Mita ajattelet nopeasta parista, jos vaikka puolen vuoden sisaan on tavattu, muutettu yhteen, menty kihloihin tai naimisiin ja raskaana ollaan?

sanoi siis niin. Nyt ollaan seitsemättä vuotta onnellisesti yhdessä ja kaks lasta. Tiedettiin vaan heti että tässä se on.

jotka leikkivät vakavilla asioilla. Kuten syntyvän lapsen oikeudella kestävään perheeseen.

..Mies on tästä ajasta ollut ulkomailla n. 1,5 kk ja nyt on jo miehen asunto myyty ja naisen asuntoa laajennetaan viereisen asunnon avulla. Nuo myynnit ja remontit ovat siis vain suhteesta johtuvia juttuja, eikä vain vahingossa sattuneet tähän kohtaan. Täytyy myöntää, että hieman naurattaa, mutta tietysti toivon vain parasta heille. Ehkä he ihan oikeasti tietävät, että toinen on jotain niin erikoista, että kannattaa tehdä noin suuria ratkaisuja heti.



Toisaalta, kyllähän itsekin muistan, miten erilainen olo oli miehen kanssa heti suhteen alusta lähtien kuin ikinä on ollut kenenkään kanssa. Oltiin kuukauden seurustelun jälkeen varmoja, että löydettiin ' oikeat' . Nyt oma koti, naimisissa ja kaksi lasta. Yhä ollaan rakastuneita ja elämä hymyilee.:)

Me tavattiin joulukuussa. Alettiin seurustella ja muutettiin yhteen helmikuussa. Mentiin kihloihin huhtikuussa ja päätettiin oikeastaan saman tien, että lapsi saa tulla jos on tullakseen - ei kyllä sitten ollut tullakseen. Kihlausaikakin venyi parivuotiseksi tosin. Mutta mitäpäs siitä nyt pitäisi erityisemmin ajatella. Meillä on nyt takana viisi onnellista vuotta naimisissakin, enkä tiedä, miten se olisi asiaa parantanut, jos oltaisiin venytelty asioita ja odoteltu.

Tapasi syksyllä ´täydellisen miehen´. 2 päivän seurustelun jälkeen muuttivat yhteen. 4 päivän päästä kihloihin. Kuukauden päästä naimisiin ja lapsikin sai alkuunsa kuukauden sisällä, kun olivat tavanneet. Ihan onnellisia näyttävät olevan, vauva syntyy kesällä :)



Ovat just kuin toisilleen luodut, ihan mieletön paketti yhdessä :)



Mitäs mun pitäis ajatella? Ei ainakaan mitään negatiivista. Olen ystäväni puolesta onnellinen ja iloinen, että hän löysi sielunkumppaninsa :)

Mutta sitten jos mietin ekoja kuukausia oman mieheni tavattuani, olin kyllä silloinkin niin tosi varma suhteesta ja kaikki tuntui niin selvältä ja helpolta, ihan kuin oltaisiin tunnettu jo vuosia. En kai uskaltanut luottaa siihen tunteeseen, sillä yhteen muutettiin noin 2,5 vuoden seurustelun jälkeen, samalla mentiin kihloihin ja 4 vuotta tapaamisesta oli häät. Jos olisi rientänyt avioon vuoden sisään, noh en tiedä olisiko se mitään muuttanut, mutta ei ainakaan huonompaan suuntaan. Toiset tekee rohkeita valintoja!

mitä siitä " hyötyy2 jos odotellaan kymmenen vuotta ennenkuin mennään naimisiin ? ei aika tuo minkäänlaista varmuutta! onko jotenkin todistettu että kymmeniä vuosia seurustelleet olisivat jotenkin varmemmin ikuisesti yhdessä?!



itse tapasin mieheni joulukuussa 2001 yhteen muutettiin pian sen jälkeen ja yhteinen lapsi syntyi. nyt kaksi lasta ja talo rakenteilla...

nuorille ja lapsettomille se kai sopisi... Jos on lapsia ennestään kannattaa himmailla että ei sotke heidän elämäänsä liikaa ja että varmasti tietää minkälainen uusi kumppani on.



Voin kokemuksella sanoa että ne upeat prinssit vain tuppaavat muuttumaan sammakoiksi ajanmittaan.

Me heti vaan tiedettiin, että tämä on nyt tässä! Mentiin kihloihin kahden kuukauden päästä ja puolen vuoden odotin jo meidän esikoista. Nyt ollaan oltu 11v yhdessä ja on ollut tosi onnellista!

