Lue keskustelun säännöt.
Montako potilasta käy juttelemassa per psykiatrinen sairaanhoitaja?
29.03.2018 |
Onko vaikea muistaa kunkin potilaan elämän käänteet?
Onko teillä ns. lempi potilaita ja vastaavasti inhokkeja vai ovatko kaikki ihan samalla viivalla?
Millaista työ noin muuten teidän mielestä on henkisesti? Eli tuleeko työt herkästi kotiin vai jääkö työpaikalle?
Kiinnostaa kun käyn itsekin juttelemassa.
Kommentit (13)
En ole psyk. sairaanhoitaja mutta alalla ja jäin vain miettimään tuota kysymystä potilaisiin suhtautumisesta, koska ei ole ensimmäinen kerta kun kuulen pohdittavan mitäköhän hoitohenkilökunta todellisuudessa ajattelee potilaista.
Jokseenkin ärsyttäviä potilaita on tietenkin runsaasti, mutta olen alalla täysin siksi että koen pystyväni samaistumaan moniin erilaisiin lähtökohtiin ja tilanteisiin tuomitsematta, eli juurikin auttamaan myöskin näitä ihmisiä ja etsimään syitä ja apua niihin ominaisuuksiin jotka aiheuttavat ongelmia sekä heidän itsensä että ympäröivien ihmisten kanssa. Välillä se on hyvinkin raskasta fakkiutuneiden ajatusmallien takia joita puolustetaan ja pidetään yllä agressiivisestikin, mutta se on olennainen osa tätä työtä eikä tullut mitenkään yllätyksenä - alalle kutsumuksesta hakeutuva psykiatrinen hoitohenkilökunta on mielestäni pääasiallisesti tavallista lehmänhermoisempaa porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavaa omisi että kaikki hoitohenkilökunta suhtautuu asiakkaisiin ihmisenä eikä asiakkaana, ikään kuin eri lajina, mitä itse edustaa. Näin itse suhtaudun työssäni, ja tällöin kaikki inhimillinen on ymmärrettävää ei mitenkään tuomittavaa tai ällisteltävää. Mutta taatusti on toisenlaistakin suhtautumista.
Vierailija kirjoitti:
En ole alalla mutta mietin matematiikkaa. Varmaan maksimi mitä ehtii, on 6 asiakasta päivässä. Sitten on varmaan paperitöitä ja palavereja joinain päivinä.
On todella maksimi, potilaiden välissä pitää pystyä tekemään kirjaukset ja pikkusen vilkaista seuraavan tulijan tietoja.
Olen ollut psyk polilla työssä ja aika raskas ja vaativa paikka se on.
Joskus omille potilaille tulee tarvetta saada ylimääräinen aika (joku akuutti kriisi), ylimääräiset on pakko tunkea ruokatunnille tai jatkaa päivää. Työparina voi olla ulkomaalaistaustainen lääkäri, jolle on mistään nyansseista turha puhua. Aika yksin sitä työntekijä on psyk polilla ja uusia hoitosuhteita tulee koko ajan ja vanhoja pakko lopettaa.
Työ kyllä on mielenkiintoista, saa kuulla monenlaisia elämäntarinoita.
Kyllä sen ihmisen tarinan yleensä muistaakin hyvin, jos on pystynyt sitä rauhassa kuulemaan. Työn paineet häiritsevät kuulemista välillä.
Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta teen osittain päivystysluontoista työtä. Päivystyspäivinä asiakkaita saattaa käydä jopa 10 päivässä. Näillä ajoilla on tarkoitus kartoitella, kuinka ketäkin auttaisi parhaiten ja mihin suuntaan ohjaisi. Niinä päivinä, kun teen ajanvaraustyötä, asiakkaita on juuri tuo kuusi maksimissaan per päivä. Aikoja pystytään antamaan noin kahden viikon välein, kriisitilanteissa pääsee käynnille useamminkin. Kollegoilla, jotka tekevät pelkkää ajanvaraustyötä, omia asiakkaita saattaa olla kokonaisuudessaan jopa 40-50, toisille riittävät harvemmatkin käynnit, kerran kuussa tai jopa harvemmin.
Työ on pääasiassa mukavaa, koen olevani omalla alalla. Henkisesti kuormittavaa kyllä joskus, mutta työnohjaus helpottaa tätä. Joskus asiakkaiden tilanteet tulevat silti kotiin mukana, tulee ns. harmiteltua vielä kotonakin tai muutoin vapaa-ajalla pakostikin miettii, kuinka tiettyä ihmistä oikein voisi auttaa.
Inhokkiasiakkaita ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lasten puolella potilasmäärä vaihtelee ollen noin 40-55 . Sopiva tapaamisten määrä päivässä on 3-4. Joskus on pakko ottaa enemmän, mutta se ei voi olla päivittäistä tai jää muut työt niin pahasti jälkeen ettei enää itse ”pysy kärryillä” (muut työt esim yhteydenpito kouluun, lastensuojeluun, mahdollisiin terapeutteihin, akuuttien lääke ym asioiden hoito, soittopyyntöihin vastaaminen, lomakkeiden skooraus, kirjaaminen, erilaiset palaverit ja konsultaatiot jne)
Olin vielä pari vuotta sitten töissä Helsingissä eräällä psykiatrian poliklinikalla. Meillä kaikilla oli yli 100 "omaa potilasta". Yhden päivän aikana tapasin yleensä 5-7 potilasta. 7 oli jo aika paljon. Työtähän on paljon muutakin kuin se suora potilastyö. Osa potilaista voi aika huonosti ja tarvitsi tiiviimpiä tapaamisia ja erilaista muutakin apua. Osaa tavattiin sitten harvemmin. Työkaverilla oli yli 140 potilasta. Siitä voi laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vielä pari vuotta sitten töissä Helsingissä eräällä psykiatrian poliklinikalla. Meillä kaikilla oli yli 100 "omaa potilasta". Yhden päivän aikana tapasin yleensä 5-7 potilasta. 7 oli jo aika paljon. Työtähän on paljon muutakin kuin se suora potilastyö. Osa potilaista voi aika huonosti ja tarvitsi tiiviimpiä tapaamisia ja erilaista muutakin apua. Osaa tavattiin sitten harvemmin. Työkaverilla oli yli 140 potilasta. Siitä voi laskea.
Lisätään vielä, että tykkäsin työstä tosi paljon, ihmisten tarinat jäivät mulle hyvin mieleen ja sen vuoksi isokin potilasmäärä tuntui hallittavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko potilaan käyntikertoja rajallinen määrä?
Tuhat käyntikertaa yleensä määrätään aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavaa omisi että kaikki hoitohenkilökunta suhtautuu asiakkaisiin ihmisenä eikä asiakkaana, ikään kuin eri lajina, mitä itse edustaa. Näin itse suhtaudun työssäni, ja tällöin kaikki inhimillinen on ymmärrettävää ei mitenkään tuomittavaa tai ällisteltävää. Mutta taatusti on toisenlaistakin suhtautumista.
Jotta näissä hommissa pystyy toimimaan myös jatkossakin, on osattava pysyä asiakkaan asioista kuitenkin riittävän kaukana. Vaikka asiakkaalla miten olisi vaikea tilanne, ei siihen tunteeseen ja asiaan pidä mennä liikaa. Sillä vain uupuu. Järkevintä suhtautua vain ammatillisesti ja pitää asiakkaat vain asiakkaina.
En ole alalla mutta mietin matematiikkaa. Varmaan maksimi mitä ehtii, on 6 asiakasta päivässä. Sitten on varmaan paperitöitä ja palavereja joinain päivinä.