Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko teistä muista mitenkään masentavalta ajatukselta että saisitte vakituisen työn ja olisitte siinä loppuelämän?
Kommentit (30)
Mikään ei ole pysyvää. Olen lähtenyt jo yhdestä vakituisesta työpaikasta, miksen siis nykyisestäkin jos sen aika tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakityöstä voi lähteä. Ei se ole mikään vankila.
En tykkäis minäkään,tylsistyn muutenkin samaan työhön puolessa vuojessa joten pätkät on jees
No tuntuisi masentavalta kuolla niin nuorena, mutta muuten voisin kyllä olla yhdessä (hyvässä) paikassa eläkkeelle jäämiseen asti.
Minusta on masentavaa ajatella, että en enää koskaan saa vakityöpaikkaa. Tai mitään työtä. Loppuelämän työttömyys olis todella kamalaa.
Pahalta näyttää. 5kk työttömyyttä takana, 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Olin ensin yli kaksi vuotta määräaikaisena, eri syistä, kunnes minut vakinistettiin, sama työnantaja siis. Ja olen ollut samassa työpaikassa liki 30 vuotta. Siinä ajassa työ muuttui suuresti, ja itse asiassa olen nyt ihan eri työssä, sama työnantaja. Työkaverit vaihtuneet, työpaikka muuttanut, työ muuttunut teknisen kehityksen myötä suuresti, pomoja on ollut varmaan 10, ja työ muuttuu jatkuvasti. Olen viihtynyt oikein hyvin, vaikka aiemmin uskoin ettei pidä olla samassa työssä kolmea vuottakaan.
Tuntuu. Olen vakituisessa siistissä sisätyössä ja palkka on hyvä, mutta työ on tylsää ja ilmapiiri työpaikalla epämiellyttävä.
Tekisi mieli repäistä ja hakea opiskelemaan tai hakeutua pätkätöihin.
Mutta olen 37, on lapsia ja asuntolaina ja reissutöissä oleva mies. Liian vähän aikaa ja liikaa riskejä elämänmuutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan siitä vakityöstä lähteä, eihän oo mtn sopimusta, että siinä ollaan eläkeikään saakka.
Olen ollut 31 vuotta samassa työpaikassa yksityisellä puolella. Hain tuossa joku aika sitten uutta työpaikkaa. Pääsin toiseen vaiheeseen, palkkatoiveeni oli liian korkea heille. Nykyinen palkkani on 4000€, enkä todella aio palkastani tinkiä. Kun on 11 vuotta eläkkeeseen, ei ihan kokeilumielessä työpaikkaa vaihda
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun saa vakityön, huomaa usein muuttuneensa kertaheitolla haluttavaksi työntekijäksi kaikkien silmissä, ja on helppo vaihtaa paikkaa.
On. Onneksi olen media-alan freelancer <3
Saan tehdä töitä silloin kun niitä on ja yleensä silloin kun haluan. Sitten jos sattuu kuivempi kausi niin palkalla lomalle !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mitä ap ajaa takaa. Kun minut taannoin vakinaistettiin oli se ahdistuksen paikka. 6v myöhemmin tulikin potkut yt-neuvottelujen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole pysyvää. Olen lähtenyt jo yhdestä vakituisesta työpaikasta, miksen siis nykyisestäkin jos sen aika tulee?
Niin minäkin luulin, vaan loputtomiin ei voi työpaikkojakaan vaihdella, sillä ikä tulee jossain kohti vastaan ja silloin niitä töitä ei vaan yleensä enää löydy - ellei nyt sitten satu olemaan joku aivan ihmeihminen ja todellinen huippuosaaja, joita ei kovinkaan montaa varmasti löydy ja vaikka löytyisikin kovin vanhoja työnantajat ei joka tapauksessa mielellään palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaessani ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa olin vuosikymmen varma, että teen sitä eläkeikään saakka. Sitten entinen (pari ylennystä saanut) työkaverini tarjosi parempia hommia, enkä malttanut kieltäytyä. Vielä lähdin siitäkin vuosikymmen jälkeen.
Vannon jälleen tekeväni tätä eläkeikään, mutta voin olla väärässäkin.
Olin monta vuotta vakkarityössä ja lähdin nyt osa-aikatyöhön. Saan itse säädellä vapaa-aikaani, minkä arvostan korkealle.
Ei tunnu, se olisi päinvastoin suurin unelmani. On helvetin kuormittavaa etsiä joka vuosi uutta paikkaa määräaikaisuuksien päättyessä. Haluaisin tämän stressielementin pois että voisin töissä keskittyä työntekoon.
Ei, vietän siellä vain vajaa 40 tuntia viikossa. Palkan voi käyttää kuten haluan, vaikka varmistamaan aikaisemman eläköitymisen.
No ahistaa ahistaa, vaikka eläkeikään on vajaat 15v aikaa enää. Pisin työsuhde tähän mennessä 5v ja nyt pitäisi jaksaa samassa paikassa eläkeikään saakka, jos nyt ylipäätään minut vakinaistetaan. Mutta kun ei yli viiskymppisenä enää pääse töihin kerjäämälläkään vaikka osaisi ja jaksaisi. Eli pakko tässä on nyt pysyä, viimeisessä työpaikassa, jos annetaan jäädä. On onneksi useampia ikätovereita työkavereissa joten eiköhän tää mene yhdessä vaivoja valitellen :)
Alue: Aihe vapaa
Joo. Liian kahlitsevaa. Oikeastaan jo tämä olemassaolo on minusta liian kahlitsevaa.