Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon mietit lastesi ulkonäköä miestä valitessa?
29.03.2018 |
Minun on myönnettävä, että olen nuorempana jättänyt erään mukavan miehen, koska hänellä oli mieheksi leveä lantio ja lyhyet jalat. Ei se ainoa syy ollut, mutta jos mies kropaltaan olisi ollut sorjempi, hänestä olisi saattanut hyvinkin tulla lasteni isä. Kasvoissa ei ollut mitään vikaa.
Olen itse hoikka ja varsamainen, ja rupesi kiusaamaan ajatus, että lapsistani tulisi jotenkin peikkomaisia.
Onko muita turhamaisia?
Kommentit (16)
No en kyllä ollenkaan. Eipä sitä voi varmuudella tietää koskaan minkälaisia lapsia siunaantuu, ja ulkonäölliset geenit muutenkin tulevat jokaiselle enemmän isovanhemmilta kuin äidiltä ja isältä. Sen sijaan mietin kyllä miestä valitessa, millainen isä hän olisi lapsilleni. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa naisista on sitten varmaan peikkomaisia, sillä leveä lantio naisella on naisellinen piirre. Sen ollessa hyvin kapea verrattuna hartioihin, on se miesmäinen ulkonäköpiirre, jota muuten näkee nykypäivänä yllättävänkin paljon keskuudessamme. Liekö hormonit ruoassa, vedessä ja pakkausmateriaaleissa syynä sille, että miehet ovat naisistumassa ja naiset miehistymässä? En tässä pyörittele mitään salaliittoteorioita, kunhan ihmettelen tätä asiaa. Jostakinhan tämä johtuu.
No en miettinyt yhtään oikeastaan. Mutta tapasin mieheni teininä ja toki hän oli mielestäni miellyttävän näköinen, niin ei kyseistä ongelmaa koskaan eteen tullut.
En todellakaan miettisi asiaa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aivan olennainen pointti. Haluan valokuvat koko miehen suvusta ennen kuin lähden edes trffeille. Jos on miehen mummolla vaivaisenluut ja isällä törröttävät selkänikamat, en vaivaudu edes harkitsemaan.
Kas, minun puolellani sukua kun kaikki ovat niin täydellisen kauniita ja komeita.
Mietin paljon. Halusin pitkän, sinisilmäisen, harteikkaan, lihaksikkaan ja älykkään miehen. Sellaisen otin. Kympin komeita lapsia syntyi, nyt jo aikuisia, elämässään pärjääviä. Emme voi olla muuta kuin ylpeitä heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käynyt edes mielessä koska en aio lisääntyä.
En yhtään, mutta olin jotenkin yllättynyt kun esikoisemme syntyi ja hänellä oli tumma tukka niinkun isällään. Minä olen hyvin vaalea ja aina jossain haavekuvissa olen nähnyt lapsillani vaaleat hiukset. Hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkästä suvusta ja kiinnitin kyllä miehen pituuteen huomiota.
En halunnut ottaa riskiä lyhyistä pojista.
En "valinnut" miestäni kuin jogurttia kylmähyllystä, mutta kuitenkin...
Olin 18v kun alettiin seurustella ja muistan aika alussa häntä tarkkaillessani ajatelleeni, että hänellähän on vahva hiuslaatu, kauniin muotoiset kasvot, otsa ja hiusraja ja hyvät sääret. Asiat jotka mielestäni minun ulkonäössäni ovat pielessä. Meidän yhdistelmänä lapsi voisi näyttää ihan mukavalta.
No, näin 15 vuotta myöhemmin lapsia ei ole eikä tule, mutta edelleen olen samaa mieltä että ainekset ovat teoriassa kasassa. Olisi mielenkiintoista nähdä minkänäköistä porukkaa meistä saisi aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän mieitytti periikö lapsi isänsä järkyttävän nenän. Huomiotaherättävän kokoinen.
Lapsi peri isänsä sopusuhtaisen kropan nätin ulkonäön (pojaksi) . Mutta ei ulkonäkö ollut koskaan lapsenteon esteenä.
Mitäs helvettiä? Alkaako joku seurustelemaan lapset valmiiksi mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin paljonkin. Olen aina kärsinyt rumasta ulkonäöstäni ja toivoin että edes mieheni olisi komea. En haluaisi että lapseni joutuisivat häpeämään ulkonäköään. Ehkä tästä syystä dumppasin hyvän miehen, koska tämä kaljuuntui jo teini-iässä. Sen jälkeen otin sitten miehen suunnilleen vaan ulkonäön perusteella. Meillä on kaksi lasta, joista toinen on valitettavasti perinyt kaikki rumat piirteeni.
Joten kyllä ulkonäkö vaikutti paljonkin nimenomaan tässä lapsiasiassa.
No en kyllä miettinyt. Työkaveri lausahti, että tulee kauniita lapsia, kun hääkuvamme näki (ei ole tavannut miestäni livenä). Kaksi lasta on tullu ja ihan ihmisen näköisiä noista on tullut.
Myönnetään, kyllä se kävi mielessä, mutta mies oli niin ihana, etten voinut vastustaa. Minulla on vähän poikkeava miesmaku: minua viehättävät miehet eivät yleensä kavereideni silmissä ole puoleensavetäviä, vaan pikemminkin luotaantyötäviä. Kaksi lastamme muistuttavat ulkonäöltään minua!