Lue keskustelun säännöt.
Oon ihan maassa. Pianonsoitonopettajani ehdotti esiintymistä, mutta minä en uskalla
30.03.2018 |
Tai en osaa kappaletta omasta mielestäni vielä tarpeeksi hyvin. Olen soittanut sitä aikoinaan ilman opetusta, enkä ole harjoitellut alusta saakka kurinalaisesti vaan harpponut saadakseni nauttia soitosta, ei oikein tekemisestä ja pelkään, että se hermoillessa esitystilanteessa kostautuu.
Toisaalta huomaan, että ajatus siitä, että minun katsotaan osaavan soittaa se esityskelpoisesti kutkuttaa valtavasti, mutta tiedän, etten uskalla ja nyt on jonkinlainen morkkis päällä.
Minun ei luonnollisestikaan ole pakko suostua ja melko varmasti en pysty siihen, ja siis kieltäydyn, mutta harmittaa! Harmittaa että tarjottiin sellaista, mihin en katso voivani tarttua, kun jos voisin se olisi todella hieno tunne. Onnistuminen tuntuisi aivan mielettömän hienolta. Mutta epäonnistuminen taas untuisi siltä, etten tee enää ikinä mitään. Riski on liian suuri, että epäonnistuisin.
Esiintyminen ei olisi mikään korkean profiilin tilaisuus, vaan ihan se esiintyminen hirvittää siinä.
Kommentit (29)
Sä vertaat väärään suuntaan.
Sulla on mielessä se täydellinen suoritus, kun sun pitäis miettiä sitä että reväistään joku satunnannainen ihminen kadulta ja isketään nuotit käteen, ja sitten se soittaa kissanpolkan korkeintaan.
Musiikissa ei ihmisiä kiinnosta se täydellinen suoritus, vaan miltä se tietty kappale kuulostaa tällä kertaa sun käpälien kautta.
Mutta: pakko ei ole osallistua. On pari tanssiesitystä joita häpesin monta vuotta tuskissani. Nyt kun yksityiskohdat ovat haihtuneet olen kylläkin aika ylpeä että menin ja esiinnyin vaikken todellakaan osannut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi itse asiassa ihan hyvä jos menisit ja tekisitkin virheitä. Oppisit että virheet ei ole mikään ongelma, ei tarvitse olla mikään täydellinen suoritus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se haittaa jos tulee virheitä tai vaikka soitto katkeaa. Saatko ottaa nuotit mukaan, kysy varsinkin jos on eka kerta kyseessä.
Itse olen esiintynyt pianolla lapsena paljon, aikuisena sain paniikkikohtauksia ja esiintyminen ja soitto jäi. Nyt elvyttelen. Ei se ole niin vakavaa. Itse olen mokaillut esiintyessa tosi paljon.
Ykskin kitari sanoi kun konsertissa kun soitto meni mönkään että "eikäkö" ja jatkoi menemään eteenpäin.
Kantsii yrittää tehdä asioita joita voi sitten mummona/vaarina kiikkustuolissa muistella eikä harmitella kun ei tehnyt.
Mä voisin sietää mokana virhenuotin lyömisen, tai pari, mutta esimerkiksi takeltelu koska löi nuotin väärin tuntuisi jo tosi ahdistavalta ja liian isolta virheeltä. En oikein tiedä mitä siinä pelkään, ehkä sellaista kuulijoiden harmistumista minuun :( Mutta kiitos kannustuksesta.
apPelkäät kuulijoiden reaktiota? No mitäs tulivat kuuntelemaan, oma vika! Opettele tekemään virheitä. Ei niitä tarvitse pelätä, mutta niihin ei saa jäädä vellomaan. Lasse Viren nousi virheen jälkeen voittajaksi, koska ei antanut sen häiritä. Yleisö ei muista yksittäisiä virheitä, mutta takuuvarmasti muistaa sen jos pyytelet niitä anteeksi. Ei tarvitse pyytää anteeksi, mitäs tulivat kuuntelemaan.