Muutenttiin yhteen 1kk seurustelun jälkeen, ensimmäinen lapsi sai alkunsa 3kk seurustelun jälkeen, puolenvuoden päästä mentiin naimisiin ja ostettin talo. Nyt ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja hyvin menee edelleen. Kyllä tässä vaan lähi ihmiset ovat ihmetelleet että ollaan vieläkin näin onnellisia vaikka alku olikin niin hätiköityä ja ihmiset jaarittelivat suhteemme kestävyyttä.

toivottavasti " ei käy" niinkuin meille...eli yhteen pam, muutettiin yhteen puoli vuotta, naimisiin kun yhdessä 2 v. lapsi kun yhdessä 3 v. Nyt yhdessä 8 v ja onnellisia ollaan!

Oispa vaan tulleet samantien, en ois tällainen mummoäiti 36 v, kotona kaksivuotias ja pikkuveli tai sisko vasta tulossa.

Nyt oltu naimisissa 3 vuotta, lapsi vuoden. Yhteiseloa tullut miehen kanssa jo 7 vuotta.

Tunnettiin entuudestaan jo olemassaolomme (10v)



Mies oli ihastunut minuun jo vuosia sitten. Touhuttiin omiamme ja molemmat tekivät yhdet lapsetkin omissa liitoissaan. Sitten tiemme kohtasivat lopullisesti ja rakastuttiin.



Helmikuussa aloitettiin oikea suhde, elokuussa muutin miehen luo. Marraskuussa olin jo raskaana, joulukuussa kihloihin. Nyt yhteinen lapsi pian vuoden ja naimisiin ollan menossa kesällä (-07) ja rakastetaan niin hirveesti toisiamme, että kipeetä tekee.

Sitten meni vaavi kesken ja tulin raskaaksi kuukautta myöhemmin keskenmenosta. Nyt ollaan oltu kahdenksan vuotta yhdessä ja on kaksi lasta ja kolmas tulossa.

No siis lapsi tuli vasta reilun viiden vuoden yhteisen elämän jälkeen (ei kylläkään omasta tahdosta niin myöhään vaan tervetullut ois ollu heti), mutta kihloihin 2vk:n tuntemisen jälkeen, siitä 2vkoa niin muutettiin yhteen ja 8½kk:n tuntemisen jälkeen naimisiin:)



7:s hääpäivä lähestyy kovaa kyytiä ja toinen lapsi tulossa. Eikä kaduta pätkääkään! Jos onnensa kohtaa niin mitäpä sitä suotta odottelemaan! kaikilla ei vaan onnistu yhtä hyvin ja sille ei voi mitään, mutta on niitäkin jotka passaa yhteen ja se kestää tyynet ja myräkät.

Mutta naimisiin menoa en niin hätiköisi (itse mentiin naimisiin kahden vuoden kuluttua tapaamisesta, eikä sekään ollut minusta kauhean pitkä aika), saati sitten lasten tekoa. Etenkin jos kyse on nuorista ihmisistä. Ymmärrän paremmin jos nelikymppiset rakastuvat, ja haluavat tehdä sen lapsen niin kauan kuin siihen on vielä mahiksia. Mutta parikymppisten vasta toisensa tavanneen soisin kyllä vielä odottavan ja kokeilevan ensin, miltä se yhteiselämä oikeasti pitemmällä tähtäimellä tuntuu, ennen kuin siihen lisätään vielä avioliitto, saati sitten lapsi. Kun sitä hedelmällistä ikää on edessä vielä useita vuosia. Me olimme ensin monta vuotta ihan vaan kahdestaan, ja sekin oli tosi kivaa!

Itsellä meni myös kiville pikaliitto.

puoli vuotta tapaamisesta yhteen. Molemmat ollaan seurusteltu useamman ihmisen kanssa ja tiedettiin toisesta, että tää on se oikea mulle.



Mikään ei takaa, että olette/olemme onnellisia 10 vuoden päästä, ei se että muutettiin yhteen melkein heti eikä se että oltais katottu vaikka 3 vuotta ja muutettu yhteen vaista sitten. Parisuhteista ei ikinä tiedä, joka tapauksessa se vaatii työtä onnistuakseen.

päästä tapaamisesta, ja muutettiin yhteen epävirallisesti aika pian, niin olen silti sitä mieltä, että muutaman päivän tuntemisen jälkeen ei voi tuntea millään tasolla toista niin hyvin, että tietäisi haluaako tämän kanssa olla loppuelämän. Eihän ihminen näytä itsestään oikeita puolia pitkään aikaan ja kaikki tuntuu erilaiselta " alkuhuuman" aikaan. En silti tuomitse näitä ihmisiä, oma on elämänsä ja omat päätökset.