
ootko harkinnu kämppiksiä?
muistakaa tehd jokaiselle oma vuokrasopimus, muuten kuulutte samaan ruokakuntaan ja kela naittaa teidät väkisin keskenää
Kävi se joskus mielen päällä, mutta kovin moni ei huoli masennuksesta kärsivää edes kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on.
Minulta kuoli isä kun olin 14. Äidistä ei koskaan ollut äidiksi. Menin töihin ja opiskelin työn ohella. Semmoista se on.
Olet onnekas, että pääsit noinkin pitkälle yksin. Minä en varmasti pystyisi siihen.
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
ootko harkinnu kämppiksiä?
muistakaa tehd jokaiselle oma vuokrasopimus, muuten kuulutte samaan ruokakuntaan ja kela naittaa teidät väkisin keskenää
Kävi se joskus mielen päällä, mutta kovin moni ei huoli masennuksesta kärsivää edes kaveriksi.
Miksi jotkut random-nuoret tahtoisivat ap:n hoitajiksi tai heillä olisi siihen joku velvollisuus?
Kävisikö sulle ap lähtö ulkomaille?
Itse lähdin samassa tilanteessa vain pois, ja se auttoi.
Jos sulla ei ole säästöjä, niin joku aupair homma voisi toimia, tai sitten ns. live in paikka.
Suomalaiset on tosi arvostettuja työntekijöitä ulkomailla, ja esim. englantiin pääsee töihin eri agencyjen kautta.
Tuli vain mieleen, ja melkein kaikilla meillä suomalaisilla on sunkaltaiset vanhemmat, joten et ole yksin :(
Onko äitisikin masentunut vai miten potkut liittyy yksin olemiseen?