Sanooko muiden alle kolmevuotiaat " automaattisesti" kiitos, ole hyvä ja saanko?

Eli 1- 2 -vuotiaana sanoi aina kiitos, anteeksi, ole hyvä jne. Sitten iski 3-v uhma...

ei vielä noita muita

Näitä alettiin " vaatia" n. 2-vuotiaana ja nyt pikkuvelikin (1v5kk) sanoo " saanko" ja " kiitos" =)

Opettamisesta ja tottumuksestahan se on kiinni. Poika 2,5v.

ei ole vaadittu, vaan lapset poimineet kiittämisen ja ole hyvän aikuisten käyttämästä puheesta.

Voin kyllä kertoa, että vanhempien lasten (kouluikäiset) kanssa tuo vaatiikin sitten jo sitä " vaatimista" . Heidän maailmansa on jo suurempi ja siellä harvoin törmää ihmisiin, jotka kiittävät tai käyttävät toisia huomioivaa kieltä. Tällöin se lapseltakin helposti häviää, kun ympäristö ei enää käytäkään puheessaan em. ilmaisuja.

Vierailija:

Opettamisesta ja tottumuksestahan se on kiinni. Poika 2,5v.

Toisinaan muistaa, mutta usein joutuu kysymään " mitä sanotaan?" . Ja aikuiset kyllä meillä kiittävät ym. Yhdessä vaiheessa meidänkin poikamme kyllä hoki alituiseen kiitos. Samoin harjoitellessaan anteeksi-sanan käyttöä muksi äitiä ja hoki perään anteeksi. ;-)

Opetettiin lapselle sanomaan kiitos ruuan päälle niin että sanottiin itse kiitos ja nyökättiin samalla. Pian lapsi alkoi matkimaan tuota nyökkäystä ja yritti kovasti sanoakin sen kiitos. Nyt 2v lapsi osaa jo sanoa kiitti ja nyökkää samalla. Myös muissa tilanteissa kuin ruokapöydässä. Anteeksipyyntöä vielä harjoitellaa, mutta tuo saisinko on tainnut unohtaa opettaa. Ehkä olisi jo sen aika kun puhetta alkaa muutenkin tulemaan.

He eivät siis ole oppineet " sano kiitos" tyyliin vaan he kiittävät koska vanhemmatkin niin tekevät.

Oli hellyttävän kuuloista kun kaksivuotias juoksi kouluun lähtevän sisarensa perässä terassille aamulla huutelemaan siskolle " hyvää koulupäivää" ja taksikuskille " huomenta, onpas ihana ilma tänään" .

kiitosta siitä, että toimii todella avuliaasti ja ystävällisesti. Puhepuolella vaan on hiottavaa.

Vierailija:

He eivät siis ole oppineet " sano kiitos" tyyliin vaan he kiittävät koska vanhemmatkin niin tekevät.

Oli hellyttävän kuuloista kun kaksivuotias juoksi kouluun lähtevän sisarensa perässä terassille aamulla huutelemaan siskolle " hyvää koulupäivää" ja taksikuskille " huomenta, onpas ihana ilma tänään" .

Mutta tämä kaksivuotias on kyllä poika.

Vierailija:

kiitosta siitä, että toimii todella avuliaasti ja ystävällisesti. Puhepuolella vaan on hiottavaa.

Naapurissa on samanikäinen joka osaa aina vastata kiitos, ei kiitos jne, se tekee oikeasti vaikutuksen.

yksivuotiaan ensimmäisiin sanoihin kuului kiitos, ruokapäydäöstä ei nousta ennen kuin on kiitetty. olemme selittäneet sen lapsille niin että kiitos tarkoittaa sitä ettei pöytään enään ole asiaa...

anteeksi ja ole hyvä on myös hallussa!



luonnollisesti olen ylpeä lapsistani.

Tai ei ihan kaikille, niille, joista oikeasti tykkää. JA aina kiittää ja kysyy saisinko jne.

Jos joskus unohtuu, riittää kun muistuttaa. Opettamisesta se vaan on kiinni. Yllättävän moni ei vaadi enää näitäkään tärkeitä sanoja lapseltaan.

sanoo vasta " anna" kun ei muuta osaa, kuulostaa sekin suloiselta kun on ekoja sanoja, vaikkei tietty ole kovin kohteliasta. Kiitokseksi niiaa, se vasta onkin suloista. Oikein odotan et oppii sanomaan kiitos ja ole hyvä.

kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Välillä vähän naurattaa, kun sanoo:" saanko

äiti kiltti maitoa?" anovalla äänellä tai jos vahingossa vaikka huitaisee

kädellä niin sanoo, että :" anteeksi kun löin sua!" Mutta parempi ehkä näin päin. 5-vuotias sanoo kiitos aika reippaasti ja kaupassa hämmästyin kun piti ovea auki jollekin miehelle ja sanoi reipaasti " ole hyvä" vaikka onkin

vähän ujohko. Se on kyllä ihanan kuuloista, eikä olla mitenkään hirveen

tietoisesti näitä opetettu tai vaadittu