Lue keskustelun säännöt.
Tiesitkö miten palkon etukäteen eroavasi kumppanistasi tulevaisuudessa?
Onneton
28.03.2018 |
Onko täällä muita, jotka tietää jo nyt, lasten ollessa pieniä, että tulee eroamaan miehestään heti kun mahdollista, eli todennäköisesti 5-10 vuoden sisällä? Tai tiesi aikoinaan ja toteutti aikeensa, kun aika oli siihen sopiva? Miten se kaikki sujui, arvasiko puoliso tai kenties jopa ehdotti eroa? Kuinka kestit puolisoasi tuon ajan?
Meillä ihan liikaa vaikeuksia, liikaa ongelmia. Ei niihin olla muutosta vuosien aikana saatu, vaikka on yritetty. Toinen vaan ällöttää ja loukkaukset ja kaappijuopottelu on sammuttanut viimeisetkin tunteet. Ihan hyvä isä on, ei riehu kotona juovuksissa ja auttaa kotonakin, että ei ihan mahdoton ole. Mutta aivan erilainen maailmankatsomus, kaikessa ollaan täysin erilaisia. Jos se joskus olikin mielenkiintoista, niin jo pitkään se on ollut vain kuluttavaa ja aiheuttanut ristiriitoja, joihin ei saada ratkaisuja.
En tiedä miksi, mutta "vapaus" joskus tulevaisuudessa saa nyt jaksamaan.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Minä vahingkossa otsikko onko paha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmillani oli juuri tuollainen suhde. Erosivat, kun olin 5v ja pikkuveli oli 3v. Äiti vaihdatti lukot. Oli kyllä ensin yrittänyt jättää isän, mutta isä ei suostunut. Sitten päivällä äiti vaihdatti lukot ja isää ei sen jälkeen 12 vuoteen näkynyt. En ensin tarkalleen edes muistanut minkä näköinen isäni oli. Hän alkoholisoitui täysin. On edelleen alkoholisti, enkä ole ollut tekemisissä 14 vuoteen.
Äiti tapasi uuden miehen, jolle kehittyi alkoholiongelma. Äiti uhkasi erolla, isäpuoli hakeutui AA:han ja aloittivat parisuhdeterapian. Nyt ovat olleet naimisissa 21 vuotta ja isäpuoli on ollut raittiina ensi kuussa tulee täyteen 20 vuotta.
Jos jotain yhteenvetoa voisi äitini suhteista tehdä, niin alkoholismin taustalla (siis laukaisijana) voi olla uupumus, masennus, työuupumus (sekä isäni, että isäpuoleni ovat työnarkomaaneja) ja väsyttävä lapsiarki.
Isäpuoli oli myös kaappijuoppo. Tiesi hyvin äitini suhtautumisen alkoholiin. Jäi vahingossa kiinni, kun äitini löysi kymmeniä vajaita pulloja kaappien perältä.
Isä taas joi ihan julkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä vahingkossa otsikko onko paha?
Mitä :)? Nyt en ymmärtänyt. Mutta minulle on kyllä tullut tuonne otsikkoon kirjoitusvirhe, pahoittelut siitä!
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmillani oli juuri tuollainen suhde. Erosivat, kun olin 5v ja pikkuveli oli 3v. Äiti vaihdatti lukot. Oli kyllä ensin yrittänyt jättää isän, mutta isä ei suostunut. Sitten päivällä äiti vaihdatti lukot ja isää ei sen jälkeen 12 vuoteen näkynyt. En ensin tarkalleen edes muistanut minkä näköinen isäni oli. Hän alkoholisoitui täysin. On edelleen alkoholisti, enkä ole ollut tekemisissä 14 vuoteen.
Äiti tapasi uuden miehen, jolle kehittyi alkoholiongelma. Äiti uhkasi erolla, isäpuoli hakeutui AA:han ja aloittivat parisuhdeterapian. Nyt ovat olleet naimisissa 21 vuotta ja isäpuoli on ollut raittiina ensi kuussa tulee täyteen 20 vuotta.
Jos jotain yhteenvetoa voisi äitini suhteista tehdä, niin alkoholismin taustalla (siis laukaisijana) voi olla uupumus, masennus, työuupumus (sekä isäni, että isäpuoleni ovat työnarkomaaneja) ja väsyttävä lapsiarki.
Isäpuoli oli myös kaappijuoppo. Tiesi hyvin äitini suhtautumisen alkoholiin. Jäi vahingossa kiinni, kun äitini löysi kymmeniä vajaita pulloja kaappien perältä.
Isä taas joi ihan julkisesti.
Kiitos kun kerroit äidistäsi! Voi olla ettei minunkaan puolisoni tule myöntämään eroa, itse asiassa jo uhkailikin muutamia vuosia sitten, että aikoo viedä lapset, jos lähden. Mutta äitisi kokemuksesta ymmärsin, että jos toinen ei halua muuttua, niin ei hän muutu. Mutta jos halua on, niin esimerkiksi raitistuminen voi onnistua ja sen jälkeen elämä voi muuttua aivan erilaiseksi.
Minä vahingkossa otsikko onko paha?