Joo, tää juuri. En pysty näine hyvineni ajattelemaan noin, vaikka se varmasti auttaisi.
ap
Kun harjoittelet, älä koskaan lopeta kappaletta ja eiku... ja aloita alusta.
Vaan jatka virheestä eteenpäin. Jos menee ihan takerteluksi, jätä koko rivi väliin, tai vaikka seuraavakin jos olet jo soittamasi rivin loppupuolella.
Kun tähän tottuu, ei koskaan voi tulla fataalia sekoamista.
Vierailija kirjoitti:
Kun harjoittelet, älä koskaan lopeta kappaletta ja eiku... ja aloita alusta.
Vaan jatka virheestä eteenpäin. Jos menee ihan takerteluksi, jätä koko rivi väliin, tai vaikka seuraavakin jos olet jo soittamasi rivin loppupuolella.
Kun tähän tottuu, ei koskaan voi tulla fataalia sekoamista.
Itse lisään vielä sekokohtaan pari ennaltavalitsemaani yleissointua selkäytimestä, jotta saan miettimisaikaa ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun harjoittelet, älä koskaan lopeta kappaletta ja eiku... ja aloita alusta.
Vaan jatka virheestä eteenpäin. Jos menee ihan takerteluksi, jätä koko rivi väliin, tai vaikka seuraavakin jos olet jo soittamasi rivin loppupuolella.
Kun tähän tottuu, ei koskaan voi tulla fataalia sekoamista.
Niin no joo, näin mä toiminkin, mutta koska siinä oli VIRHE tulee se tunne, että tein väärin ja siitä minua pidetään sitten sinä mitä olenkin eli huono. Joten jos olen kerran huono, niin mitä kannattaa mennä esille.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun harjoittelet, älä koskaan lopeta kappaletta ja eiku... ja aloita alusta.
Vaan jatka virheestä eteenpäin. Jos menee ihan takerteluksi, jätä koko rivi väliin, tai vaikka seuraavakin jos olet jo soittamasi rivin loppupuolella.
Kun tähän tottuu, ei koskaan voi tulla fataalia sekoamista.
Itse lisään vielä sekokohtaan pari ennaltavalitsemaani yleissointua selkäytimestä, jotta saan miettimisaikaa ;-)
Soitan siis nuoteista bändissä;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun harjoittelet, älä koskaan lopeta kappaletta ja eiku... ja aloita alusta.
Vaan jatka virheestä eteenpäin. Jos menee ihan takerteluksi, jätä koko rivi väliin, tai vaikka seuraavakin jos olet jo soittamasi rivin loppupuolella.
Kun tähän tottuu, ei koskaan voi tulla fataalia sekoamista.
Itse lisään vielä sekokohtaan pari ennaltavalitsemaani yleissointua selkäytimestä, jotta saan miettimisaikaa ;-)
Mä oon ihan pihalla soinnuista ja jopa sävellajeista, en ole saanut musiikin teoriaopetusta joten ei pystyisi.
ap
Niin tämä juuri vaivaa minua. Ilmeisesti jotenkin vaadin aika paljon itseltäni, eikä suostuminen ja onnistuminen varsinaisesti tunnu itsensä ylittämiseltä, vaan ikään kuin velvollisuudelta, jonka vain täytin ja kaikki alle sen (esim. en oikein onnistuisi) olisi vain sitä epäonnistumista.
Mietinkin, että jos en nyt esiinny, vaan odotan, että itse haluan (mitä en tiedä tuleeko koskaan) niiin ehkä sitten saisin siitä oikeasti hyvän mielen. Mutta toisaalta epäilen, että kasvatanko kieltäytyessäni kynnystä mennä (mokailemaan ja oppia kestämään sitä) ja siis kuten aloituksessa on niin se, että kieltäydyn aiheuttaa jostain syystä itsessäni masennusta. Ehkä siinä tulee se tunne, että en ole niin hyvä, että voisin mennä, VAIKKA se johtuu lähinnä pelosta, ei siitä, ettenkö olisi ihan hyvä, jos ei pelottaisi.
ap